HKO - Fabien Gabel & Håkan Hardenberger

Pe 23/03/2018 19:00 - 21:00
Liput: 36.00-7.00 €

Esittely

Sävellyksillä voi ottaa poliittista kantaa, kuten teki musiikin edelläkävijä Bernd Alois Zimmermann rotuerottelun kiivaimpina vuosina.  

Fabien Gabel

Fabien Gabel (s. 1975) on muusikkoperheen lapsena elänyt pienestä pitäen musiikin ympäröimänä. Kuusivuotiaana hän aloitti isänsä jalanjäljissä trumpetinsoiton, ja muistaa yhä sen huumaavan hetken, kun hän pääsi yhdeksänvuotiaana orkesterimonttuun kuuntelemaan Straussin Elektran esitystä. Kun hän 16-vuotiaana soitti ensimmäisen kerran ammattilaisena orkesterissa, oli vuorossa jälleen Elektra.

Gabel työskenteli 13 vuoden ajan monissa pariisilaisorkesterissa, muiden muassa Pariisin oopperassa, trumpetistina ennen kapellimestariopintojaan. Tuona aikana hän pääsi seuraamaan huippukapellimestarien metodeja soittajan näkökulmasta, mitä hän pitää nyt tärkeänä osana omaa työskentelyään.
 
”Muusikot yleensä sanovat, että olen kapellimestarina hyvin tarkka. Se on mukava kuulla, koska olen itse soittanut orkesterissa ja pyrin johtamaan kuten haluaisin itseäni johdettavan. Intohimo ja inspiraatio eivät merkitse yhtään mitään, ellemme yhdessä kykene täsmälliseen musisointiin”, Gabel perusteli La Scena Musicalessa vuonna 2013.
 
Pitkään kypsyneen kapellimestarihaaveensa toteuttamisen Gabel aloitti Aspenissa David Zinmanin opissa vuonna 2002, jonka jälkeen hänen uransa kehittyi poikkeuksellisen nopeasti. Oli onni onnettomuudessa, että hän ei saanut Ranskan kansallisorkesterin trumpetistin paikkaa vuonna 2003, sillä sen sijaan hän pääsi pian orkesterin ja Kurt Masurin apulaiskapellimestariksi. Vuonna 2004 Gabel voitti Donatella Flick -kapellimestarikilpailun, minkä jälkeen hän vietti seuraavat kaksi vuotta London Symphony Orchestran apulaiskapellimestarina. 
 
Sittemmin Gabel on vieraillut maailman parhaissa orkestereissa, mm. Dresdenin Staatskapellessa, Ranskan radio-orkesterissa, Lontoon filharmonisessa orkesterissa ja Toronton sinfoniaorkesterissa. Vuodesta 2013 lähtien Gabel on ollut Quebecin sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja.
 
 
 
Håkan Hardenberger
Maailman parhaaksi trumpetistiksi mainittu, Malmössä syntynyt Håkan Hardenberger (s. 1961) sai soittimen käsiinsä ensimmäisen kerran kahdeksanvuotiaana. Se oli vanha ja kulunut trumpetti, jonka hänen isänsä osti joululahjaksi Louis Armstrongin konsertista innostuneena. Siitä lähtien Hardenberger on ollut yhtä trumpettinsa kanssa. Opintonsa hän aloitti Bo Nilssonin johdolla ja jatkoi Pariisin konservatoriossa Pierre Thibaud’n ja Los Angelesissä Thomas Stevensin johdolla. 
”Olen halunnut laajentaa väripalettia ja tarinoita yli pelkkien D-duurien ja auringonpaisteiden. Tietenkin pidän musiikkia elävänä taidemuotona, ja on aivan välttämätöntä, että se tapahtuu tässä hetkessä ja koko ajan. Vanha musiikki on totta kai upeaa ja sitä tulee esittää, elämä on liian lyhyt kaiken sen kuuntelemiseen. Mutta myös tämän hetken musiikkia pitää olla olemassa”, hän perusteli Lontoon Philharmonia Orchestran haastattelussa. Bernd Alois Zimmermannin konsertto on jo vuosia ollut Hardenbergerin bravuuri.
”Se on ehkä ensimmäinen moderni mestariteos trumpetille. Väkevä teos, joka perustuu lauluun Nobody knows de trouble I see, ja on todellinen anti-rasistinen kannanotto. Zimmermann on sanonut yrittäneensä varta vasten yhdistellä tekniikoita, joita pitäisi olla mahdotonta yhdistää. Big bandia, 12-sävelmusiikkia, jatsia, negrospirituaalia ja koraalialkusoittoa… ja kaikki tämä kuudessatoista minuutissa musiikkia!”  
Hardenberger on esiintynyt Helsingin kaupunginorkesterin solistina lukuisia kertoja aina vuoden 1987 debyytistään lähtien. Vuosina 2010 ja 2012 hän toimi solistintöiden ohella myös konsertin kapellimestarina.
 
