article-image

Soittajan silmin

Angloamerikkalainen teema tuo HKO:n muusikoiden nuottitelineille monenlaisia löytöretkiä ennen kokemattomiin teoksiin mutta myös iloisia jälleennäkemisiä vanhojen suosikkikappaleiden kanssa. 

Kansainvälisissä konserttitilastoissa soitetuimman säveltäjän kruunusta kilpailevat vuodesta toiseen tasaväkisesti Mozart ja Beethoven perintöprinsseinään Bach, Brahms ja Schubert. Ranking-listat jatkuvat tyypillisesti varsin germaanisina aina kymmenenteen sijaan asti, jonka tienoilla ranskalaiset Debussy ja Ravel ottavat mittaa Mendelssohnista. Sinfoniaorkesterien vuodenkierto tarvitsee säännöllisen germaanisen pulssinsa, mutta tilastojen, Manner-Euroopan ja valtamerten tuolta puolen löytyy Britannian ja Amerikan musiikillinen aarteisto, joka on kehittynyt erillään ja vapaana keskieurooppalaisen tradition pitkistä, paksuista juurista: uteliaita ja avoimia katseita yli musiikillisten raja-aitojen, omasta maaperästä ammentavaa omintakeista sävelkieltä, uusia tulkintoja ja irtiottoja vakiintuneista teostyypeistä, uudenlaisia tapoja luoda upeaa, maagisesti soivaa musiikkia sille superinstrumentille, jonka moderni sinfoniaorkesteri ja huippuunsa akustoitu konserttisali muodostavat. Millaisia ajatuksia angloamerikkalaisen kauden konserttikalenterin selailu herätti HKO:n muusikoissa?

Soittajat kertovat suosikeistaan videolla.

Adrian_Rigopulos

Adrian Rigopulos

Adrian Rigopulos, toinen HKO:n bassoryhmän amerikkalaisvahvistuksista, on kotoisin Bostonista, Massachusettsista. Syyskauden avauskonsertissa kuultavassa Charles Ivesin teoksessa Kolme paikkaa Uudessa Englannissa liikuskellaan aivan hänen kotikulmillaan. Adrian odottaa myös John Adamsin teosten ääreen pääsyä sekä luonnollisesti lähes amerikkalaiseksi adoptoitua Antonín Dvořákin sinfoniaa ”Uudesta maailmasta”.
 

Ville_Hiilivirta

Ville Hiilivirta

Kun sodan myllerrykset tekivät elämän Euroopassa mahdottomaksi, useat säveltäjät löysivät turvapaikan ja työskentelyrauhan Amerikasta. Sergei Rachmaninov pakeni Venäjän vallankumouksen jaloista Yhdysvaltoihin, eikä palannut koskaan vanhaan kotimaahansa asumaan. Säveltäjän viimeiseksi jäänyt teos, Sinfoniset tanssit on nostalgisia venäläisaineksia sisältävää, tyylillisesti kokoon keitettyä Rachmaninovia. Käyrätorvisti Ville Hiilivirralle Sinfoniset tanssit on odotettu tapaus kevään 2019 konserttiohjelmistossa.
 

Anna-Maija Korsimaa

Anna-Maija Korsimaa

Syyskuisessa konsertissa sooloklarinetin ylöspäinen glissando johdattaa orkesterin ja pianisti Kirill Gersteinin George Gershwinin Rhapsody in Bluen kimppuun. Mutta soittaako kuuluisan glissandon tällä kertaa klarinetin äänenjohtaja Osmo Linkola vai vuorotteleva äänenjohtaja Anna-Maija Korsimaa?

Sergei Prokofjev sävelsi orkesterisoittimia esittelevän musiikkisatunsa Pekka ja susi vuonna 1936 palattuaan lähes kahdenkymmenen Amerikassa vietetyn vuoden jälkeen Neuvostoliittoon. Prokofjevin orkestraatiossa huilu on lintu, fagotti on isoisä, käyrätorvet ovat susi ja klarinetti hiippailee pehmein tassuin neuvokkaan kissan roolissa. Klarinetisteille Pekan ja suden kissa hiippailee vastaan myös orkesterien koesoitoissa, ”pruuvikappaleena”.
 

Jan Soderblom

Jan Söderblom

Konserttimestari Jan Söderblom vaihtaa viulun kapellimestarin puikkoon joulukuisessa konsertissa, jossa ”amerikkalaistyyppinen tähtiviulisti” Anne Akiko Meyers sädehtii Mason Batesin viulukonserton solistina. Mason Bates on paitsi säveltäjä, myös DJ ja hänen viulukonserttonsa sisältääkin klubi-, groove-, ja jazzmusiikkivaikutteita klassisessa kehikossa.