From the New World

Thu 07/02/2019 19:00 - 21:00
Tickets: 37.00-7.00 €

Introduction

Antonin Dvořákin sinfonia Uudesta maailmasta on aina tapaus, etenkin Osmo Vänskän johdolla. Suomen sellistilupaus Jonathan Roozeman debytoi HKO:ssa.

Antonín Dvořák opened up his senses to a new culture in America, refining its treasures into music for concert-goers to enjoy. His New World Symphony is inspired by Native American songs, negro spirituals and the humming of the prairies and remains one of the most popular orchestral pieces. Young Finnish cellist Jonathan Roozeman will be performing with the Helsinki Philharmonic Orchestra for the first time.
Osmo Vänskä
 
Kansainvälisesti arvostetuimpiin suomalaiskapellimestareihin kuuluva Osmo Vänskä (s. 1953) sai kosketuksen musiikkiin jo pienenä vanhempiensa vietyä häntä konsertteihin joka kuukausi. Musiikkiopistossa käteen tarttui ensin viulu, mutta korviin kantautunut klarinetin ääni lumosi Vänskän heti. Sinä hetkenä Vänskä kuvitteli, kuinka hienoa olisi soittaa klarinettia osana orkesteria.
Orkesterinjohto oli pienestä pitäen osa Vänskän musiikillista arkea ja harjoittelua, etenkin kun perheeseen hankittiin stereot Vänskän ollessa 12-vuotias. Kaiuttimista tulvinut Brahmsin toinen sinfonia New Yorkin filharmonikoiden ja Leonard Bernsteinin tulkintana tuli opiskeltua tarkasti, ja vahvasti lyijykynä tahtipuikkona eläytyen.
Vänskän ammatillinen ura alkoi 1970-luvulla Turun filharmonisen orkesterin klarinetistina ja myöhemmin Helsingin kaupunginorkesterin sooloklarinetistina. Kapellimestariopintonsa hän kävi Jorma Panulan johdolla Sibelius-Akatemiassa, ja vuonna 1982 hän voitti arvostetun Besanconin nuorten kapellimestarien kilpailun. Pian seurasivat vierailut Lahden kaupunginorkesterissa, johon hänet nimitettiin päävierailijaksi vuonna 1985 ja vuonna 1988 ylikapellimestariksi 20 vuoden ajaksi.
Vänskän kaudella termi ”pikkukaupungin ihme” vakiintui kuvaamaan Lahden kaupunginorkesterin nousua maailmanmaineeseen kiitettyjen kiertueiden ja Sibelius-levytysten ansiosta. Vänskä on tehnyt hienoa jälkeä myös BBC:n skotlantilaisen sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina vuosina 1996–2002, Islannin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina 1993–1996 ja vuodesta 2014 lähtien myös orkesterin päävierailijana. Minnesotan orkesterin musiikillisena johtajana Vänskä on toiminut vuodesta 2003 lähtien. Vierailukonsertit ovat vieneet Vänskää viime vuosina mm.  Taiwaniin, Torontoon, San Franciscoon ja Lontooseen. Helsingin kaupunginorkesteria Vänskä johti viimeksi keväällä 2018.
 
Seuraa Osmo Vänskää Twitterissä @OsmoVanska
 
Jonathan Roozeman
 
”Kenties minusta tulee vaikka katusoittaja tai suuri solisti… tai jotain siltä väliltä”, Jonathan Roozeman (s. 1997) ennakoi kymmenisen vuotta sitten Amfion.fi-sivustolla. Tulevaisuuden ansaintakeinonsa tiedostaneella 12-vuotiaalla oli kasvuympäristössään kyllä kaikki edellytykset sisätilasoittajaksi, olivathan hänen vanhempansa näyttäneet mallia, äiti Tapiola Sinfoniettan viulistina ja isä arvostettuna pianistina ja pedagogina. Myös Roozemanin siskosta ja veljestä on tullut musiikin ammattilaisia.
 
