Romanza e Scherzoso

Fri 29/11/2019 19:00 - 21:00
Tickets: 46.00-9.50 €

Introduction

Pianist Kirill Gerstein always brings with him something new and exciting, this time his friend Thomas Adès with his new piano concerto, plus Bussoni’s Romanza e Scherzoso with its Mozartian gestures. Equally adept as a composer, conductor and pianist, and a self-professed fan of Jean Sibelius, Thomas Adès will be making his debut as conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra.

Thomas Adès

Thomas Adèsin (s. 1971) voi huoletta laskea viime vuosikymmenien merkittävimpien säveltäjä-kapellimestareiden joukkoon. Jo puolet elämästään hän on kuulunut niihin nykysäveltäjiin, joiden teokset tuntuvat soivan joka viikko jossain. Oli kyseessä ooppera, orkesteriteos tai soolokappale, Adèsin musiikki puhuttelee nykyaikaista ihmistä nykyaikaisilla sävelillä. 

Thomas Adès syntyi Pohjois-Lontoossa perheeseen, jossa musiikkia pidettiin arvossaan. Hänen isänsä oli kielitieteilijä, kääntäjä ja taitava klarinetisti, ja hänen äitinsä surrealismiin erikoistunut taideasiantuntija. Pienenä Adès kuunteli klassista musiikkia, etenkin Chopinia, ja muistaa yhä ensimmäiset moderniin musiikkiin liittyvät tuntemuksensa. Se oli yhtä aikaa epämiellyttävää ja kiehtovaa, niin hätkähdyttävää, että hänen oli selvitettävä, mistä sellaiset reaktiot johtuvat. 

Nuorena Adès oli lupaava pianisti. Vuonna 1990 hän tuli toiseksi BBC:n kilpailussa, jonka voittaja lähetetään Ison-Britannian edustajaksi Eurovision nuorten solistien kilpailuun. Oli onni, että hän ei voittanut. Vaikka Adès oli ilmoittanut finaalinumerokseen Bartòkin toisen konserton, hän ei ollut koskaan sitä soittanut, eikä uskonut, että olisi sitä oppinutkaan. Pianistin ura jatkuu yhä sooloilloin mm. Lontoossa, Pariisissa ja Lissabonissa sekä duokonsertein Kirill Gersteinin kanssa. 

Säveltäjänä Adèsin läpimurto tapahtui vuonna 1995 oopperalla Powder Her Face, ja jo alle 30-vuotiaana hän oli saanut tilauksia New Yorkin filharmonikoilta ja Birminghamin sinfoniaorkesterilta. Sittemmin hän on ollut Aldeburghin musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, Ojain musiikkijuhlien ja Los Angelesin filharmonikoiden residenssisäveltäjä ja Grammy-palkitun oopperan luoja. Usein hän myös johtaa omia teoksiaan, sillä hän halua istua toimettomana musiikkinsa ääressä. Hän vierailee myös mm. Covent Gardenissa, Suomen RSO:ssa, Gewandhausin orkesterissa ja Lontoon filharmonikoissa. Vuonna 2019 hän on Bostonin sinfoniaorkesterin taiteellinen partneri.

Seuraa Thomas Adesia Twitterissä @Thomas_ades

Jaani Länsiö

Kirill Gerstein 

Venäjällä syntynyt Kirill Gerstein (1979) on soittanut pianoa niin kauan kuin hän muistaa. Hänen äitinsä oli muusikko ja opettaja, ja johdatti myös pientä Kirilliä pianonsoiton alkuun. Kipinä musiikkiin syttyi kuitenkin hitaasti, ja vasta kuultuaan useasti hänen kotikaupungissaan Voronežissa vierailleen Dmitri Baškirovin konsertteja, musiikista tuli luonnollinen osa Gersteinin elämää. 

