Klaus Mäkelä & Sergey Malov

Pe 08/12/2017 19:00 - 21:00
Liput: 36.00-7.00 €

Esittely

Aulis Sallinen: A Solemn Overture "King Lear" / Jean Sibelius: Viulukonsertto / Leevi Madetoja: Sinfonia nro 3

Suomalaisen musiikin suuret nimet ovat kautta aikain lähteneet maailmalle levittämään kotimaisen säveltaiteen ilosanomaa. Aina Sibeliuksen viulukonsertosta Madetojan ”ranskalaiseen sinfoniaan” ja Aulis Sallisen Monacon ruhtinassuvulle säveltämään alkusoittoon on musiikki ollut kotimaisista vientituotteista vaikuttavin. Juhlaillan solistina on aina persoonallisilla tulkinnoillaan yllättävä Sergey Malov.

Klaus Mäkelä

Kapellimestari ja sellisti Klaus Mäkelä (s. 1996) on suomalaisten kapellimestarien maineikkaan joukon uusimpia tulokkaita. Salonen, Saraste, Vänskä, Mälkki… heistä jokainen on noussut maailman orkestereiden vakiovierailijoihin käytyään ensin akateemikko Jorma Panulan perusteellisessa opissa - aivan kuten Mäkeläkin. Suomalaisena Mäkelää pyydetään maailmalla erityisesti Sibeliuksen musiikin tulkiksi.

”Siitä on etua, että on saanut kasvaa suomalaisen musiikin parissa. Esimerkiksi Sibeliuksen viulukonserttoa olen kuullut lapsesta saakka, ja muuhunkin suomalaiseen musiikkiin on kasvanut sisään”, Mäkelä pohtii. ”Suomalaisilla kapellimestareilla on tietenkin hyvä maine ja sitä kannan ylpeydellä, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos minut lasketaan samaan porukkaan!”

Kaudella 2017–2018 Mäkelä ottaa jälleen uusia harppauksia Suomessa ja maailmalla. Keväällä hän debytoi Minnesotan orkesterissa, Ottawan National Arts Centerissä ja Tokion Metropolitanissa, ja johdettuaan syksyllä Sinfonia Lahtea, hän on vieraillut jokaisessa Suomen sinfoniaorkesterissa. Kohokohtiin kuuluu myös Kansallisoopperan Taikahuilun produktio. Helsingin kaupunginorkesteria Mäkelä on johtanut jo useasti, viimeksi loppiaiskonsertissa 2017. Hän on myös soittanut orkesterin riveissä.

”Se on ollut minulle erittäin tärkeä kokemus, soittaa selloa orkesterissa ja nähdä kapellimestarien työskentelyä läheltä. Se on ollut minulle kuin toinen kapellimestarikoulu.”

Seuraa Klaus Mäkelää Twitterissä: @klausmakela

Sergey Malov

Yhtälailla viulistina kuin alttoviulistina konsertoiva venäläinen Sergey Malov (s. 1983) on musiikkiperheen kasvatti. Pietarin konservatorion legendaarisen pianoprofessori Oleg Malovin ja viulunopettaja Klara Malovan poika aloitti soittoharjoituksensa Tatjana Liberovan opissa, ja jatkoi opintojaan alttoviulun osalta Salzburgin Mozarteumissa ja viulun osalta Berliinin Hanns Eisler -musiikkiakatemiassa.

Opiskeluaikoinaan Malov innostui säveltämisestä ja improvisoimisesta. Malov on tehnyt konsertoihin omia kadenssejaan, ja esimeriksi Mozartin D-duuri-konsertossa hänen jazz-henkinen soolonsa ottaa orkesterisoittajiakin mukaan. Niin ikään opiskeluaikainen tutustuminen olkapäätä vasten soitettavaan violoncello da spallaan on ollut hedelmällinen; vuonna 2013 Easonus-merkki julkaisi Malovin debyyttilevyn, jolla hän soittaa J.S. Bachin sellosarjoja violoncello da spallalla.

Soittokuntonsa lisäksi Malov on pitänyt hyvää huolta kehon hyvinvoinnista pelaamalla jalkapalloa, voimistelemalla ja harjoittamalla kiinalaista Qigong-menetelmää. Kaiken lisäksi hän puhuu kuutta kieltä.

Aulis Sallinen: A Solemn Overture

Aulis Sallinen (s. 1935) on vuosikymmenten ajan kuulunut kansainvälisesti menestyneimpiin suomalaissäveltäjiin. Hänen melodinen ja usein voimakas sävelkielensä on pitänyt tunnistettavat piirteensä, eikä hän ole kokenut tarvetta hypätä alati muuttuvien musiikkitrendien vietäväksi silloinkaan, kun nuori sukupolvi syytti häntä vanhanaikaisuudesta. Sallisen mittava tuotanto kattaa runsaasti kamarimusiikkia, kahdeksan sinfoniaa ja ennen kaikkea oopperoita, joilla hän saavutti jo varhain mainetta maarajoista piittaamatta.

Sallisen oopperatuotanto on avain myös useiden muiden, sinänsä itsenäisten teosten sisimpään. Ratsumiehestä hän muokkasi kolme laulua teokseen Neljä laulua unesta (1973), oopperasta Punainen viiva (1978) sai alkunsa kuoroteos Onko Suomessa kevät? ja Shadows ‒ preludi orkesterille (1982) sai materiaalinsa samaan aikaan syntyneestä oopperasta Kuningas lähtee Ranskaan. A Solemn Overture (1997) kuuluu tähän samaan oopperajohdannaisten sarjaan, sillä Sallinen on käyttänyt siinä samoja aiheita, joka myöhemmin löytyivät oopperasta Kuningas Lear (1998).

