Cancelled - Exsultate jubilate

Thu 09/04/2020 19:00 - 21:00
Tickets: €

Introduction

Conductor Jane Glover, one of the finest Mozartians of our time, has earned a doctorate in Venetian Opera, authored a book about Händel and another about Mozart, and been awarded a CBE. Together with the Helsinki Philharmonic Orchestra, Jane Glover conducts a concert of Italian and Italian-inspired music from across three centuries. Bruno Maderna’s concerto will be performed by our very own oboist Hannu Perttilä.

Jane Glover

Klassisen musiikin maailma olisi merkittävästi köyhempi ilman brittiläistä kapellimestaria, tutkijaa ja tietokirjailijaa Jane Gloveria. Hänen noin 20 levytystään, lukemattomat konsertti- ja oopperaesityksensä sekä kirjat Mozart’s Women (2005) ja Handel in London (2018) ovat saaneet niin kriitikoilta kuin yleisöiltä pitkälti samanmielisen hyväksynnän. Erityisesti Glover tunnetaan barokin ja wieniläisklassisen musiikin erikoisasiantuntijana, jota Chicago Classical Review on kutsunut “yhdeksi aikamme hienoimmista mozartiaaneista”. 

Lapsena Glover haaveili ammatista poliisina, ja teininä hän pohti uraa näyttelijänä (kumpanakin hän olisi ollut surkea, hän on sanonut), mutta oboen soittajana Glover hakeutui musiikkiuralle. Ennen taiteellista läpimurtoaan Glover suoritti tohtorintutkinnon aiheenaan 1600-luvun venetsialaisooppera, ja Mozart- ja Händel-kirjojen lisäksi hän on kirjoittanut barokkisäveltäjä Francesco Cavallin elämäkerran. Englantilaiset muistavat hänet myös televisiokasvona BBC:n Orchestra with Jane Glover- ja Mozart – His Life With Music -televisiosarjojen emäntänä 1980-luvulta. 

Kapellimestarina hän debytoi ammattimaisesti vuonna 1975 Wexfordin musiikkijuhlilla. Sen jälkeen hän oli Glyndebourne Touring Operan musiikillinen johtaja, ja maineikkaan London Mozart Playersin taiteellinen johtaja hän oli vuodesta 1984 vuoteen 1991. Vuonna 2016 hän lopetti seitsemänvuotisen kautensa Royal Academy of Musicin oopperaosaston johtajana, mutta jatkaa yhä oppilaitoksen vierailevana professorina. Tätä nykyä hän johtaa Chicagossa Music of the Baroque -orkesteria. 

Hän on vieraillut käytännössä kaikissa Yhdysvaltain, Australian ja Euroopan tärkeimmistä orkestereista – nyt myös Helsingin kaupunginorkesterissa. Oopperaa hän on johtanut Berliinin valtionoopperasta Lontoon Covent Gardeniin, ja vuonna 2013 hänestä tuli historian kolmas New Yorkin Metropolitan-oopperassa johtanut nainen Sarah Caldwellin ja Simone Youngin jälkeen. Vuonna 2003 kuningatar Elisabet II myönsi Gloverille arvonimen Commander of the Most Excellent Order of the British Empire. 

Jaani Länsiö

Hannu Perttilä

Hannu Perttilä oli kahdeksanvuotias, kun hän pyrki Lappeenrannassa musiikkiluokalle. Ykkösvaihtoehtona oli piano, kakkosena viulu. Koska hakemukseen piti ruksata kolme mieleisintä soitinta, viimeinen saattoi olla vaikka sitten oboe. Moisesta Perttilä ei ollut tosin kuullutkaan. Pääsykokeissa piti tehdä kaikenlaista, mutta sen Perttilä muistaa parhaiten, että opettajasetä pyysi irvistämään oikein leveästi. Hammasrautoja ei näkynyt. Siitä alkoi Perttilän tie oboistiksi ensin Timo Lehtosen oppilaana, sitten Jouko Teikarin ja Jorma Valjakan opissa Sibelius-Akatemiassa.

Helsingin kaupunginorkesterin oboen äänenjohtajana Perttilä on soittanut vuodesta 2015 lähtien. Sitä ennen hän soitti mm. Lappeenrannan kaupunginorkesterin, Tapiola Sinfoniettan ja Radion sinfoniaorkesterin riveissä. Orkesterin ykkösoboistina soolovastuu on Perttilälle tuttua, mutta lavan etuosassa soittamisessa on aina oma latauksensa. 