Chick Corean ja Keith Jarrettin kaltaisia pianisteja hän sai kuulla vain levyltä, mutta silti jazzista tuli Gersteinin suurin intohimo. Hänet valittiin jo 14-vuotiaana Bostonin Berklee School of Musiciin jazz-linjalle, kaikkien aikojen nuorimpana oppilaana. Klassista hän opiskeli Tanglewoodin kesäkursseilla. Koko uraa koskeva valinta suuntautumisesta oli kuitenkin tehtävä jossain vaiheessa.

”Tunsin, että minun oli tehtävä päätös loppuelämäkseni, ja seikkailu Bachin, Beethovenin, Schubertin ja Rahmaninovin kaltaisten ihmisten luomusten parissa oli lopulta houkuttelevampaa. Uskon, ettei kukaan kykene paneutumaan kumpaankin taidemuotoon yhtä korkealla tasolla, niin sanoakseni. Huomautan kuitenkin, että tein valintani 16-vuotiaana, ja se oli erittäin radikaali päätös”, Gerstein muisteli Examinerille vuonna 2014. Hän ei silti hylännyt jazzia täysin. Kriitikot ovatkin ylistäneet nimenomaan hänen rytmin tajuaan ja jatsarille ominaista svengiä, jota hän on tuonut erityisesti Gershwin-tulkintoihinsa.

Kun suuntautuminen oli selvä, Gerstein hakeutui soittamaan lapsuutensa idolin Dmitri Baškirovin oppiin Madridiin. Toinen hänen merkittävistä opettajistaan oli Ferenc Rados Budapestissa. Voitettuaan vuonna 2001 Tel Avivin Artur Rubinstein -kilpailun hän on ollut kysytty solistivieras ympäri maailman. Vuonna 2010 hänelle myönnettiin joka neljäs vuosi jaettava, 300.000 dollarin arvoinen Gilmore Artist Award, jonka ovat aiemmin saaneet mm. Leif Ove Andsnes ja Ralf Gothóni. Hän on esiintynyt HKO:n solistina myös vuosina 2018 ja 2016. 

Seuraa Kirill Gersteinia Twitterissä @KirillGerstein

Jaani Länsiö

Jean Sibelius: Scènes historiques I

Helmikuun manifesti vuonna 1899 puri pakkasen lailla Suomen Venäjä-suhteisiin. Kenraalikuvernööri Bobrikovin valtaa lujitettiin ja sananvapautta suitsittiin panemalla lehdistö niin ahtaalle, että toimittajakuntaa jouduttiin irtisanomaan massoittain. Isänmaalliset taidepiirit riensivät hätiin järjestämällä varainkeruutapahtuman lehtimiesten eläkerahaston perustamiseksi.

Jean Sibelius (1865–1957) sävelsi Sanomalehdistön päivien konserttiin 4.11.1899 kuusi orkesterinumeroa alkusoitoiksi Suomen historiaa kuvaaville näytelmäkohtauksille. Aikanaan unohtumattomasta tilaisuudesta muistetaan nykyään vain viimeinen numero Suomi herää!, myöhemmältä nimeltään Finlandia. Se myös jäi konsertin ainoaksi painetuksi nuotiksi. Väinämöisen laulu, Suomalaiset kastetaan, Juhana Herttua Turun linnassa, Suomalaiset 30-vuotisessa sodassa ja Isoviha jäivät Sibeliuksen arkistoon pölyttymään yli kymmeneksi vuodeksi. 

Olisi kiehtovaa ajatella, että vuosina 1910–11 taas kiristyneet välit Venäjään olisivat ajanut Sibeliuksen arkistoonsa kaivelemaan isänmaallisia teoksia, mutta ei. Hän oli jo vuonna 1905 luvannut muokata vuoden 1899 teoksensa orkesterille, kun saksalainen kustantamo Breitkopf & Härtel alkoi koota säveltäjän kokonaistuotantoa kansainvälisille musiikkimarkkinoille. Lupaukset olivat vain jääneet puheen tasolle, sillä samaan aikaan Sibeliusta painoivat työn alla olleet kolmas ja neljäs sinfonia, Voces Intimae ja muut aivan uudenlaista sävelkieltä puhuneet teokset. Jo kertaalleen kirjoitettujen nuottien puhtaaksikirjoittaminen oli hänestä ”kuin katsoisi maalin kuivumista”. 

