Vuosi 1917

To 27/09/2018 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Solistinen loisto ja sinfoninen ykseys kohtaavat Musiikkitalon illassa. Josef Spacek ja Michael Sanderling suurten muotojen äärellä.

Neuvostojohdon löysässä hirressä roikkunut Šostakovitš sai vuonna 1960 puolueen jäsenkirjan mukana tilauksen, josta ei voinut kieltäytyä – säveltää teos Leninin muistolle. Tarinallinen sinfonia vie kuulijat Pietarin levottomilta kaduilta kohti Talvipalatsia, aina veriseen vallankumoukseen saakka. ”Vuosi 1917” on pitänyt pintansa teoksena, joka nostaa pulssin koholle poliittiseen kantaan katsomatta.

Michael Sanderling 
 
Kun Michael Sanderling (s. 1967) esiintyi Helsingin kaupunginorkesterin kanssa ensimmäistä kertaa vuonna 1998, hän soitti sellosolistina isänsä Kurt Sanderlingin johdolla Dmitri Šostakovitšin toisen sellokonserton. Vielä siihen aikaan Sanderlingin urasuunnitelmiin ei kuulunut orkesterin johtaminen, vaan hän esiintyi maailman huippuorkestereiden – kuten Los Angelesin filharmonikoiden, Bostonin sinfoniaorkesterin ja Pariisin orkesterin – solistina ja oli siirtynyt Leipzigin Gewandhausin soolosellistin paikalta Berliinin radion sinfoniaorkesteriin. Sanderlingin lupaava sellistiura oli alkanut jo 80-luvulla hänen napatessaan kilpailupalkintoja, isoimpana Maria Canals -kilpailun voitto vuonna 1987.
 
Kapellimestarina hän aloitti vuonna 2000 johtamalla ensimmäisenä konserttinaan Berliinin kamariorkesteria. Täten hän liittyi perheensä miesten kapellimestariketjuun. Legendaarisen isänsä lisäksi hänen velipuolensa Thomas ja veljensä Stefan ovat menestyneitä kapellimestareita. Heidän äitinsä Barbara Sanderling oli Berliinin filharmonikoiden kontrabasisti. 
 
Michael Sanderling eteni nopeasti huippuorkestereiden vakiovieraaksi, ja johdettuaan Kammerakademie Potsdamia vuodesta 2006 vuoteen 2010 hän aloitti yhä jatkuvan kautensa Dresdenin filharmonikoiden ylikapellimestarina. Vahvan soittajataustansa hän näkee positiivisessa valossa:
 
“Olen tyytyväinen, että soitin orkesterissa 18 vuoden ajan – ja hyvin mielelläni. Se ei ole koskaan tuntunut taakalta. Kokemuksesta olen oppinut, miltä “vastapuolella” tuntuu, jotta tilanteet voidaan ratkaista. Aina ei tiedä tarkalleen, miten se tehdään, mutta ainakin sen, miten ei todellakaan pidä tehdä”, hän kertoi BR-klassikille vuonna 2016.
 
Sanderling jakaa kokemustaan ja oppiaan myös työskentelemällä nuorten muusikoiden parissa, kuten johtamalla Saksan nuoriso-orkesteria ja Young Philharmonic Orchestra Jerusalem Weimaria. Hän myös opettaa Frankfurtin musiikin ja esittävien taiteiden yliopistossa. 
 
Seuraa Michael Sanderlingia Twitterissä @Msanderling
 
Josef Špaček 
 
Tšekin filharmonikoiden konserttimestari Josef Špaček (s. 1986) aloitti musiikin harrastamisen löydettyään kotikomerostaan viulun. Kolmevuotiaan hapuilevista otteista hän muistaa vain raastavan kitkuttamisen päälle hyräilemänsä lastenlaulut. Kuusivuotiaana hän aloitti soittotunnit Tšekin filharmonisen orkesterin sellistinä soittavan isänsä kannustuksella, ja teini-ikäisenä hän muutti opiskelemaan Yhdysvaltoihin Curtis-Instituuttiin ja Juilliardiin. Opettajinaan hänellä oli mm. Shmuel Ashkenasi and Itzhak Perlman.
 
