González & Banse

Pe 31/03/2017 19:00 - 21:00
Liput: 33.00-7.00 €

Esittely

Claude Debussy: Faunin iltapäivä / Arnold Schönberg: Kamarisinfonia nro 2 / Francis Poulenc: La voix humaine

La voix humaine – Ihmisääni on tarina miehensä hylkäämästä naisesta, joka odottaa vielä yhtä ja viimeistä puhelua entiseltä rakkaaltaan. Katkeileva linja ja häiriöäänet, kasvava paniikki ja ahdistus luovat tarinalle henkeä salpaavan intensiteetin. Ennakkotiedoista poiketen Francis Poulencin monodraaman esittää sopraano Juliane Banse. Konsertin johtaa kapellimestari Pablo González.

Juliane Banse
Etelä-Saksassa syntynyt ja Zürichissä kasvanut sopraano Juliane Banse (s. 1969) vältteli pitkään lauluharrastuksena muuttumista vakavaksi. Viisivuotiaana hän aloitti viulunsoiton ja haaveili tulevansa tanssijaksi. Hän kyllä tiesi, että äänensä on keskitasoa parempi, mutta ei halunnut antaa sen häiritä unelmaansa balettitanssijan urasta, ja oopperadebyyttinsä hän tekikin tanssijana, Zürichin oopperassa. Vasta 18-vuotiaana Banse päätti nostaa laulamisen uudelle tasolle.

Menestystä seurasi hyvin pian. Vuonna 1989 hän voitti Münchenin Kulturforumin kilpailun, ja jo 20-vuotiaana Banse nousi Berliinin Koomisen oopperan lavalle Taikahuilun Paminana. Seuraavina vuosina hän jatkoi Koomisessa oopperassa Idomeneon Iliana ja Figaron häiden Susannana. Paul Steinerin, Ruth Ronerin, Brigitte Fassbaenderin ja Daphne Evangelatosin koulima Banse profiloituikin pian nimenomaan Mozart-sopraanona esiintyen mm. Donna Annan ja Elviran rooleissa, Fiordiligina, Vitelliana sekä Kreivittärenä.

Pablo González
Espanjan Oviedossa syntynyt Pablo González opiskeli kapellimestariksi Lontoon Guildhallissa. Uralleen hän sai voimakasta nostetta voitettuaan Donatella Flick -kilpailun vuonna 2000, ja voitettuaan Cadaquésin kansainvälisen kapellimestarikilpailun vuonna 2006 hän on kuulunut konserttitalojen vakionimiin Atlantin molemmin puolin. Viime vuosikymmenellä González toimi sekä Lontoon sinfoniaorkesterin että Bournemouthin sinfonianorkesterin yhteistyökapellimestareina ja Granadan kaupunginorkesterin päävierailijana.

González siirtyi Barcelonan sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi vuonna 2010 ja toimi virassaan viiden vuoden ajan. Hän kautensa orkesterin johdossa muistetaan menestyksekkäänä, ja orkesterin hänen johdollaan levyttämänsä kolmen CD-levyn Enrique Granados -kokoelma Naxosille on merkittävä avaus espanjalaissäveltäjän tuotannon levittämisessä. Barcelonassa asuva Gonzáles kantaakin espanjalaisia juuriaan ylpeästi mukanaan.

Claude Debussy: Faunin iltapäivä
Faunin iltapäivä (1894) on musiikinhistoriallisesti paljon merkittävämpi teos kuin sen 10-minuuttinen kesto antaa ymmärtää. Jos pitäisi tiivistää Claude Debussyn (1862–1918) musiikki neljään tahtiin, kannattaisi kuunnella vain Faunin iltapäivän huokaileva huilusoolo, joka leijailee ensi kevyesti alas, sitten ylös ja lopulta sulautuu harpun kanssa orkesteriin. Kirjailija ja kriitikko Paul Griffiths menee vieläkin tätäkin pidemmälle, ja nimeää tämän lyhyen huilusoolon koko modernin musiikin syntyhetkeksi. 

