Chamber music in Oulunkylä Church

Mon 26/10/2020 19:00 - 20:00
free entry

Introduction

Chamber music concert by the Helsinki Philharmonic Orchestra 

A flute brightens Mendelssohn’s piano trio with its clear tones. Mendelssohn originally composed the trio for the traditional trio of violin, cello and piano. To boost sales of his sheet music in the English market, however, he also adapted the violin part for the flute, which was popular among English music lovers in the mid-19th century. Erno Dohnányi’s sextet is music of great gestures and forms. Written for an unusual ensemble, the piece offers melodies that resonate with a wide range of emotions and in which each instrument gets a chance to shine. 

Felix Mendelssohn: Pianotrio d-molli, op 49

 

Pianotrio on eräs kamarimusiikin perussapluunoista. Tälle alustalle on sen synnystä aina meidän aikoihimme viljelty runsaasti musiikkia sen ilmaisullisen mukautuvuuden ja teknisen monimuotoisuuden ansiosta. Felix Mendelssohnin pianotrio d-molli valmistui vuonna 1839, kaksikymmentäviisi vuotta genren eräänlaisen arkkityypin, Ludwig van Beethovenin Arkkiherttua-trion jälkeen. Sitä olivat edeltäneet mm. Franz Schubertin panos genren katalogiin  ja sitä olivat seuraava vielä mm. Johannes Brahmsin triot. Sävellys on Mendelssohnin okteton ohella eräs tekijänsä suosituimmista kamarimusiikkiteoksista. Ja se oli pidetty ja paljon soitettu vielä siinäkin vaiheessa, kun monet aikalaiset muuten tunsivat musiikkinsa jäävän Wagnerin ikeen alle ja toisaalla jo alkoi modernismi versota sävellajimusiikin jättömailla.


 

Tässä teoksessa siirtymä Beethovenin majesteetillisuudesta ja vakavasta henkevyydestä romantiikan sisäiseen kamppailuun on jo aivan selvä. Beethovenilta peritystä muodosta ja rakenteesta huolimatta teoksen ilmiasu on aivan muuta; tässä, arkkiherttuan asemesta, puhuu romantiikalle lajityypillinen kärsivä sankari. Pianotekstuuri kurottaa paikoin Chopinin melodisen kimmellyksen suuntaan - säveltäjät tunsivat toisensa ja Mendelssohn ihaili pianon taikuriksi kutsumaansa Chopiniä. Teoksen pianotekstuuriin on vaikuttanut myös toinen säveltäjäkollega, Ferdinand Hiller, joka kehotti Mendelssohnia uusimaan alkuperäisen version pianokudosta romanttisempaan suuntaan, á la Robert Schumann. Schumann, teokseen tutustuttuaan, nimesi Mendelssohnin ’vuosisatamme Mozartiksi’: ’Hän mitä parhaimmin näkee aikamme ristiriitaisuudet ja kykenee asettelemaan ne sopusoinnussa samaan teokseen.’ Schumann myöhemmin kohotti Mendelssohnista lausumansa ylisanat musiikin muotoon omassa pianotriossaan, samassa sävellajissa muuten, antaen Mendelssohnin ilmaisun siellä täällä kuultaa omasta musiikistaan.


 

Neliosaisen teoksen avausosa alkaa ilman varsinaista esittelyä. Sello, romanttisen sankartyypin musiikillinen inkarnaatio, esittelee osan rauhallisen pääteeman, johon piano synkopoiduilla säestyskuvioilla kontrastoi. Viulu liittyy mukaan omalla versiollaan teemasta. Toisen, duuriteeman, esittelee jälleen sello. Kehittelyjaksossa Mendelssohn vielä yhdistelee näitä kahtaa teemaa. Kertausjaksossa viulu piirittää sellon kertaamaa avausteemaa omalla vastamelodiallaan. Toisen osan avaaminen on pianistin askaretta; melodia helähtelee sopraanokäden oikeassa laidassa, siihen kontrastoi vahva bassolinja ja säestyskuvio on ripoteltu molemmista käsistä ylijääville sormille. Pianon jälkeen teema siirtyy viululle, sellon sitä vuorostaan kontrastoidessa. Lyhyehkön kolmannen osan, scherzon, rytminen motiivi polveilee läpi osan, sen keskijaksoa lukuunottamatta, jonka materiaali taas on kaikuja ensimmäisestä osasta. Finaalin pianostemma koki kollega Hillerin kehoituksen jälkeen suurimmat muutokset, eikä pianistin tehtävä siitä ainakaan helpottunut. Teoksen nimisävellaji on d-molli, joka mitä parhaimmin sopiikin tuskan sävyttämän romanttisen paatoksen sokkeliksi. D-sävellajit pysyttelevät muutenkin teoksen keskiössä. Finaalin lopussa, aivan ennen teoksen sulkeutumista, Mendelssohn vielä kääntää musiikin mollista duuriin; mitä hän tällä lienee halunut ilmaista, jää meidän arvailtavaksemme.


