Suuri on kaunista

Ke 05/04/2017 19:00 - 21:00
Liput: 33.00-7.00 €

Esittely

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto nro 24 / Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 (1896)

”Yhdeksännestä tulee mestariteokseni. Pyydän Jumalalta, että saisin elää siihen asti, kunnes se on valmis". Jättiläissinfonioiden huipentuma jäi Anton Brucknerilta kesken, mutta hänen sielukkaan musiikkinsa mystinen vetovoima elää ikuisesti. Ystävykset Jukka-Pekka Saraste ja Radu Lupu jatkavat hedelmällistä yhteistyötään.

 

Jukka-Pekka Saraste
Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) aloitti menestyksellisen musiikillisen taipaleensa ensin pianistina ja sitten viulistina legendaarisen Heimo Haiton opissa. Kurinalaisempaan työskentelyyn hän oppi Helsingin kaupunginorkesterin entisen konserttimestarin Naum Levinin ohjauksessa. Jo alle kouluikäisenä hän harjoitteli orkesterinjohtoa äänilevyjen ääressä äitinsä sukkapuikko kädessään, mutta orkesteriuransa hän aloitti viulistina. 

Lahden kaupunginorkesterista hän eteni Radion sinfoniaorkesteriin muutettuaan Helsinkiin opiskellakseen Sibelius-Akatemiassa Anja Ignatiuksen johdolla. Kapellimestariopinnot Jorma Panulan tähtitehtaaksi osoittautuneella luokalla olivat hedelmällisiä, ja Sarasteen viulu vaihtui pian tahtipuikoksi. 

Vuonna 1985 alkanut päävierailijakiinnitys Radion sinfoniaorkesterissa jatkui vuonna 1987 ylikapellimestarinimityksellä, joka kesti aina vuoteen 2001 saakka. Samaan aikaan hän johti Skotlantilaista kamariorkesteria (1987–1991) ja Toronton sinfoniaorkesteria (1994–2001). Oslon filharmonista orkesteria hän johti vuodet 2006–2013. Vuodesta 2010 lähtien Saraste on toiminut Kölnissä WDR:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Kotimaassaan hän toimii Suomalaisen kamariorkesterin taiteellisena johtajana, ja helsinkiläisyleisö onkin saanut nauttia heidän konsertoinnistaan viime vuosina useasti mm. pianisti Radu Lupun soittaessa solistina. 

Radu Lupu
Kuusivuotiaana pianonsoiton aloittanut ja 16-vuotiaana stipendillä Moskovan valtionkonservatorioon hyväksytty romanialainen Radu Lupu (s. 1945) nousi kansainväliseen suursuosioon 60-luvun lopulla voittamalla kolme suurta pianokilpailua: vuonna 1966 Van Cliburn -kilpailun Texasissa, vuonna 1967 George Enescu -kilpailun Bukarestissa ja vuonna 1969 Leedsin pianokilpailun. 

Tähän voisi päättää Lupua käsittelevän elämäkerran ja siirtyä musiikin ääreen, sillä vuosien mittaan Lupu on siirtynyt legendatasolta jo tarinoita viliseväksi, myyttiseksi pianistihahmoksi, josta tieto liikkuu vain kuulopuheiden kautta. Lupu on tehnyt vain musiikkiin keskittyvillä esiintymisillään niin syvällisen vaikutuksen, että niiden äärellä kaikki arkipäiväinen triviatieto tai markkinointirumba näyttäytyvät yhä toisarvoisempina. 

"Radu ei anna haastatteluita, ei käy puheohjelmissa, häntä ei lainkaan kiinnosta mediasirkus. Hän on raikas tuulahdus tämänhetkisessä musiikki-ilmastossa”, pianisti András Schiff perusteli suuresti ihailemansa Lupun asennetta Gramophone-lehdessä.

Tehtyään mittavan kansainvälisen uran ja voitettuaan lukuisia palkintoja levytyksillään hän on viime vuosikymmeninä vaalinut myös jokaista konserttiesiintymistä ainutlaatuisena ja harvinaisena tapauksena. Sitä arvokkaammaksi jokainen Lupun konsertti on tullut, sillä hän ei ole levyttänyt sitten vuoden 1996 eikä anna konserttejaan radioitavan.  