Lopulta Sibelius teki enemmän kuin lupasi. Vuonna 1911 hän sävelsi teokset uusiksi: pidensi niitä, vaihtoi sävellajeja ja tempoja, kirjoitti uusia tulkintaohjeita, teemoja ja motiiveja. Vastoin yleistä käsitystä Scènes historiques -sarjat I ja II eivät siis ole vain uusiksi sovitettuja Sanomalehdistön päivän musiikkeja, ne ovat uudistetut versiot niistä. Kuvaelmat teosten taustalla pysyivät ennallaan. Ensimmäisen sarjan All’Overtura on ”alkusoitto leikkisälle, riemukkaalle pakanismille”, Scena taas kuvaa tanssia, sotafanfaaria, sotilaiden lähtöä, taistelua ja voitonmarssia. Päätösosassa Festivo tanssitaan boleroa Juhana Herttuan juhlissa.

Jaani Länsiö

Ferruccio Busoni: Romanza e Scherzoso

Jo hänen nimeensä on kirjattu tulevaisuus suurmiehenä: Ferruccio Dante Michelangelo Benvenuto Busoni (1866–1924). Hän syntyi Toscanassa pian Italian yhdistymisen jälkeen, mutta kotimaa vaihtui jo nuorena ensin Itävaltaan, sitten Saksaan. Vuonna 1888 Busoni matkusti lehtoriksi Helsingin konservatorioon, vaikka vihasi opettamista eikä osannut suomea, ruotsia tai venäjää. Suomessa hän tutustui Martin Wegeliukseen ja Armas Järnefeltiin sekä solmi elinikäisen ystävyyden Jean Sibeliukseen, ja auttoi tätä murtautumaan kansainväliseen maineeseen. Elämänsä rakkaudenkin hän löysi suomalaisesta Gerda Sjöstrandista.

Nuorena Busoni tehtaili teoksia sen, minkä isänsä ruoskimalta pianoharjoittelulta pystyi; noin kolmestasadasta sävellyksestä yli kaksisataa valmistui ennen 20 ikävuotta, mutta nykyohjelmistoissa ei ole tilaa Busonin varhaisille saati myöhäisille teoksille. Vain mammuttimaista pianokonserttoa mieskuoro-osuudella näkyy ohjelmissa, silloinkin kuriositeettina. Vaikka Busoni ei ole säveltäjänä muiden pianistien, Lisztin, Brahmsin tai Saint-Saënsin veroinen, hän kuuluu viimeisiin romantiikan ajan suuriin pianisti-säveltäjiin, ja toisaalta ensimmäisiin, jotka rahisevilla äänitteillään päästävät nykyihmisen suoraan 1800-luvun suuren pianotradition lähteille. Historiaan Busonin nimen ovat sinetöineet hänen J.S. Bachin musiikista tekemänsä ultraromanttiset sovituksensa, jotka olivat jo aikanaan niin suosittuja, että hänen vaimoaan puhuteltiin Amerikassa rouva Bach-Busoniksi.

Busonin viimeisiin kuuluva Romanza e Scherzoso op. 54 (1921) on yksi kolmen konserttoteoksen sarjasta, jossa wieniläisklassinen kepeys kohtaa busonilaiseksi paisutetun romantiikan. Kaksi muuta ovat teokset oboelle ja orkesterille sekä huilulle ja orkesterille. Toisaalta Romanza e Scherzoso on tarkoitettu esitettäväksi ikään kuin toisena osana D-duuri konserttikappaleen op. 31 jälkeen, jotta ne yhdessä muodostaisivat Concertinon. Sitä voi esittää myös itsenäisesti, kuten tänään. Kymmenenminuuttinen teos jakautuu kahteen vastakohtaiseen jaksoon. Verkkaisesti heräilevä Andantino kiihtyy vikkelään scherzoon, kunnes vähän ennen loppua alun tunnelmat keskeyttävät ilonpidon – onneksi vain hetkeksi.