 
Richard Wagner: Tannhäuser-alkusoitto
 
Alkukesänä vuonna 1842 kirjailija, filosofi, säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) vietti työntäyteistä lomaa Böömissä Teplitzin kaupungissa, jossa hän jälleen tutki saksalaismytologiaa Grimmin veljesten, Heinen ja Hoffmannin hengessä; ritaritarinoita, jumalvoimia, uskonnollisuutta. Aineiston keruu ja tarinointituokiot tuottivat tulosta, ja kotimatkan koittaessa Wagner oli jo luonnostellut ritari Tannhäuserin, Venus-jumalattaren ja Wartburgin linnan laulukilpailun tarinat yhdistävän libreton. 
 
Ooppera kulki aluksi työnimellä Venuksen vuori, jonka Wagner kuitenkin muutti Tannhäuseriksi päähenkilön mukaan sekä kenties välttääkseen alkuperäisnimen kiusalliset eroottiset vivahteet. Kantaesityksessä vuonna 1845 Tannhäuser otettiin vastaan nuivasti, ja Wagner joutui korjailemaan teosta useasti. Lopulta hän teki Tannhäuserista version myös Pariisiin, jossa oli tapana lisätä jokaiseen oopperaan balettikohtaus. Ponnisteluista huolimatta Tannhäuser ei ottanut menestyäkseen, mistä Wagner jaksoi purnata vielä lähes 40 vuotta myöhemmin.
 
Oopperan juoni pyörittelee ritari Tannhäuseria himon, uskonnollisuuden ja tosirakkauden karusellissa. Paettuaan viettelysten täyteiseltä Venuksen vuorelta Tannhäuser tapaa pyhiinvaeltajia ja kuulee rakastettunsa Elisabethin edelleen haikailevan hänen peräänsä. Tannhäuser koettaa vakuuttaa Elisabethin menestymällä Wartburgin laulukilpailuissa, mutta hänen Venusta ylistävä kappalevalintansa osoittautuu virhearvioinniksi. Hylättynä ja synnintuntoisena Tannhäuser liittyy pyhiinvaeltajiin etsimään anteeksiantoa. Palatessaan vaellukseltaan hän huomaa Elisabethin kuolleen ja kuolee itsekin surusta musertuneena. Vasta kuoltuaan Tannhäuser saa synninpäästön.
 