Špaček herätti jo opiskeluaikanaan Tšekin filharmonikoiden huomion. Niinpä saatuaan menestystä Michael Hill- ja Carl Nielsen -kilpailuissa ja valmistuttuaan opinnoista, hän otti vuonna 2011 vastaan paikan orkesterin kaikkien aikojen nuorimpana konserttimestarina. Špaček on siitä alkaen tasapainotellut samanaikaisesti sekä konserttimestarin sekä solistin uralla, ja vaikka hän työskentelee vakituisena soittajana Prahassa, hän ehtii konsertoimaan niin solistina kuin kamarimuusikkona ympäri maailman.
 
”Tuskin yksikään muu orkesteri olisi tukenut minua enempää. Olen piloille hemmoteltu. Kun saa paikan konserttimestarina, ei ole enää korkeampaa orkesterisoittajan pestiä. Voi toki vaihtaa orkesteria, mutta Tšekin filharmonikot on yksi maailman parhaista. Korkein taso on siis saavutettu, ellei ryhdy kapellimestariksi. Mutta soolouralla on mahdollisuuksia kehittyä vielä. Jos on aikaa ja saa tukea läheisiltä, miksei kokeilisi? On minun aikani ottaa riski”, Špaček tuumi vuonna 2015 violinist.comille.
 
Solistina hän on oman orkesterinsa ohella esiintynyt mm. Tokion Metropolitan Symphony Orchestrassa, Aucklandin filharmonikoissa, Kansas City Symphonyssa ja Amsterdamin Concertgebouw’ssa. Špaček soittaa noin vuonna 1732 valmistunutta “LeBrun; Bouthillard” Guarneri del Gesù -viulua, joka on lainassa Ingles & Haydaylta.
 
Seuraa Josef Špačekia Twitterissä @SpacekViolin
 
Johannes Brahms: Viulukonsertto
 
Kun Johannes Brahms (1833–1897) sai vihdoin puserrettua ulos neljännesvuosisadan työstön vaatineen ensimmäisen sinfoniansa, hän vastoin kaikkia ennusteita jatkoi samalla polulla – nyt omista kyvyistään vakuuttuneempana. Heti perään valmistui sinfonia nro 2 D-duurissa, ja vain vuosi tämän jälkeen Brahms kääntyi jälleen suuren orkesteriteoksen, D-duuri viulukonserton (1878) pariin, ja solistisesta lajityypistä välittämättä muovaili teoksesta tyypillistä konserttoa sinfonisemman. 
 
Solistin ja orkesterin tasavertaisuusajattelu on Brahmsille tyypillistä. Hän oli sielultaan sinfonikko, joka antoi palttua oman aikansa yksilösuorituksia ihannoineille aatevirtauksille ja haki innoituksensa mieluummin vuosisadan alusta ja Beethovenin estetiikasta ¬– siitäkin huolimatta, että juuri konserttomuoto tarjosi virtuoosien pyrotekniikalle paraatipaikan. Vaikka Brahmsilla oli mahdollisuus säveltää suoraan aikansa juhlituimmalle viulistille ja hyvälle ystävälleen Joseph Joachimille, viulukonserton huomattavat solistiset vaikeudet palvelevat aina musiikkia ja taidetta taituruudeen sijaan. Solistin ego joutuukin etsimään pönkitystä pinnan alta. ”Ei ole vaikea säveltää. Ylimääräisten nuottien pois jättäminen sen sijaan on”, Brahmsin kerrotaan sanoneen.
 
Ylivertaisten solistisankarien aikakaudella brahmsilainen syvällisyys ja perusteellinen kehittely ei tietenkään jäänyt kritiikittä. Siinä missä hänen kahta pianokonserttoaan kutsutaan monesti sinfonioiksi piano-osuudella, sanottiin viulukonsertosta, ettei sitä ole kirjoitettu viululle vaan viulua vastaan. Se on liioittelua, vaikka pianistisäveltäjän ajattelutapa näkyy ja kuuluu joissakin konserton kiistämättä epäviulistisissa ratkaisuissa. 
 