Jaani Länsiö

Thomas Adès: Konsertto pianolle ja orkesterille

Englantilainen Thomas Adès (s. 1971) on niitä harvoja säveltäjiä, joiden ei periaatteessa koskaan tarvitsisi turvautua ulkopuoliseen apuun musiikkinsa esittämisessä. Pianoa hän soittaa niin korkealla tasolla, että on tehnyt levyjä yhdessä sellisti Steven Isserlisin ja tenori Ian Bostridgen kanssa. Hän on myös esiintynyt kamarimuusikkona mm. Los Angelesin filharmonikoiden sarjassa sekä konsertoinut omilla resitaaleillaan. Ollakseen niin taitava pianisti Adès on hyödyntänyt soittokykyään hämmästyttävän harvoin. Concerto Conciso (1997) kamariorkesterille ja pianolle ei täytä virtuoosikonserton vaatimuksia, kun taas videolle, pianolle ja orkesterille sävelletyssä teoksessa In seven days (2008) on kyse muusta kuin solistisuudesta. Parhaiten hänet tunnetaan oopperoistaan, kuten eroottisella suorasukaisuudella kohauttaneesta Powder Her Facesta (1995) ja The Tempestistä (2003), joka kuuluu 2000-luvun menestyneimpiin oopperoihin.

Viime maaliskuussa Bostonissa kantaesitetty Konsertto pianolle ja orkesterille (2018) on konkreettista otsikkoaan myöten konstailemattoman klassinen solistinumero, kuin pianokonserton arkkityyppi, jonka muodossakin näkyy itsetietoinen kunnianosoitus konserttojen historialliselle aikajanalle. ”Kysyin konsertolta, mitä se haluaa”, Adès on kertonut. ”Se halusi jatkaa traditiota samaan tapaan kuin puu, joka sekin on traditionaalinen muoto: silläkin tulee aina olemaan runko. Osa minusta tuntee, että tuoreus löytyy parhaiten palaamalla perinteisiin.”

Ja perinteinen konsertto todella on. Siinä on kolme osaa, jotka noudattavat tuttua nopea-hidas-nopea -muotoa. Ensimmäinen osa esittelee toisilleen vastakohtaiset teemat sonaattimuodolle uskollisesti, ja mukana on myös virtuoosinen soolokadenssi. Toinen osa on rauhoittava, melodinen ja kaunis, kun taas finaalissa hyperromanttinen virtuoosisuus päästää pianistin paahtamaan pidäkkeettä. Kriitikot ovat löytäneet epäsuoria viittauksia mm. Raveliin, Šostakovitšiin, Rahmaninoviin, Lisztiin, Beethoveniin, Chopiniin, Gershwiniin…  ja silti musiikki ei koskaan lakkaa olemasta ehtaa adèsia. Teos on varta vasten sävelletty Adèsin pitkäaikaiselle ystävälle ja pianoduo-partnerille Kirill Gersteinille.

Jaani Länsiö

Leoš Janáček: Taras Bulba

Kolmesta suuresta tšekkisäveltäjästä Leoš Janáček (1854–1928) lienee tuntemattomin. Toisin kuin vanhemmat kollegansa Antonín Dvořák ja Bedřich Smetana, Janáček eli tarpeeksi myöhään kokeakseen musiikin murroksen kohti 1900-luvun modernismia. Ensimmäiset teoksensa hän laati romanttisten ihanteiden mukaisiksi, mutta jo hittiooppera Jenůfa (1896–1902) enteili jotain uutta. Janáček kehitteli uusia keinoja välttää perinteitä esimerkiksi säveltämällä melodiat ja motiivit imitoimaan puhekielen nuottia ja rytmiä. Myöhemmin hän sävelsi mm. oopperat Tapaus Makropoulos, Katja Kabanova ja Viekas kettu sekä hyvin omaperäisen Sinfoniettan. Suurta Glagoliittimessua pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kuoroteoksista. 