“On siinä jotain samaa kuin pitkien soolojen soittamisessa, kuten Brahmsin viulukonserton tai Tšaikovskin neljännen sinfonian hitaissa osissa”, Perttilä sanoo. “Mutta konserttosolistina on huomion keskipisteenä kokoajan”. Useimmin Perttilä onkin soittanut solistisesti osana ryhmää, kuten Tapiolassa ja Lappeenrannassa vuonna 2012, kun hän esitti Martinůn ja Honeggerin Sinfonia Concertantet. Vuonna 2018 hän soitti Lappeenrannassa Ralph Vaughan-Williamsin oboekonserton.

Musiikin tyylikausista Perttilällä ei ole erityistä suosikkia. Koska Mozartin ja Richard Straussin konserttoja soitetaan kuitenkin jatkuvasti sekä koesoitoissa että konserteissa, hän pitää Bruno Madernan harvinaisuutta virkistävänä vaihtoehtona klassikoille. Ehdotus tuli illan kapellimestarilta. 

“Madernan oboekonserttoja kuulee todella harvoin”, Perttilä sanoo. “En tunne ketään, joka olisi niitä soittanut, mikä on hyvin yllättävää, sillä harva säveltäjä on tehnyt kolme oboekonserttoa. Kolmannesta konsertosta pidän paljon, mutta siinä on hyvin paljon sattumanvaraisuutta. Toinen konsertto on kirjoitettu oboe musettelle, ja se menisi nyt ehkä liian hurjaksi. Tähän tilanteeseen pidän sopivimpana Madernan ykköskonserttoa.” 

Jaani Länsiö

Aurora Marthens 

Sopraano Aurora Marthens (s. 1992) on jo vuosia kuulunut silmällä pidettäviin suomalaissolisteihin, ja hyvästä syystä. Jo pelkästään kilpailumenestyksellään hän lukeutuisi tämän hetken kiinnostavimpiin laulajiin – Timo Mustakallio -voitto vuonna 2017, Helsinki-Lied-kilpailun nuorten sarjan voitto 2015 –, mutta myös esiintymiset Urkuyö ja Aaria -festivaalilla, Turun filharmonisen orkesterin nuorten solistien konsertissa, Carnegie Hallin Young Talents -tapahtumassa sekä Berliinin filharmonikoiden Suor Angelica -oopperaproduktiossa ovat näyttäneet, mihin kaikkeen Marthens äänellään yltää. Ensi kesänä hän laulaa Savonlinnassa Carmen-oopperan Micaëlana.

Marthensin musikaalisuus ei ole suoranainen ihme – osa hänen sävelkorvastaan on varmasti geneettistä: Hänen äitinsä on musiikinopettaja, isänsä säveltäjä ja hänen serkkujaan ovat Roozemanin soittavat sisarukset, joista sellisti Jonathan on esiintynyt myös HKO:n solistina. Itsekin sellistinä aloittanut Marthens otti laulamisen sivuaineeksi musiikkiopistossa 14-vuotiaana, mutta viimeistään täysi-iän kynnyksellä hän päätti antaa kaikkensa laulamiselle. Nykyään hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa Outi Kähkösen ja Sirkka Parviaisen johdolla. 

Kantaatti Exsultate, jubilate on kulkenut Marthensin mukana siitä lähtien, kun hän teininä alkoi ahmia Mozartin laulumusiikkia. Ensin levyltä Kathleen Battlen tulkintana ja sitten omana, vielä joskus tavoiteltavana haaveena. “Se on jokaiselle sopraanolle yksi tärkeimmistä teoksista saada esittää”, Marthens sanoo. Osa hänen haaveestaan toteutui jouluna 2018, kun hän lauloi teoksen ensimmäisen aarian hyväntekeväisyyskonsertissa Tapiola sinfoniettan kanssa. Helsingin kaupunginorkesterin solistina hän esittää kantaatin kokonaisena ensimmäistä kertaa.

