Maiju Kauppinen

Maiju Kauppinen

Olen lapsesta saakka haaveillut orkesterimuusikon ammatista. Ja yhä se on minulle rakas.

 

Soitinryhmä
I viulu
Bio

Olen lapsesta saakka haaveillut orkesterimuusikon ammatista. Ja yhä se on minulle rakas.

Olen kotoisin Helsingistä. Sain ensimmäisen työpaikkani Kansallisoopperan orkesterista, jossa soitin neljän vuoden ajan lumoutuen oopperamusiikista. Oopperavuosien jälkeen muutin kuudeksi vuodeksi Wieniin ja soitin muutaman vuoden mainiossa Wienin Radion Sinfoniaorkesterissa. Kovatahtinen työ siellä valmensi sinfoniaorkesterin arkeen ja laajensi ohjelmistontuntemustani.

Palattuani Suomeen soitin kaksi vuotta HKO:ssa ensin sijaisena, kunnes talvella 2009 sain orkesteristamme vakituisen paikan.

Kuuntelen paljon musiikkia. Kotona stereoissa soi pianoteoksia, sinfonioita sekä kamarimusiikkia, erityisesti jousikvartettoja. Jokainen HKO:n uunituore cd-levy avataan meillä muovikäärestään vähän jännittyneenä: mitä tulikaan tehtyä? Ehkä kaikkein mieluiten kuuntelen kuitenkin oopperamusiikkia, oopperaesityksiä katselen myös dvd-tallenteilta. Saan energiaa ja inspiraatiota myös muunlaisesta musiikista: kun kiertelen lähes päivittäin Itä-Helsingin kalliorantoja ja ulkoilupolkuja, parasta lenkkiseuraa on nappikuulokkeissa soiva ikisuosikkini Muse tai vaikkapa Max Liljan elektroninen sellomusiikki. 

Yhä vieläkin haen musiikista ja kaikesta taiteesta sitä samaa selittämätöntä voimaa ja mystiikkaa, jotka löysin jo nuorena kuunnellessani omassa huoneessani LP-levyiltä sinfoniakirjallisuuden helmiä kuten Stravinskin Kevätuhria. Musiikki antaa minulle hurmion lisäksi myös lohduttavan levähdyspaikan.

Mieluiten soitan suurta ja majesteettista sinfoniakirjallisuutta, jossa on sakraali ja kohottava sävy. Sen löytää vaikkapa Brucknerin romanttisista jättisinfonioista, joiden vakavankauniit melodiat ja vaskikoraalit tuntuvat soivan avaruuteen saakka. Myös kirkkomusiikkiteokset kuten requiemit ja messut ovat sydäntäni lähellä.

Taidan olla onnellisimmillani saadessani soittaa lavalla keskellä kymmeniä kollegojani, ollessani kaiken sen musiikin ja yhteisen hengityksen ympäröimänä. Silloin koen olevani elämässäni oikeassa paikassa ja täysin turvassa.