 


 


 

Ernö Dohnányi: Sekstetto C-duuri, op 37


 

Unkarilainen Ernst von Dohnányi oli maailmasotien välisenä aikana läsnä kaikkialla maansa musiikkielämässä. Hän oli alunperin pianisti, mutta ehti toimia Budapestin filharmonikoiden ylikapellimestarina, Budapestin musiikkiakatemian johtajana ja Unkarin radion musiikkipäällikkönäkin. Säveltäjänä hän tapasi käyttää nimestään sen saksalaistettua muotoa Ernö Dohnányi.


 

Säveltäjänä Dohnányi oli ehtymätön vauhtiveikko, mitä hän ilmeisesti oli henkilökohtaisessa elämässäänkin. Hänen musiikistaan ei puutu intoa ja vimmaa. Silti, hänen musiikkinsa yhteydessä mainitaan tavattoman usein Johannes Brahmsin nimi. Yhtäläisyyttä toki löytyykin; molemmille oli ominaista sulavan romanttisen ilmaisun valaminen klassisen muotokäsityksen muotteihin. Eikä juuria näille yhteneväisyyksille ehkä tarvitse kovin kaukaa etsiä: Dohnányin sävellyksenopettaja Hans von Koessler oli Brahmsin musiikin harras ihailija. Johannes Brahms ehti puolestaan myös innostua Dohnányin nuoruuden töistä ja myötävaikutti mm. tämän pianokvintoton esittämiseen Wienissä.


 

Sekstetossa yhtäläisyydet Brahmsiin ovat kyllä selvät, mutta Dohnányin musiikissa on myös omat selvästi tunnistettavissa olevat ominaisuutensa. Hän nojaa vahvasti klassiseen muotoon, mutta hänen ilmaisulleen tunnusomaista on vekkuli huumori ja hieman rasavilli meininki.  Musiikin kekseliäisyys ja energisyys tekevät siitä sangen koukuttavaa. Seksteton musiikki muuttuu edetessään aina vain  kiinnostavammaksi, totesi eräs aikalaiskriitikko. Teoksen ainekset olivat tiettävästi alunperin suunnitteilla kamariorkesterin käyttöön, mikä ehkä selittää sen että sekstetossaan säveltäjä sangen peripohjaisesti hyödyntää jäljelle jäänyttä instrumentaatiota.


 

Klassisesti neliosaisen (nopea-hidas-scherzo-finaali) teoksen ensimmäisessä osassa on jo tuhdisti draamaa ja turbulenssia. Hitaassa osassa, Intermezzossa, kuullaan teoksen kukaties sisäistyneimmät hetkoset, joskaan ei kulu juuri tovia kauempaa kun ajatuksen keskeyttää hurtti marssi - säveltäjän sisäisiä ääniä toki epäilemättä sekin. Scherzon virkaa tekee kekseliäs variaatio-osa, jossa on kaikuja Brahmsin käyrätorvitriosta. Säveltäjällä tuntuu olevan käytössään tuplamäärä synonyymejä muihin kollegoihinsa verrattuna, toteaa kriitikko tästä osasta kantaesityksen jälkeen. Variaatioiden äityessä aina vain hurjemmiksi puhaltajat ryhtyvät rauhoittelemaan tilannetta ja vievät musiikin teoksen finaaliin, jonka tyylien sekamelskasta voi yrittää identifioida vaikutteita, sen minkä kerkeää.


 


 


 

 

 

Artists

  • Krista Rosenberg

    violin

  • Petteri Poijärvi

    viola

  • Lauri Kankkunen

    cello

  • Niamh McKenna

    Flute

  • Anna-Maija Korsimaa

    Clarinet

  • Mika Paajanen

    horn

  • Ossi Tanner

    piano

Programme

  • 19.00
    Felix Mendelssohn

    Piano trio d-minor op. 49

  • 20.00
    Erno Dohnányi

    Sextet in C-major op. 37

Frequently Asked Questions

Can I take photos of the orchestra?

Yes, but only before or after the concert. During the concert we just want you to enjoy the music. This way you won’t disturb the musicians or other audience members.

Do I have to dress up to attend a concert?

Only the orchestra has a dress code. You can dress as you like.

I have a season ticket but can’t make it to the concert – what should I do?

You can give the ticket to a friend or donate it to a music student by calling 09-3102 2700 or sending an e-mail to helsinki.philharmonic@hel.fi by 3pm on the day of the concert.