Year: 
1 946
Timeline: 
Sibelius 150

 Oululaislähtöinen Similä (1898–1958) tunnettiin iloisena huumorimiehenä, joka hoiti harjoittamisen hyvässä ilmapiirissä ja joka oli suuri Sibeliuksen ihailija ja ystävä. Häntä on kuvattu luonnollisen musikaaliseksi ja intohimoisesti musiikkiin suhtautuneeksi kapellimestariksi, joka ei niinkään ollut kiinnostunut detaljeista. Hän oli tunnettu humoristisista sananparsistaan ja piloistaan – orkesterin muusikotkin pitivät häntä nimenomaan elävänä muusikkona. Ennen nimitystään Helsingin kaupunginorkesterin johtoon hän toimi Suomalaisen oopperan johtajana vuodesta 1927 lähtien.

Similää kuitenkin arvosteltiin myös lepsuksi ja suurpiirteiseksi. Hänen kaudellaan (1946–1951) kaupunginorkesteri ei ollut parhaassa mahdollisessa soittokunnossa ja veikkailtiin, että Similä halusi liiaksi miellyttää muusikkoja. Similä siirtyi Lahden kaupunginorkesterin johtoon 1951, kun hänen määräaikainen kautensa loppui.

Similän kaudella kaupunginorkesterin toiminta oli vilkasta: rauhan tultua kävijämäärät lisääntyivät ja konserttien määrää lisättiin. Radion sinfoniaorkesteri aloitti vuonna 1947 tiistaikonserttinsa, mikä aloitti jälleen jo moneen kertaan käydyn polemiikin siitä, oliko pääkaupungissa liikaa musiikkitarjontaa. Kaupunginorkesterin intendentti Ringbom oli tällä kertaa se taho, joka ajoi innokkaasti RSO ja HKO:n yhdistämistä yhdeksi ja samaksi orkesteriksi ja jälleen myös vastustajia ajatukselle löytyi.

Similän kaudella merkittävää oli Helsingin kaupunginorkesterin kansainvälistyminen. Ulkomaisten vierailijoiden määrä kasvoi merkittävästi. Merkkitapaus oli, kun marraskuussa 1949 samassa konsertissa toimivat solisteina sekä viulisti David Oistrahk että sellisti Mstislav Rostropovitsh. Ohjelmistossa olivat Sibeliuksen viulukonsertto ja Saint-Saënsin sellokonsertto.

Lähteet: Einari Marvia & Matti Vainio – Helsingin kaupunginorkesteri 1882–1982 & Vesa Siren – Suomalaiset kapellimestarit.