Bertrand de Billy & Jörg Widmann

Ke 08/11/2017 19:00 - 21:00
Liput: 36.00-7.00 €

Esittely

Engelbert Humperdinck: Hannu ja Kerttu, alkusoitto / Jörg Widmann: Elegia klarinetille ja orkesterille / Johannes Brahms: Sinfonia nro 2

”Sinfonia ei ole mikään vitsi”, on Johannes Brahms väittänyt. Saattaa pitää paikkansa, mutta ainakin hänen toinen sinfoniansa on hyväntuulisinta ja monessa suhteessa leikillisintä musiikkia, jota hän on koskaan säveltänyt. Illan konsertissa ranskalaiskapellimestari Bertrand de Billy tekee odotetun debyyttinsä kaupunginorkesterin edessä ja klarinettitaikuri Jörg Widmann liitelee teoksessaan Elegie pitemmälle kuin pitäisi inhimillisesti olla mahdollista…

Bertrand de Billy

Ranskalainen Bertrand de Billy (s. 1965) päätti jo neljävuotiaana, että isona hän johtaa orkestereita.  Kapellimestarihaaveelle ei ollut mitään erityistä syytä eikä hänen perheessään harrastettu musiikkia lainkaan. Varhaisesta päätöksestään huolimatta de Billy eli ihan normaalia lapsuutta ja kävi ei-musiikkipainotteista jesuiittakoulua. Vasta teininä hän otti askelen musiikkiuralle, kun hän liittyi poikakuoroon ja esiintyi Pariisin oopperassa samalla lavalla kuin Placido Domingo, josta tuli myöhemmin tärkeä ihminen hänen urallaan. Kapellimestariura oli tähtäimessä silloinkin, kun hän opiskeli viulunsoittoa Pariisin konservatoriossa ja soitti kaupungin eri orkestereissa.

”Aina soittaessani katsoin tarkasti kapellimestaria ja analysoin hänen otteitaan. Kävin Giulinin ja Abbadon harjoituksissa ja opin, kuinka suuret kapellimestarit työskentelevät soittajien kanssa, puhuvat heille ja saavat heidät vakuuttuneiksi”, de Billy kertoi Tokion filharmonikoiden haastattelussa vuonna 2014.

Päämäärätietoisuus palkittiin. De Billyn virallinen debyytti orkesterinjohtajana tapahtui Espanjassa Oviedossa hänen johtaessaan La Traviatan esityksen pariisilaisen Colonnen orkesterin kiertueella vuonna 1991. Vuonna 1993 de Billy herätti Placido Domingon huomion johtamisellaan Wienin Volksoperissa, ja sai laulajan avustuksella tärkeitä tehtäviä Yhdysvaltojen oopperataloissa. New Yorkin Metropolitanissa de Billy on johtanut useasti vuodesta 1997 lähtien.

Jörg Widmann: Elegia klarinetille ja orkesterille

Saksalaista Jörg Widmannia (s. 1973) voisi luonnehtia moderniksi klassisistiksi. Huippuluokan klarinettisolistina hän on saanut tähtisolisteille tyypillisien koulutuksen ensin Münchenissä ja sitten Juilliardissa. Sävellystä hän on opiskellut 11-vuotiaasta lähtien Kay Westermanin, Wilfried Hillerin ja Wolfgang Rihmin johdolla.

Widmannille kaikki historiallinen ja nykyaikainen musiikki on merkittävää, ja hänen sävellystensä pohjalla kuuluu hänelle itselleen rakkain musiikki: Beethoven, Schumann, Schubert, Mozart, Mahler, Berg, Rihm, Lachenmann.

Mutta silloinkin, kun Widmann ei ota ilmiselväksi lähtökohdakseen historiallista teosta, hänen musiikkinsa henkii jotain tuttua. Elegia klarinetille ja orkesterille (2006) on eräänlainen jatko teoksille Lied (2003), Chor (2004) ja Messe (2005), joita Widmann käsittelee ovelasti ilman nimien edellyttämää laulullisuutta. Heti Elegian aluksi jousisto esittelee neljän sävelen Wir arme leut (me köyhät) -motiivin Alban Bergin Wozzeck-oopperasta. Solistinen A-klarinetti valittaa valuvilla sävelaiheilla, trilleillä, multifoneilla ja äänialan äärilaitoja hyödyntävällä ilmaisullaan, johon mikrotonaaliset epäsovun hetket luovat viiltävää jännitteisyyttä.

