Mikko-Pekka Svala

Mikko-Pekka Svala

Soitinryhmä
Fagotti
Rooli
Vuorotteleva äänenjohtaja
Bio

 Oululaissyntyisen Mikko-Pekka Svalan harrastuksiin kuului lapsena jalkapallo, jääkiekko ja pianonsoitto, mutta puurtaminen koskettimiston ääressä alkoi pian tuntua yksinäiseltä, ja nopeasti piano saikin jäädä. Musiikilta Svala kaipasi joukkuepeliäyhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuutta, suoraa kommunikaatiota soittajalta toiselle, aktiivista syöttelyä laidalta toiselle. Ei kestänyt kauan, kun hän huomasi juurtuneensa puhallinorkesterin bassoäänten keskikentälle.  

”Löysin soittimenisänikehotuksesta 12-vuotiaana. Mutta ei se ollut fagotin soittaminen sinänsä, joka minua aluksi innosti”, Svala sanoo, ”vaan kuuluminen itseäni isompaan yhteisöön. Olin monesti jo lopettamassa, mutta musiikkileirit ja haastavista stemmoista tullut harjoittelemisen paine piti intoani yllä.” 

Länsi-Pohjan musiikkiopistossa, Turun konservatoriossa sekä musiikkikorkeakouluissa Ruotsissa ja Saksassa opiskellut Svala opettaa nykyään itsekin Helsingin konservatorion lisäksi sekä Mannheimin että Trossingenin musiikkikorkeakouluissa. Hänelle tiedon jakaminen nuoremmilleen on yhtä olennainen osa ammattia kuin itse soittaminen.  

Arvostan perinteistä mestari-kisälli-metodia. Haluan osaltani tuoda soitonopetukseen puhumisen kulttuuria, jossa voimme jakaa tunteita ja luoda yhteyksiä ihmisten välille muutenkin kuin musiikilla. Teknisen taidon voi oppia mistä tahansa, mutta hyvä mentori voi opastaa nuorta niin, ettei kaikkea tarvitse opetella kantapään kautta.” 

Helsingin kaupunginorkesterissa Svala on soittanut vuodesta 2008, ja huomaa viihtyvänsä yhä paremmin. Fagotistina hän tuntee olevansa osa suurempaa koneistoa, luomassa soinnille pohjaa sellojen ja bassojen kanssa. lillä hänelle lankeaa soolojakin.  

Orkesterissa on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja kansainvälistyminen. Jokaisen ylikapellimestarin jättämä kädenjälki näkyy myös. Yhteissoitto on yhä viimeistellympää ja jokainen muusikko saa antaa parastaan. En ole edes miettinyt muita orkestereita. Tämä on minulle oikea paikka.” 

Teksti: Jaani Länsiö