“Mozartin teini-ikäisenä kirjoittamat aariat ovat todella virtuoosisia, mutta tuntuu, että hän on kirjoittanut ne juuri minun kaltaiselleni äänelle. Itselleni Exsultate, jubilate on pyhää musiikkia. Sekä teksti että musiikki ovat yhdessä kuin oodi maailmalle, joka puhuttelee yhtä aikaa henkilökohtaisesti ja yleisesti.”

Jaani Länsiö

W.A.Mozart: alkusoitto oopperaan Mitridate, re di Ponto

Poikavuosinaan Wolfgang Amadeus Mozart (1756–1791) eli kiertävän lapsitähden elämää aivan kuin teinipopparit nykyään. Nuorta säveltäjää kyörättiin tauteja ja epäinhimillisiä oloja kaihtamatta ympäri Eurooppaa toteuttamassa isänsä tarkasti laatimaa suunnitelmaa. Esityksiin kuului erilaisia temppuja kuten pianon soittaminen silmät sidottuna, improvisoiminen yleisön antamista teemoista ja omien tai omaksi väitettyjen sävellysten soittaminen – isä Leopold lanseerasi sanastoon termin “luonnonlahjakkuus”, vaikka Mozart jos kuka oli viimeiseen asti harjoitettu muusikko. 

Vuosia kestäneillä matkoilla oli tarkoitus paitsi markkinoida pikkupojan tulevaa elämäkertaa myös tutkia työllistymismahdollisuuksia orkesterimuusikkona. Leopoldin hiljattain julkaisema viulunsoiton oppikirja kävi kaupaksi myös. Yllättävä kohderyhmä löytyi nykyisen Italian alueelta, jonka pääasialliseen musiikkityyliin oopperaan teini-ikäinen Mozart kasvoi hämmästyttävän luontevasti siitä huolimatta, että hänen kotikaupungissaan Salzburgissa oopperataloa ei ollut. 

Sillä välin kun Leopold paranteli hevoskärryonnettomuudessa loukkaamaansa jalkaa Bolognassa Mozart kävi kuuluisan padre Martinin sävellystunneilla ja valmisteli elämänsä siihen asti suurinta tilausta, oopperaa Mitridate, re di Ponto (Mitridates, Pontoksen kuningas ,1771). Kirjailija Jean Racinen alkuperäisteksiin perustuva koston, rakkauden ja vallanhimon kolmiyhteyttä kierrättävä teos sijoittuu Krimille ja vuoteen 630 ennen ajanlaskun alkua. Ooppera kantaesitettiin joulukuussa 1770 Milanon Teatro Regiossa, ja vaikka se sai valtavan suosion yli 20 esityksellä, se esitettiin uudestaan vasta 1900-luvulla. 

Oopperan alkusoitto on oikeastaan kolmeosainen sinfonia italialaiseen tapaan. Ensiosan Allegron jatkuvan sykkeen päälle kasvaa nopeasti syöksähteleviä sävelkulkuja. Andante grazioso voisi olla hyvätapainen hovitanssi, kun taas Presto palaa herkeämättömän nakutukseen, jonka ylle ensiosan muistikuva palailee pätkittäin.

Jaani Länsiö

Bruno Maderna: Konsertto oboelle ja kamariorkesterille 

Modernismin merkkimiehiin kuuluva Bruno Maderna (1920-1973) tunnettiin ennen kaikkea kapellimestarina ja karismaattisena opettajana. Vaikka hän jäi orvoksi jo neljävuotiaana, hänestä kehittyi ihmelapsi, joka alle kymmenenvuotiaana soitteli Bruchin viulukonserttoa, ja jo teininä heitti keikkaa viihdeyhtyeissä ja johti orkesteria esimerkiksi Milanon La Scalassa. Toisen maailmansodan jälkeen Maderna hurahti – kuten niin moni aikalainen – Toisen Wienin koulukunnan dogmeihin eli 12-sävelmusiikkiin ja sarjallisuuteen. Maderna oli myyttiseksi nousseen Darmstadtin musiikkiakatemian pioneereja, joka villitsi luennoillaan kokonaista avantgardistien sukupolvea kuten Luigi Nonoa, Pierre Boulezia ja Karlheinz Stockhausenia.