Teos kantaesitettiin Grimaldin ruhtinassuvun 700-vuotisjuhlien kunniaksi Monte Carlon sinfoniaorkesterin konsertissa nimellä Ouverture Solennelle, ja vasta jälkikäteen Sallinen lisäsi alkusoittoon alaotsikon King Lear. Viisas ratkaisu. Monacon monarkkien kunnioittaminen surullisen kuuluisaan Kuningas Leariin viittaavalla teoksella ‒ vaikkakin tahattomasti ‒ olisi epäilemättä kohottanut katsomossa kulmakarvan jos toisenkin.

Alkusoiton tunnelmassa on nimestä riippumatta silti kuninkaallinen, voiman ja vallan ilmentymiä tiheään paisutteleva perusvire alun patarumpuryminästä alkaen. Raskaat jousisoinnut, levottomasti elehtivät kromaattiset aiheet ja kaukaiset vaskifanfaarit heittävät teoksen ylle uhkakuvia, joiden on helppo kuvitella enteilevän Kuningas Learin traagisia vaiheita.

Jean Sibelius: Viulukonsertto d-molli op. 47

Vuonna 1902 Jean Sibeliuksen päässä kävi ennen kokematon kuhina. Ainakin ajatuksen tasolla Sibelius oli pian saamassa valmiiksi uutuusteoksia pianominiatyyreistä orkesterifantasiaan, liediin, orkesteriballadiin, balettiin. Aikataulutus oli tarkkaa, säveltäminen säännöllistä. Pian alkaisi myös viulukonserton luonnosteleminen, mistä säveltäjä oli selvästi innoissaan.

Muutettuaan syksyllä 1902 Helsinkiin Sibelius viihtyi enemmän Kämpissä kuin kotonaan, ja uutta musiikkia syntyi enää vain puuskittain. Niinä hetkinä inspiraatiota ei kuitenkaan pidätellyt mikään, ja koska viulun kaikki mahdollisuudet tunteneella säveltäjällä oli valtavasti ideoita, runsauden pulasta tuli pian todellinen ongelma.

Kahlitsemattoman innon kirittämästä konsertosta tuli vaikea ja rakenteeltaan epäyhtenäinen teos, jossa oli kaikkea liikaa. Myös kantaesityksen soittanut Viktor Novácek oli hätää kärsimässä, mikä varmasti kuului soiton epävarmuutena ja teki hallaa itse konsertolle ja esitykselle. Kriitikoiden palaute oli kylmää.

Sibelius otti arvosteluista onkeensa ja veti ensimmäisen version takaisin työpöydälleen karsiakseen partituuria. Se kannatti. Lopputulos on huomattavasti ehyempi ja solistille inhimillisempi. Uusi kantaesitys kuultiin syksyllä 1905 Berliinissä, ja seuraavana vuonna Suomessa konsertto otettiin vastaan ensimmäistä versiota paremmin. Teoksen maailmanmaine seurasi Jascha Heifetzin levytettyä sen 1930-luvulla. Sittemmin siitä on tullut 1900-luvun levytetyin viulukonsertto.

Leevi Madetoja: Sinfonia nro 3

”Kuulijat odottivat oopperan jälkeen kansallista ylistyslaulua ja pettyivät kuullessaan jotakin, mikä heistä vaikutti hermeettiseltä ja mistä lisäksi puuttuivat mahtipontisuus ja uskonnollisuus. Näitä ominaisuuksia suomalaisten musiikinystävien enemmistö on aina odottanut juhliakseen uutta teosta.” Näin kuvaili ranskalainen kapellimestari ja suomalaisen musiikin tuntija Henri-Claude Fantapié (s. 1938) Leevi Madetojan (1878–1947) kolmannen sinfonian (1926) vastaanottoa.

Totta on, että Leevi Madetoja oli tuottanut jotain poikkeuksellista suomalaiselle musiikkikartalle. Ihmisten tuoreessa muistissa oli miltei välittömästi kansallisoopperan tittelin saavuttanut ooppera Pohjalaisia, ja tummanpuhuva toinen sinfonia (1918), jota värittivät sisällissodan ja espanjantaudin armottomuudet, oli jättänyt traagikon leiman Madetojan imagoon. Nyt oli toisin. Kolmas sinfonia syntyi aikana, jolloin Madetoja saattoi talvehtia Ranskassa oopperamenestyksen tuoman gloorian turvin ja elää uudelleen opiskeluaikoinaan kokemansa hurmioitumisen pariisilaisesta eleganssista ja sen musiikillisesta hienostuneisuudesta. Sinfoniaa on kutsuttu toisinaan lisänimellä Ranskalainen sinfonia.

Vaikka sinfonia herätti aluksi hämmennystä, sen merkittävyys huomattiin pian. Nykyään sitä arvostetaan Madetojan parhaana sinfoniana, ja ainoana suomalaisena sinfoniana, joka sietää vertailun Sibeliuksen seitsemikön kanssa. Teosta onkin pidetty Sibeliuksen kolmannen sinfonian sukulaisteoksena sen klassisten tyyli- ja muotoarvojen vuoksi.

Jaani Länsiö        

    

    

 

 

Taiteilijat

  • Klaus Mäkelä

    Kapellimestari

  • Sergey Malov

    Viulu

Ohjelma

  • 19.00
    Aulis Sallinen

    A Solemn Overture "King Lear"

  • Jean Sibelius

    Viulukonsertto

  • Leevi Madetoja

    Sinfonia nro 3

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.