 
Bernd Alois Zimmermann: Nobody knows de trouble I see
Saksalaisen Bernd Alois Zimmermannin (1918–1970) musiikki pakenee perinteisiä leimoja. Ei hän ollut ihan sarjallinen, ei oikein modernisti eikä varsinaisesti postmodernistikaan, vaan vähän siltä väliltä ja kaikkea sitä. Avantgardisti hän ainakin oli. Hänen musiikkinsa selvimpiä piirteitä ovat tyyli- ja melodialainaukset, jotka hän sekoitti alkuperäismateriaaliinsa muistutuksina historian voimasta. Zimmermannin filosofian mukaan aika ja paikka ovat läsnä kaikkialla samaan aikaan; historia ei ole jana vaan pallo.
Toisessa maailmansodassa saadut fyysiset ja ennen kaikkea henkiset vammat leimaavat Zimmermannin tuotantoa. Hänen päätyönsä, ooppera Die Soldaten (1960/65), kritisoi valtiollista voimakoneistoa ja sodan mielettömyyttä monesta kulmasta, ja ennen itsemurhaan päättynyttä elämäänsä Zimmermann kylvi kuolemanviettiään viimeisiin teoksiinsa musiikillisten jäähyväisviestien tavoin. Hänen viimeinen sävellyksensä on Münchenin olympialaisten tilaustyö Ekklesiastische Aktion (1970), joka alkaa Vanhan Testamentin Saarnaajan sanoilla ”Minä katselin sitten kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla”.
Rotuerottelun noustua julkiseen keskusteluun jazzista tuli poliittisesti valveutuneelle Zimmermannille ehtymätön inspiraation lähde. Jazzista ammentamalla monet hänen teoksistaan saivat uutta rytmiä ja ideologiaa. Vuonna 1954 syntynyt trumpettikonsertto Nobody knows de trouble I see on muovailtu Amerikkaan kyyditettyjen orjien työlaulunakin käyttämästä negrospirituaalista. 
 
Hans Rott: Sinfonia nro 1
Itävaltalainen Hans Rott (1858–1884) kuuluu niihin historian traagisiin lahjakkuuksiin, jotka ovat jättäneet musiikinystävät miettimään, mitä taide onkaan menettänyt ennenaikaisen kuoleman takia. Rottin ainoa suuri orkesteriteos, sinfonia E-duurissa (1880) osoittaa suurta lahjakkuutta ja sinfonisen visionäärin pelottomuutta, jota hänen opettajansa Anton Bruckner arvosti ja opiskeluaikainen kämppäkaverinsa Gustav Mahlerkin suuresti ihaili. Ihmisenä hän oli kuitenkin hauraampi kuin mitä hänen musiikkinsa antaisi olettaa.
Rott joutui jo teininä kohtaamaan elämän armottomuuden. Hänen laulajaäitinsä kuoli pojan ollessa 14-vuotias, ja hänen koomikkoisänsä menehtyi neljä vuotta myöhemmin työtapaturman halvaannuttamana. Nämä järkytykset varmasti jättivät Rottin mielenterveyteen kirvelevät viillot, jotka lopulta veivät hänetkin hautaan. Sinfonian vastaanotto vauhditti henkisten voimien ehtymistä.
Rott teki sinfoniansa ensimmäisen osan sävellyskilpailua varten vuonna 1878. Palkintolautakunta suhtautui musiikin mahtailevuuteen nuivasti, mutta lannistumaton Rott jatkoi työtä sinfonian parissa. Kenties arkana tunnetun Brucknerin huono itsetunto oli tarttunut häneen, sillä seuraavaksi Rott haki hyväksyntää itse Brahmsilta. Väärä valinta.  Brahms ei tunnetusti voinut sietää brucknerilaista musiikkia. Vanhalta mestarilta saatu tyrmäys mursi nuorukaisen maahan, eikä hän ei enää noussut. Eräänä työmatkallaan junassa Rott vaipui psykoosiin, veti revolverin esiin ja osoitteli sillä matkustajia väittäen Brahmsin täyttäneen vaunut dynamiitilla. Hänet taltutettiin ja passitettiin loppuelämäkseen parantolaan harhaisena. Rottin lopulliseksi kohtaloksi koitui tuberkuloosi vain 25-vuotiaana.  
 
Jaani Länsiö
 

 

Taiteilijat

  • Fabien Gabel

    kapellimestari

  • Håkan Hardenberger

    Trumpetti

Ohjelma

  • 19.00
    Richard Wagner

    Alkusoitto ja Venusvuori oopperasta Tannhäuser

  • Bernd Alois Zimmermann

    "Nobody knows de trouble I see" konsertto trumpetille ja orkesterille

  • Hans Rott

    Sinfonia nro 1

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.