Roozeman nousi nopeasti musiikkipiirien povaamasta lupauksesta konserttisaleja kiertäväksi sellistiksi. Alankomaiden sellokilpailun kakkossija vuonna 2012 ja finaalipaikat Porton Prémio Suggia -kilpailussa 2013 sekä Naumburg- ja Tšaikovski-kilpailuissa 2015 riittivät vakuuttamaan agentit, ja Roozeman saattoi paketoida kansainvälisen kilpauransa jo siinä iässä, kun moni vasta valmistautuu siihen. Hän on jo esiintynyt mm. Valeri Gergievin johdolla Mariinskin orkesterissa, Esa-Pekka Salosen johdolla New Yorkissa, Osmo Vänskän johdolla Lahdessa ja Santtu-Matias Rouvalin johdolla Tampere Filharmoniassa. Tällä kaudella hän esiintyy mm. BBC:n sinfoniaorkesterin, Japanin filharmonikoiden ja Kiinan kansallisorkesterin solistina. 
 
Roozemanin suosimat harvinaisuudet, esimerkiksi Vieuxtempsin, Georg Matthias Monnin (sov. Schönberg) ja Kabalevskin konsertot saavat tänään seurakseen Samuel Barberin sellokonserton, johon hän tutustui Vänskän ehdotuksesta. ”Se on syvällistä, kaunista ja siinä on hienoja melodioita”, Roozeman kertoo. ”Euroopassa sitä ei kuule koskaan, ehkä koska amerikkalainen kulttuuri on siinä vahvasti läsnä. Siinä on suuruutta, vaskien voimaa, samaa kuin Dvořákin myöhäisteoksissa. Olen kiitollinen, että saan tehdä HKO-debyyttini juuri amerikkalaisuuden hyvin tuntevan Osmo Vänskän kanssa.”
 
Roozeman viimeistelee opintojaan Kronbergin akatemiassa Frans Helmersonin johdolla. Hän soittaa Suomen kulttuurirahaston omistamaa David Tecchler -selloa vuodelta 1707.
 
Samuel Barber: Sinfonia nro 1
 
Länsimaisen musiikin historia on myös sinfonian historiaa. Kuinka Beethoven huipensi yhdeksännellä sinfonialla tyylin, jonka Haydnin ja Mozart olivat saattaneet alkuun. Kuinka Berlioz ja Schumann takoivat teemoistaan niin monipuolisia ja muistettavia, että niille saattoi perustaa teoksen kaikki osat. Kuinka Mahler ja Strauss paisuttivat esityskoneistonsa niin kestämättömiksi, että 1900-luvun alun säveltäjät Schönberg, Debussy ja Bartók jättivät sinfonisuuden suosiolla tavoittelematta. Kaiken tämän jälkeen oli 1900-luvun sinfonikon taiteiltava tradition ja modernismin välisellä hiuksenhienolla kaistaleella, kuten Sibelius myöhäisissä teoksissaan. 
 
Joko Samuel Barber (1910–1981) ei pyrkinyt pioneerin maineeseen tai hän syntyi väärälle vuosisadalle. Ensimmäiseen sinfoniaansa (1936) hän haki ainekset 1800-luvulta, sen yksiosaisen muotomallin Sibeliuksen seitsemmännestä sekä jätti pois kaikki ne riitasoinnut ja muut ajanmukaiset tekniikat, joilla avantgardistipiirit olisivat lämmenneet. ”Sen sijaan, että säveltäisin pienille, ylimielisille, kaupunkilaisille musiikkipiireille, haluan kirjoittaa hyvää musiikkia, jota mahdollisimman moni voi ymmärtää”, hän kommentoi. Ei yllätä, että juuri Barberin sinfonia valuvine melodioineen ja pehmeine harmoniamaailmoineen oli ensimmäinen amerikkalaisteos, joka kelpasi vanhoillisuudestaan tunnetuille Salzburgin musiikkijuhlille.
 