Säveltäjänäkin Maderna oli tehokas. Hän tuotti musiikkia teatteriin ja radioon, sävelsi kamariyhtyeille, ääninauhoille ja isoille orkestereille ja teki sovituksia vanhan musiikin teoksista. Parhaiten aikaa ovat kestäneet hänen konserttonsa, joita hän sävelsi mm. viululle, pianolle ja kahdelle pianolle. Vuodesta 1963 lähtien hän teki yhteensä kolme oboekonserttoa, joista kolmas jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Maderna kuoli saappaat jalassa syövän uuvuttamana syksyllä 1973 johdettuaan vain pari viikkoa aikasemmin Lontoon sinfoniaorkesteria.

Konsertto oboelle ja kamariorkesterille (1962/1963) ilmentää Madernan tarkkaa korvaa äänen ominaisuuksille, tuskin havaittaville sävyeroille – tavallisen oboen lisäksi solisti käyttää englannintorvea ja oboe d’amorea, ja lyömäsoittimiakin on viittäkymmentä sorttia. Orkesterissa on myös kaksi pianoa, samoin kuin harppuja ja huiluja. Solisti- ja orkesterikohtauksen saumat hioutuvat miltei olemattomiin, kun pitkät ja usein toistuvat kadenssit sulautuvat orkesterisoittimien sooloiksi kuin huomaamatta.

Alunperin konserton nimi oli Teos oboelle, kamariorkesterille ja ääninauhalle, mutta Maderna muokkasi teoksen täydellisesti heti kantaesityksen jälkeen. Nykyversio on täysin akustinen, elektroniikkaa ei ole, ja varhaisversiota on mahdoton enää jäljentää käsikirjoitusmateriaalin kadottua jäljettömiin. Teoksesta käytetään myös nimeä Oboekonsertto nro 1.

Jaani Länsiö

W.A. Mozart: Exsultate, Jubilate

Mozartit olivat nyt kolmatta ja viimeistä kertaa Italiassa, johon he olivat luoneet kiinteät suhteet kolmen edellisen vuoden aikana tekemillään reissuilla. Wolfgang Amadeus (1756–1791) oli 16-vuotias, ja hänen Milanon Teatro Regioon tekemänsä vakava ooppera Lucio Silla veti täysiä katsomoita. Menestys poiki lisää tiauksia, kuten motetin Exsultate, Jubilate (1773). Vaikka Mozart oli säveltäjänä vähintäänkin varhaiskypsä tai jopa suoranainen lapsinero, vain harva hänen teinivuosiensa sävellyksistä on jäänyt nykyisiin kantaohjelmistoihin. Exsultate, Jubilate on yksi niistä, ja täysin ansaitusti.

Teos on alalajiltaan siis motetti, jonka oikeaoppinen versio Mozartin aikaan käsitti kaksi aariaa, kaksi puheenomaisesti laulettua resitatiivia (kertovaa jaksoa) sekä finaalin Alleluia. Vaikka Mozart sai puserrettua teoksen kolmessa viikossa esityskuntoon, totuus on, että hän ei täyttänyt alkuperäistä tehtävänantoa pilkulleen. Exsultate, Jubilate jäi yhtä resitatiivia vajaaksi motetin ihanteesta. Onni onnettomuudessa: vajaamittaisena teoksesta tuli prototyyppi hänen tuleville konsertoilleen, joiden piirteet kuuluvat Exsultate, Jubilatessa ensimmäistä kertaa.

Teos jakautuu neljään osaan. Aaria Exsultate, Jubilate on F-duurissa ja huipentuu lopussa laulajan soolokadenssiin. Lyhyt resitatiivi johdattalee toiseen aariaan Tu virginum corona A-duurissa, jonka melodia on läheistä sukua ensimmäisen osan koloratuurikurveille. Sen sijaan, että aariaa seuraisi resitatiivi, hypätäänkin yllättäen ja keskeytyksettä virtuoosiseen Alleluia-finaaliin, joka sulkee teoksen kokonaisuuden palaamalla alkutunnelmiin. Teoksen kantaesitti aikansa suurimpiin oopperatähtiin kuulunut kastraattisopraano Venanzio Rauzzini Milanon San Antonion kirkossa tammikuun 17. päivänä 1773. Lienee sanomattakin selvää, että nykyisin teosta esittävät naislaulajat.