Orkesterirapsodia Taras Bulba (1918) kuuluu tyyliltään Janáčekin kansallisromanttisiin teoksiin myöhäisestä syntyvuodestaan huolimatta. Janáček oli kansatieteilijä ja sydänjuuriaan myöten patriootti, mutta myös jonkinasteinen russofiili. Hän perusti kotikaupunkiinsa Brnoon Venäjä-seuran, nimesi lapsensa Olgaksi ja Vladimiriksi ja ihaili venäläisiä kirjailijoita yli kaiken. Erityinen suosikki oli (syntyjään ukrainalaisen) Nikolai Gogolin vuonna 1835 julkaistu Taras Bulba -novelli, johon Janáček tutustui alkuperäistä versiota laajempana ja venäläisesti terästettynä vuoden 1842 laitoksena. Se kertoo 1500-luvulla eläneestä kasakasta ja hänen pojistaan Andreista ja Ostapista. He viettävät nomadielämää nykyisen Ukrainan alueella, missä Taras Bulba janoaa vapautta ja vallanpitäjien verta uhrauksista piittaamatta. Poikansa Andrein hän tappaa omakätisesti tämän rakastuttua puolalaisvalloittajiin, Ostapin hän menettää vihollisille. Lopulta myös Taras kuolee jäätyään vangiksi kostoretkellään. 

Kirjan patrioottinen paatos osui Janáčekin sieluun niin syvästi, että vuonna 1905 hän päätti säveltää tarinan sinfoniseksi runoksi. Teos valmistui vasta vuonna 1915, ja hän uudisti sitä kolme vuotta myöhemmin, kun Tšekkoslovakia sai janoamansa itsenäisyyden Itävalta-Unkarista. Kantaesitys kuultiin vasta vuonna 1924 säveltäjän 70-vuotisjuhlien kunniaksi, mutta jo puoli vuotta ennen varsinaista syntymäpäivää. Koska Janáček ei halunnut juhlia ennenaikaisesti, hän karkasi salista ennen loppua ja menetti yleisön raivoisat aplodit. 

Jaani Länsiö

Artists

  • Thomas Adès

    conductor

  • Kirill Gerstein

    piano

Programme

  • 19.00
    Jean Sibelius

    Parts of the series Scènes historiques

  • Ferruccio Busoni

    Romanza e Scherzoso, for piano and orchestra

  • Interval 25 min

  • Thomas Adès

    Piano Concerto (first performance in Finland)

  • 21.00
    Leoš Janáček

    Taras Bulba

Frequently Asked Questions

Can I take photos of the orchestra?

Yes, but only before or after the concert. During the concert we just want you to enjoy the music. This way you won’t disturb the musicians or other audience members.

How can I order interval refreshments?

Simply call 020 762 4862, send an e-mail to ravintolat.musiikkitalo@restel.fi​ or the Restis app. Interval refreshments for groups of 30 or more should be ordered from the sales service.

Do I have to dress up to attend a concert?

Only the orchestra has a dress code. You can dress as you like.

I have a season ticket but want to change my seat – what should I do?

If you would like to change your seat, you can purchase a new season ticket from the seats available when they go on sale. Unclaimed seats will be made available for individual concerts when the sales period for season tickets ends.

I have a season ticket but can’t make it to the concert – what should I do?

You can give the ticket to a friend or donate it to a music student by calling 09-3102 2700 or sending an e-mail to helsinki.philharmonic@hel.fi by 3pm on the day of the concert.