Sinfonia jakautuu klassisen sinfonian tapaan neljään isoon jaksoon, mutta hieman poikkeuksellisesti yksiosaiseksi sommitellusti. Alussa esitellyt teemat kattavat koko teoksen alkujaksosta scherzoon ja surumieliseen hitaaseen jaksoon ja finaaliin, joka on muunnelmamuotoinen passacaglia. Siinä Barber osoittelee niinikään vanhoillisuudesta syytetyn Johannes Brahmsin neljännen sinfonian suuntaan.
 
Samuel Barber: Sellokonsertto
 
Yhdysvallat otti toisen maailmansodan aikana sotajoukkoihinsa myös säveltäjiä, kuten suursuosioon 1930-luvulla nousseen Samuel Barberin (1910–1981). Hän palveli ilmavoimissa säveltämällä musiikkia, mm. lentäjäaiheisen toisen sinfonian (1942), jonka hän yritti myöhemmin tuhota pettyneenä epäonnistuneeseen, moderniin kokeiluunsa. Vuonna 1945 Bostonin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Serge Koussevitzky anoi Barberille vapautuksen, jotta tämä tekisi orkesterille sellokonserton. Nykyäänkin suositun viulukonserton (1939) ja myöhemmän pianokonserttonsa (1960) tavoin Barber sorvasi sellokonserttonsa mittatilaustyönä solistinsa teknisille taidoille – sellisti Raja Gorbusovan vahvuuksina olivat kinkkiset kaksoisotteet ja pitkät melodiat soittimen ylärekisterissä.
 
Kolmiosainen teos on Barberille tyypilliseen tapaan harmonioiltaan uusromanttinen, herkullisten melodioiden timanttikaivos. Tärkeimmät teemat esitellään tiiviinä ryppäänä heti ensimmäisen osan alussa puhaltimilla, kunnes sello ottaa tilan lyyrisellä kadenssillaan. Osaa hallitseva rytmikkyys on avoimen amerikkalaista ja päätöstaite häpeilemättömän mahtaileva. Toisessa osassa Barberin kyvyt ikuisesti avautuvien melodioiden taitajana pääsevät irti kaihomielisessä sisilianassa. Finaalista piti tulla jotain ihan muuta, mutta kuultuaan Hiroshiman atomipommista Barber rypisti jo valmiin partituurin ja vuodatti tuntonsa aggressiiviseen alkupurkaukseen, jota seuraavaa vuoropuhelujen ja taukojen piilomerkitystä saattaa vain arvailla. 
 
Teos otettiin hyvin vastaan. Se voitti New Yorkin kriitikkojen palkinnon, ja Gorbusova otti sellokonserton käyntikortikseen vuosikymmeniksi, mutta muut sellistit eivät lämmenneet teoksen ylivoimaiselle sormitekniselle sokkelolle. Vielä vähän ennen kuolemaansa Barber mietti helpottavansa soolo-osuutta, muttei ehtinyt toteuttaa aikeitaan. Vaikka sellokonsertosta on viime vuosina tullut  suositumpi, kiitos mm. Wendy Warnerin, Alisa Weilersteinin ja Steven Isserlisin, se on yhä Barberin konsertoista harvimmin esitetty.
 
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 9 ”Uudesta maailmasta”
 
Slaavilaisilla tansseilla kansainväliseen kuuluisuuteen noussut Antonín Dvořák (1841–1904) oli julistettu tšekkien epäviralliseksi kansallissäveltäjäksi hiljattain kuolleen Bedřich Smetanan tilalle. Tyyliltään hän oli kansallinen, mutta kaikkea muuta kuin kotikutoinen. Kun Dvořák muutti Amerikkaan vuonna 1892 New Yorkin kansalliskonservatorion johtajaksi, hän otti nopeasti uuden maailman musiikkityylit haltuunsa. ”Kuulen mustien melodioissa kaiken, mitä musiikin suuri ja jalo koulukunta tarvitsee”, hän sanoi ystävälleen, Harry T. Burleighelle tämän esiteltyä säveltäjälle kansansa lauluja. ”Olen varma, että tämän maan tulevaisuuden musiikki perustuu niin kutsuttuihin negromelodioihin, kauniisiin ja monipuolisiin teemoihin, jotka kumpuavat suoraan maaperästä.” Historia on osoittanut ennustuksen toteen.
 