Engelbert Humperdinck: Hannu ja Kerttu, alkusoitto

Saattaa yllättää, että varsin harvoin konserttiohjelmistoissa vastaan tuleva Engelbert Humperdinck (1854–1921) on esitetyimpiä saksalaisia oopperasäveltäjiä, kiitos yhden ainoan oopperan, supersuositun Hannun ja Kertun. Esitysmäärissä Humperdinckin edelle menevät vain Richardit Wagner ja Strauss, joilla oli aikoinaan suuri rooli Humperdinckin menestyksessä. Kirjoittaessaan Parsifal-oopperaansa Bayreuthissa Wagner oli palkannut nuoren Humperdinckin kopioimaan parituurin orkesteriosuudet soittajille. Richard Strauss taas johti Hannun ja Kertun kantaesityksen joulukuun 23. päivänä Weimarin Hoviteatterissa. Hannua ja Kerttua esitetään edelleen ympäri maailman erityisesti joulunaikaan.

Aika oli otollinen satuoopperalle. Grimmin veljesten kokoamia tarinoita luettiin tuohon aikaan jokaisessa kodissa, ja kansallismytologiset teemat olivat kovassa huudossa myös oopperoissa pääosin Wagnerin ansiosta. Humperdinck oli jo tehnyt lukuisia pieniä laulunäytelmiä ja musiikkinumeroita teatteriesityksiin, kun hänen sisarensa pyysi häntä tuottamaan musiikkia kirjoittamaansa näytelmään, Hannuun ja Kerttuun. Aikansa vastusteltuaan Humperdinck lopulta suostui, ja onnistuneen työnsä jälkeen laajensi musiikkinumerot kokoillan oopperaksi. Humperdinckin ansioksi on luettava wagnerilaisen estetiikan räätälöiminen koko perheelle sopivaan muotoon pitkästyttämättä pienimpiäkään musiikin ystäviä.

Johannes Brahms: Sinfonia nro 2

Johannes Brahmsin (1833–1897) sinfonikontaival muuttui tarpeettoman tahmeaksi Robert Schumannin julkaistua musiikkilehdessään varmasti hyvää tarkoittavan ylistysartikkelin 20-vuotiaasta säveltäjälupauksesta, jolta oli lupa odottaa itse Beethovenin veroisia mainetekoja. Jo valmiiksi itsekritiikissä piehtaroinut Brahms koki nyt velvollisuudekseen täyttää kollegojen ja yleisön korkeat odotukset. Taivaisiin nostettua tähtäintä oli mahdotonta saavuttaa. Selässään painaneista ”jättiläisen askelista” puhunut Brahms kulutti kaksi vuosikymmentä luonnostelun, korjailun ja kaiken muun työn merkeissä ennen kuin hän sai puserrettua ensimmäisen sinfoniansa ulos vuonna 1876. Kun tulvaportit oli vihdoin kammettu auki, syntyi toinen sinfonia op. 73 D-duurissa jo seuraavan kesän aikana.

Toinen sinfonia hengittää niin raikasta ja seesteistä ilmaa verrattuna mihinkään aikaisempaan, että Brahms jopa yltyi laskemaan leikkiä kustantajansa Fritz Simrockin kustannuksella. ”Sinfoniani on niin surumielinen, ettet tule kestämään sitä. En ole koskaan säveltänyt mitään niin surullista. Partituuri on julkaistava suruväreissä.” Melkoinen lausunto mieheltä, jonka kynästä olivat lähteneet sellaiset melankolian manifestit kuin Saksalainen sielunmessu (1868) ja Alttorapsodia (1870).

Joulukuun 30. päivänä 1877 kantaesitetty toinen sinfonia sai hullaantuneen vastaanoton. Konsertin ylimääräisenä numerona esitettiin yleisön pyynnöstä sinfonian kolmas osa. Perinteiseen tapaan neljäosaista sinfoniaa on toisinaan kritisoitu etupainoiseksi; kaksi ensimmäistä osaa kun haukkaavat noin 30 minuuttia yhteensä 45-minuuttisesta teoksesta. Vaikka niin onkin, maalaistanssillinen kolmas osa ja juhlavaan loppunousuun huipentuva neljäs osa eivät voisi paremmin istua hartaan ensiosan ja kromatiikassaan hetkeksi vakavoituvaan toisen osan tunnelmiin.

Jaani Länsiö

 

 

 

Taiteilijat

  • Bertrand de Billy

    Kapellimestari

  • Jörg Widmann

    Klarinetti

Ohjelma

  • 19.00
    Engelbert Humperdinck

    Hannu ja Kerttu alkusoitto

  • Jörg Widmann

    Elegia klarinetille ja orkesterille

  • Johannes Brahms

    Sinfonia nro 2

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.