Faunin iltapäivästä piti tulla kolmiosainen orkesteriteos, joka perustuu Stéphane Mallarmén vuonna 1875 julkaisemaan samannimiseen runoon. Interludi ja parafraasi-finaali jäivät Debussyltä kuitenkin tekemättä, joten nykyään tuntemamme teos on oikeastaan preludi Faunin päiväpuhteille, johon ei hemaisevista nymfeistä haaveilemisen lisäksi kuulu sen ihmeempiä. Fauni, jonka haaveet eivät toteudu, vaipuu takaisin unimaailman hellään huomaan jatkamaan uinumistaan. Faunin iltapäivä kuluu myös musiikillisesti unenomaisissa merkeissä. Jokainen uusi asia ikään kuin lipuu sisään sulautumalla entiseen kiireettä ja utuisesti, mistä tuli Debussyn koko tyylin ilmiselvin piirre. 

Francis Poulenc: La Voix humaine
Samaan aikaan, kun ooppera Karmeliittain tarinoita täytti saleja ympäri Eurooppaa, Francis Poulenc (1899–1963) tarttui jälleen naiskeskeiseen tekstiin ‒ Jean Cocteaun La Voix humaineen (1930). Näytelmä jätetyn naisen tuskasta, itsetuhoisuudesta ja lääkeriippuvuudesta oli ajankohtainen aihe Poulencille, joka kärsi tuolloin vakavasta masennuksesta ja työskenteli pilleripurkin tuella. Vielä kun hänen ystävänsä, kantaesityksen laulanut sopraano Denise Duval oli itse käynyt läpi raskaan eron ja samankaltaisen tunnemyrskyn kuin Ihmisen äänen (1959) hylätty nainen, olivat oopperan esitykset ladattu omakohtaisilla psykologisilla kokemusohjilla vailla minkäänlaista teeskentelyä. 

Ihmisen äänen teemat hämmennys, kommunikointivaikeudet, epätoivon ja toisen naisen väliintulo tiivistyvät jo ensimmäiseen repliikkiin: ”Haloo, haloo! Ei, rouva, linjamme menivät sekaisin. Olkaa hyvä ja menkää pois, minä olin linjalla ensin”.

Cocteaun painava teksti ja Poulencin katkelmallinen musiikki pakottavat yleisön osalliseksi naisen luhistuvaan psyykeen ja epätoivoon kuin voimattomina sivustaseuraajina, toisaalta tirkistelijöinä. Emme tiedä, mikä eroon on johtanut tai kuka toinen osapuoli on, vaan koemme ainoastaan rajatun todellisuuden naisen yksipuolisen dialogin kautta. Vaikka hän tietää suhteen olevan auttamatta ohi, ja että jokainen puhelimen pirahdus voi olla viimeinen, hän kamppailee pysyäkseen vahvana toisen naisen löytäneen miehen edessä. Lopulta esitys on ohi ja hän murtuu täysin. Puhelu katkeaa viimeisen kerran.

Arnold Schönberg: Kamarisinfonia
Arnold Schönberg (1874–1951) seisoo omalla alustallaan musiikinhistoriallisten merkkihahmojen kabinetissa. Harva kuuntelija kykenee ulkomuistista nimeämään hänen teoksiaan, mutta silti hänen merkityksensä 1900-luvun musiikin ottamalle suunnalle on täysin ohittamaton ‒ Schönbergin ansiosta länsimainen taidemusiikki vapautui sävellajien, siis duurien ja mollien, ikeestä pitkäksi toviksi. Vaikka suuntaus oli näkyvissä jo pitkään, vasta Schönbergin systemaattiset teoreettiset mallit vakiinnuttivat niin kutsutun atonaalisuuden (termi, jota hän itse vieroksui) osaksi musiikin kaanonia. 

Teokset, kuten ensimmäinen kamarisinfonia (1905), toinen jousikvartetto (1908) ja Erwartung (1909) lähentelivät jo sävelten täydellistä tasa-arvoa, eikä Pierrot Lunairen (1912) jälkeen paluuta entiseen ollut näkyvissä. Vaikka Schönberg oli näkemyksissään ankara, iän myötä hänkin pehmeni ja dogmit alkoivat sulaa yhtä tahtia musiikillisen tiukkapipoisuuden kanssa. ”Kaipuu takaisin vanhaan tyyliin oli minussa aina vahvana, ja olin ajoittain pakotettu antautumaan sille”, hän myönsi vanhoilla päivillään.

Taiteilijat

  • Pablo González

    Kapellimestari

  • Juliane Banse

    Sopraano

Ohjelma

  • 19.00
    Claude Debussy

    Faunin iltapäivä

  • Arnold Schönberg

    Kamarisinfonia nro 2

  • Francis Poulenc

    La voix humaine

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.