Teos on perinteisten konserttojen tapaan kolmiosainen, vaikka aluksi Brahms kaavaili siihen toista väliosaa. Ensiosa alkaa laajalla, konserton dramaattiset teemat esittelevällä johdannolla, johon sooloviulu hyppää mukaan omilla kuvioillaan. Osaa leimaa vakavahenkinen jylhyys, joka on epäilemättä velkaa Beethovenin viulukonsertolle samassa sävellajissa. Toisessa osassa viulu jakaa melodisen vetovastuun oboelle ennen omaa, intohimoiseksikin yltyvää tunnelmointiaan. Finaalin rondo soi Joseph Joachimin kunniaksi unkarilaisittain tanssahdellen. 
 
Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 12 "Vuosi 1917"
 
Dmitri Šostakovitš (1906–1975), kuten kaikki neuvostokoneiston väijymät taiteilijat, joutui suostumaan tarjouksiin, joista ei voinut kieltäytyä. Valtiomahdit sanomalehdistöä myöten olivat ajaneet säveltäjää ahtaalle, aina Pultti-baletin takaisinvedosta, Lady Macbeth -oopperan julkisesta teilaamisesta ja propagandapäällikkö Ždanovin sanelemasta sensuuridoktriinista alkaen. Šostakovitsin kädet oli sidottu erityisen tiukasti, hän oli merkitty mies. 
 
Jokainen uusi teos joutui Stalinin syyniin siltä varalta, että taiteilijoiden partituuriin piilottama formalismi ruokkisi kansalaistottelemattomuutta tai isäntäluokan pilkkaa. Neljäs sinfonia pakotettiin vuosikymmeniksi hyllylle, viidennessä Šostakovitš palasi näennäisesti ruotuun säveltämällä ”riemua ruoskan alla” ja seuraavat neljä ”sotasinfoniaa” valuttivatkin rasvaa idealogian rattaisiin. Vaikka Stalinin kuristusote kirposikin hänen kuoltuaan vuonna 1953, taiteilijoiden hengittäminen tuskin vapautui. Kun Šostakovitšille myönnettiin kommunistisen puolueen jäsenyys vuonna 1960, liittyminen ei tietenkään ollut vapaaehtoista, ja seuraavana vuonna syntynyt 12. sinfoniakin oli taatusti ainakin osittain ylimmistä kerroksista saneltu. 
 
Šostakovitš oli jo vuosia suunnitellut ohjelmallista Lenin-oratoriota, kantaattia tai Lenin-sinfoniaa, eikä ole varmaa, mikä sai hänet muuttamaan teoksen dramaturgian koskemaan yksilön sijaan yhteisöä, aikakautta. Sinfonia ”Vuosi 1917” kuvaa kyllä vallankumousjohtajan taivalta vaikeuksista voittoon, mutta kansalaisten osallisuus tapahtumiin ja koko ajanjakson traagisuus on teoksen vallitseva mielentila. Varauksettoman ylistyksellisyyden sijaan teoksen tunnelma on synkkä ja painostava. 
 
Ensimmäisessa osassa kuullaan lainauksia laulusta Hävetkää tyrannit sekä Varsovan marssista. Toisessa osassa ollaan Leninin piilopaikassa Razlivissa, jossa kuullaan Surumarssi vallankumouksen uhreille. Se perustuu Šostakovitšin nuoruudenteokseen ja lapsena näkemiinsä vallankumousmurhiin keskellä kotikatuaan. Panssarilaiva Auroran mukaan nimetty kolmannen osan scherzo vie kuulijat Talvipalatsin valtaukseen. Finaali, Ihmiskunnan aamunkoitto herättää kansalaiset vallankumouksen jälkeiseen aikaan, jossa ennen niin murheelliset surumarssitkin reipastuvat riemukkaiksi ralleiksi.
 
Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Michael Sanderling

    kapellimestari

  • Josef Špaček

    viulu

Ohjelma

  • 19.00
    Johannes Brahms

    Viulukonsertto

  • 21.00
    Dmitri Šostakovitš

    Sinfonia nro 12 "Vuosi 1917"

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.