Jaani Länsiö

Felix Mendelssohn Sinfonia nro 4 A-duuri op. 90 ”Italialainen"

Italia ja Saksa kävivät raivokasta kädenvääntöä musiikin omistusoikeudesta satoja vuosia. Vain Alppien erottamat kulttuurit kasvoivat 1600-luvulta asti eri suuntiin: Italiassa oopperasta tuli jo varhain musiikin kuninkuuslaji ja italiasta ainoa laulettavaksi kelpuutettu kieli. Mozartien ja muiden oli tehtävä oopperansa italiaksi, tai mieluummin pidättäytyä säveltämästä niitä lainkaan. Saksalaiset taas omivat sinfonian, ikään kuin se olisi italialaisia edes kiinnostanut. Sapeleiden kalistelu huipentui 1800-luvulla siihen, että Rossinin, Donizettin ja muiden melodikkojen provosoimat saksalaiset alkoivat levittää huhua Antonio Salierista Mozartin murhaajana. 

Felix Mendelssohnkaan (1809–1847) ei säästellyt inhoaan Italiassa: ”En ole kuullut täällä nuottiakaan muistamisen arvoista musiikkia”, hän kirjoitti kotiin. Roomassa orkesterit olivat ”uskomattoman huonoja” ja Napolissa ”musiikki on kertakaikkiaan ala-arvoista”. Kaikesta huolimatta kaksikymppinen Mendelssohn taisi vähän ihastua Italian aurinkoon, vilkkaisiin kaupunkeihin ja maaseudun kansantansseihin, sillä heti Saksaan palattuaan hän viimeisteli jo matkalla aloittamansa sinfonian A-duurissa lisänimeltään Italialainen (1833). 

Vaikka Mendelssohn piti Italialaista riemukkaimpana ja kypsimpänä teoksenaan, sen säveltäminen oli kaikkea muuta kuin inspiraation sanelema salamanisku. Vuosi menestyksekkään kantaesityksen jälkeen hän aloitti mittavat korjaustyöt, pitäytyi teoksen julkaisemisesta ja esittämisestä eikä sittenkään saanut valmista. Nykyään sinfoniasta soitetaan hänen opettajansa, pianisti Ignaz Moschelesin viimeistelemää versiota, joka on luultavasti hyvin erilainen kuin kantaesityksessä kuultu teos.

Voimme vain arvailla, mikä Mendelssohnia on innoittanut. Onko avausosa Allegro kuvaus kuhisevien torien elämästä? Esittääkö toinen osa Andante con moto pääsiäiskulkuetta, jota Mendelssohn hämmästeli Roomassa? Kolmannen osan tanssista pitää italialaisuutta kaivella kauhakuormaajalla, niin syvällä saksalaisessa maaperässä sen juuret ovat. Sen sijaan italialaisia tarantelloja naputtava finaali ei jätä kansallisesta kasvuympäristöstä epäilystäkään.

Jaani Länsiö

Artists

  • Jane Glover

    conductor

  • Hannu Perttilä

    Oboe

  • Aurora Marthens

    soprano

Programme

  • 19.00
    Wolfgang Amadeus Mozart

    Mitridate, rè di Ponto, overture

  • Bruno Maderna

    Concerto for oboe and chamber orchestra

  • Interval 25 min

  • Wolfgang Amadeus Mozart

    Exsultate jubilate

  • 21.00
    Felix Mendelssohn

    Symphony No. 4 "Italian"

Frequently Asked Questions

Can I take photos of the orchestra?

Yes, but only before or after the concert. During the concert we just want you to enjoy the music. This way you won’t disturb the musicians or other audience members.

How can I order interval refreshments?

Simply call 020 762 4862, send an e-mail to ravintolat.musiikkitalo@restel.fi​ or the Restis app. Interval refreshments for groups of 30 or more should be ordered from the sales service.

Do I have to dress up to attend a concert?

Only the orchestra has a dress code. You can dress as you like.

I have a season ticket but want to change my seat – what should I do?

If you would like to change your seat, you can purchase a new season ticket from the seats available when they go on sale. Unclaimed seats will be made available for individual concerts when the sales period for season tickets ends.

I have a season ticket but can’t make it to the concert – what should I do?

You can give the ticket to a friend or donate it to a music student by calling 09-3102 2700 or sending an e-mail to helsinki.philharmonic@hel.fi by 3pm on the day of the concert.