 

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianokonsertto c-molli KV491

Wolfgang Amadeus Mozart sävelsi noin neljäkymmentä konserttoa, joista suurin osa on kirjoitettu pianolle. Köchelin luettelon mukaan pianokonserttoja on 27, mutta todellisuudessa niitä on 23, sillä neljä ensimmäistä ovat sovituksia muiden sävellyksistä. Mozartin ensimmäinen itsenäinen pianokonsertto on vuodelta 1773 ja viimeinen vuodelta 1791. Teokset kattavat siis säveltäjän koko uran ja heijastavat luonnollisesti hänen kehitystään, ja niissä voi havaita konserttoperinteen jatkuvaa muokkaamista uuteen suuntaan. Solistin ja orkesterin suhde tulee vähitellen tasapainoisemmaksi ja ote sinfonisemmaksi. Solisti ei tee vaikutusta silkalla taidollaan, vaan myös musiikillisella sanottavallaan. 

Muutettuaan Wieniin 1780-luvun alussa Mozart sävelsi tusinan verran pianokonserttoja, joilla hän pyrki osoittamaan yleisölle taitonsa niin pianistina kuin säveltäjänä. Teokset eivät kuitenkaan herättäneet suurempaa huomiota, ja ne olivat laiminlyötyjä vielä vuosikymmenien ajan säveltäjän varhaisen kuoleman jälkeen. Juuri nämä pianokonsertot muodostavat kuitenkin tärkeän osan Mozartin tuotannosta. Ne sisältävät juuri niitä piirteitä, joita usein melko mekaanisesti liitetään hänen musiikkiinsa. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi klassisen tasapainoiset muodot ja hienostunut sointimaailma sekä ilon ja surumielisyyden taianomainen vuorottelu. 

C-mollikonsertto KV491 syntyi keväällä 1786. Mozart työskenteli samaan aikaan Figaron häät -oopperan kimpussa, mutta konsertossa ei ole jälkeäkään oopperan huumorista ja kepeydestä. Päinvastoin teos on dramaattinen ja täynnä tummaa paatosta, mistä syystä se puhutteli etenkin romanttisen kauden yleisöä. Teosta arvosti suuresti myös Beethoven, joka kerran huudahti eräälle tuttavalleen: "Me emme koskaan kykene mihinkään vastaavaan!" 

Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli

Kun Anton Bruckner (1824-1896) kuoli Wienissä lokakuussa vuonna 1896, hänen työpöydälleen jäi yhdeksäs sinfonia. Hän oli ryhtynyt sävellystyöhön jo vuonna 1887, mutta ensin kahdeksannen sinfonian uudistetun laitoksen laatiminen ja sitten yhä pahenevampi sairaus hidasti luovaa prosessia. Bruckner sai täysin valmiiksi kolmen ensimmäisen osan partituurin. Finaali lienee ollut melko valmis, mutta osa materiaalista katosi ikiajoiksi kun käsikirjoitusten keräilijät ottivat kuolinpesästä mukanaan nuottiarkkeja muistoksi. Myöhemmin monet ovat tehneet finaalista omat rekonstruktionsa. Brucknerin viimeiseksi jäänyttä sinfoniaa esitetään kuitenkin edelleen usein ainoastaan kolmiosaisena. Merkillistä kyllä, teos ei tässä muodossa tee keskeneräistä vaikutelmaa. 

Bruckner oli perfektionisti, joka hioi partituurejaan jatkuvasti. Paha kyllä hän oli riippuvainen muiden mielipiteistä: jos joku totesi joidenkin tahtien vaativan korjausta, Bruckner teki töitä käskettyä. Hän myös salli oppilaidensa tekevän nuotteihin muutoksia, jotka erosivat hänen alkuperäisistä tarkoituksistaan. Näistä syistä johtuen Brucknerin teoksista on olemassa useat keskenään erilaiset versiot. Illan konsertin versio yhdeksännestä sinfoniasta on Leopold Nowakin toimittama. Nowak (1904-1991) teki 1940-luvun lopusta lähtien kriittisiä editioita Kansainvälisen Bruckner-seuran toimeksiannosta.
Christian Holmqvist 

Taiteilijat

  • Jukka-Pekka Saraste

    Kapellimestari

  • Radu Lupu

    Piano

Ohjelma

  • 19.00
    Wolfgang Amadeus Mozart

    Pianokonsertto nro 24

  • Anton Bruckner

    Sinfonia nro 9

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.