Vain kolmen Yhdysvalloissa vietetyn vuoden aikana Dvořák sävelsi sikäläisestä äänimaailmasta – kansanmusiikista, kaupunkien hälinästä ja preerioiden tuulista – ammentavat sellokonserton h-mollissa, jousikvarteton nro 12 Amerikkalainen sekä op. 96 Amerikka-sarjan. Yhdysvaltain-ajan suurin teos, sinfonia nro 9 sai lisänimen Uudesta maailmasta, ja se on  kantaesityksestään lähtien ollut Dvořákin tunnetuin teos ja pysynyt historian esitetyimpiin kuuluvana sinfoniana. 
 
Muodoltaan teos on mitä perinteisin sinfonia, mutta erikoisen siitä tekee Dvořákin tapa yhdistellä amerikkalaisia sävelmiä böömiläiseen ja eurooppalaiseen taidemusiikkiin jokaisessa teoksen neljässä osassa. Ne tosin eivät koskaan esiinny sellaisenaan, vaan tunnistamattomiksi muokattuina, vain ensiosan huilusoolo on melko varmasti johdettu Swing low, sweet chariot -laulusta. Nykyään kansallisesti värittyneitä lainoja käyttävät taiteilijat ottavat tietoisen riskin uransa tuhoutumisesta kolonialismisyytöksiin, joita myös Dvořák on sittemmin saanut, mutta hän teki kaiken kunnianosoituksena monikulttuurisuudelle ja kansojen väliselle yhteistyölle yhdenvertaisuuden nimissä. Eivätkä sinfonian musiikkilainat ole jääneet palauttamatta: Dvořákin alkuperäisestä toisen osan  englannintorvimelodiasta myöhemmin sovitettua laulua Goin’ Home käytetään vielä nykyäänkin hymninä erityisesti afroamerikkalaisissa kirkonmenoissa.
 
Jaani Länsiö
 

Artists

  • Osmo Vänskä

    conductor

  • Jonathan Roozeman

    cello

Programme

  • 19.00
    Samuel Barber

    Symphony No. 1

  • Samuel Barber

    Cello Concerto

  • 21.00
    Antonin Dvořák

    Symphony No. 9 "From the New World"

Frequently Asked Questions

Can I take photos of the orchestra?

Yes, but only before or after the concert. During the concert we just want you to enjoy the music. This way you won’t disturb the musicians or other audience members.

How can I order interval refreshments?

Simply call 020 762 4862, send an e-mail to ravintolat.musiikkitalo@restel.fi​ or the Restis app. Interval refreshments for groups of 30 or more should be ordered from the sales service.

Do I have to dress up to attend a concert?

Only the orchestra has a dress code. You can dress as you like.

I have a season ticket but want to change my seat – what should I do?

If you would like to change your seat, you can purchase a new season ticket from the seats available when they go on sale. Unclaimed seats will be made available for individual concerts when the sales period for season tickets ends.

I have a season ticket but can’t make it to the concert – what should I do?

You can give the ticket to a friend or donate it to a music student by calling 09-3102 2700 or sending an e-mail to helsinki.philharmonic@hel.fi by 3pm on the day of the concert.

More musical energy

Jukka-Pekka Saraste brings together two complete opposites from the classical music scene of the early 20th century under the same roof. Whereas Shostakovich’s dark symphony was rejected by censors, Gershwin’s piano concerto is sizzling with the excitement of Broadway stages. The virtuosic skills of Joonas Ahonen have won praise in Finland and around the world.

Fri 15/03/2019
19:00