Sävellysten hedelmäkori

Haluatko kurkistaa konsertin ja sävellysten rakenteisiin? Tutki sävellysten hedelmäkoria!

Niin teoksella kuin sen osilla on oma arkkitehtuurinsa. Sitä kutsutaan muodoksi. Muoto on eräänlainen sävellyksen polku, jonka kautta kuulijalla on mahdollisuus tarkastella säveltäjän erilaisia ratkaisuja. Myös muodon noudattamattomuus on säveltäjältä yhdenlainen taiteellinen päätös. Konsertti rakentuu perinteisesti tietyllä tavalla. Samoin konsertin sävellyksillä on oma rakenteensa. Sävellysten eri osillakin on oma rakenteensa. Konsertti on siis sisäkkäisten rakenteiden kokonaisuus.

Sinfoniakonsertin rakenne
Sinfoniakonsertti koostuu tavallisesti kolmesta sinfonisesta teoksesta: lyhyestä avausteoksesta (alkusoitto), solistiteoksesta (konsertto) sekä orkesteriteoksesta (esimerkiksi sinfonia), jossa orkesteri toimii itse pääroolissa.

 

 

Sinfonisten teosten rakenteita

Sinfonisten teosten osien rakenteita

Tiesitkö! Sävellajeilla voi olla suuri merkitys sävellyksen sisällön kannalta. Tonaalisessa musiikissa sävellajilla on toonika, “kotipesä”, josta lähdetään ja johon palataan. Sävellajin seitsemällä soinnuilla on jokaisella oma merkityksensä. Puhutaan sointujen tehoista. Teho tarkoittaa, että soinnun oletetaan liikkuvan tiettyyn suuntaan – yhtä sointua seuraa suurella todennäköisyydellä tietty sointu. Säveltäjä voi ilmaista paljon muuttamalla sointujen seuraussuhdetta. Klassisessa sinfoniassa sävellajit ovat keskeinen osa eri osien rakenteita.

 

Sonaattimuoto

Sonaattimuoto on yleensä konserton tai sinfonian ensimmäisen osan rakenne.

Passacaglia

Passacaglia on rakenne, joka perustuu läpi osan toistuvaan muuttumattomaan melodiseen linjaan.

Menuetti

Menuetti oli alunperin barokkiajan kolmijakoinen tanssi.

Variaatio

Variaatio-osassa on pääteema, jota muunnellaan osan aikana eri tavoin.