Symphonie fantastique & Lélio

Thu 27/02/2020 19:00 - 21:00
Tickets: 46.00-9.50 €

Introduction

Falling in love can cause sleeplessness and weight loss – or the Symphonie fantastique. Tormented by the waves of passion, the Artist comes to life as Lélio in a piece that Berlioz composed as a sequel to his Symphonie fantastique. This is the first time that the two pieces, which the composer intended as a pair, will be performed together in Finland.

Klaus Mäkelä

Kapellimestari ja sellisti Klaus Mäkelä (s. 1996) on maineikkaan suomalaiskapellimestarijoukon uusimpia ja samalla menestyneimpiä tulokkaita. Kuten esimerkiksi Salonen, Saraste, Vänskä ja Mälkki, myös Mäkelä on päätynyt maailman valio-orkestereiden kapellimestariksi akateemikko Jorma Panulan oppituntien kautta. Mäkelä aloitti Panulan oppilaana Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa jo 12-vuotiaana, ja 18-vuotiaana hän jo aloitti ammattimaisen johtamisen. 

Mäkelän ura on ollut jatkuvaa nousukiitoa viimeisten viiden vuoden ajan. Lähes kaikki suomalaiset sinfoniaorkesterit kierrettyään hän on lähtenyt maailmalle, esimerkiksi Orchestre de Paris’n, Münchenin filharmonikoiden, Tokion Metropolitanin sekä Clevelandin orkesterin ja London Philharmonicin vierailijaksi. Syksyllä 2018 hän aloitti Ruotsin radion sinfoniaorkesterin päävierailijana, ja vuonna 2020 alkaa ylikapellimestarikausi Oslon filharmonikoissa. Hän on myös Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja. Helsingin kaupunginorkesteria hän johti jo vuonna 2017, peräti kahdesti, jonka jälkeen häntä on kutsuttu vierailulle yhä uudestaan.

Mäkelällä on läheinen suhde HKO:hon muutenkin kuin kapellimestarina, sillä ennen kansainvälisiä kutsujaan hän soitti orkesterin riveissä selloa. ”Se on ollut minulle erittäin tärkeä kokemus, soittaa selloa orkesterissa ja nähdä kapellimestarien työskentelyä läheltä. Se on ollut minulle kuin toinen kapellimestarikoulu”, Mäkelä on sanonut.

Mäkelä tunnetaan harkitusta ja näkemyksellisestä ohjelmasuunnittelustaan. Jokainen hänen johtamansa teos lisää uuden kerroksen musiikillisten merkityssuhteiden verkostoon, joka kasvaessaan värittää sävellysten keskinäisiä dialogeja. Kaupunginorkesterin konserteissa hän johtaa teoksia, jotka kertovat sisäisistä konflikteista. Šostakovitšin viides sinfonia, Hector Berliozin Fantastinen sinfonia ja sen jatko-osa Lélio, Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja… kaikki ovat teoksia, joissa säveltäjän hahmo kuuluu musiikissa persoonansa paljastavana yksilönä.  

Seuraa Klaus Mäkelää Twitterissä @KlausMakela

Jaani Länsiö

Mario Zeffiri 

Kreikkalainen Mario Zeffiri syntyi Ateenassa ja tavoitteli ensin lakimiehen ammattia opiskelemalla Ateenan yliopistossa. Lakimiestä hänestä ei tullut, vaan sen sijaan kansainvälistä uraa tekevä tenorilaulaja, joka on tullut tunnetuksi erityisesti 1800-luvun alun bel canto -tyylin taitajana. Rossinin, Bellinin ja Donizettin oopperoiden sankarirooleja hän on esittänyt lähes kaikissa Italian tärkeistä oopperataloista. Vuonna 2015 Zeffirille myönnettiin arvostettu Euroopan Kamarilaulajan titteli, ja seuraavana vuonna hän debytoi New Yorkin Metropolitanissa. Suomen Kansallisoopperan yleisö saattaa muistaa hänet Matka Reimsiin -produktiosta vuodelta 2003, ja Musiikkitalossa hän lauloi viimeksi maaliskuussa 2018 Helsingin barokkiorkesterin solistina Leopold Koželuchin Kustaa Vaasa -oopperassa. Berliozin Léliota Zeffiri on laulanut Valenciassa Robberto Abbadon johdolla, ja sitä ennen vuonna 2010 Chicagon sinfoniaorkesterin ja Riccardo Mutin kanssa. Tuosta konsertista ilmeistyi myös levy vuonna 2015. 

Nathan Berg

Kanadassa, Spaldingin kylässä Saskatchewanissa syntynyt ja Albertan Camrosessa kasvanut bassobaritoni Nathan Berg herätti jo opiskeluaikanaan huomiota laulullaan. Erästä esitystä arvioinut The Timesin kriitikko luonnehti Bergin samettisen kaunista ääntä sellaiseksi, jolta nuori Fischer-Dieskau on varmasti kuulostanut. Ammattilaisuralle Berg päätyi vanhan musiikin spesialistina, mutta on sittemmin laajentanut repertuaariaan romantiikkaan ja nykymusiikkiin niin oopperassa, liedissä kuin sinfonisissa lauluissa. Kohta kolmekymmentä vuotta kestäneellä urallaan Berg on laulanut niin Milanon La Scalassa kuin New Yorkin Metropolitan-oopperassa sekä orkestereissa Berliinin filharmonikoista Bostonin sinfoniaorkesteriin. Berg on mukana yhteensä noin kolmellakymmenellä levyllä. Grammyn hän voitti vuonna 2018 parhaan oopperan levytyksestä (Wozzeck) sekä Kanadan Grammyksi kutsutun Juno-palkinnon vuonna 2002 parhaasta vokaalimusiikkilevystä (Mozartin Requiem). Helsingin Musiikkitalossa Berg on viimeksi laulanut RSO:n kanssa Beethovenin Missa Solemniksen. Berliozin Lélio on hänen debyyttinsä Helsingin kaupunginorkesterin solistina. 

Erik Söderblom

Erik Söderblom on rikastuttanut ja ravisuttanut suomalaista taidekenttää vuosikymmeniä. Hän on urallaan ehtinyt johtaa niin orkesteria, teattereita, taidefestivaaleja kuin kotimaisen taiteen kehitystä. Ehkä parhaiten teatteriohjaajana tunnettu Söderblom aloitti uransa opiskelemalla musiikkitiedettä, filosofiaa ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa, minkä jälkeen hän opiskeli oopperaohjausta Münchenissä. Heti Teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi valmistuttuaan hän työskenteli Turun kaupunginteatterissa vuosina 1988–1990, minkä jälkeen hän on vaikuttanut mm. Q-teatterissa, Teatterikorkeakoulun professorina ja vararehtorina sekä Helsingin juhlaviikkojen toiminnanjohtajana. Musiikki- ja oopperaohjaukset ovat pysyneet osana Söderblomin taiteellista työtä näihin päiviin saakka: viime vuosilta muistetaan etenkin juhlaviikkojen uraauurtava New Generation Operan Don Giovanni -produktio ja Hämeenlinnan Elenia-hallin jättimäinen Matteus-passio. Musiikki onkin kulkenut Söderblomin suvussa vankkana perinteenä: hänen veljensä on kapellimestari ja kaupunginorkesterin konserttimestari Jan Söderblom ja heidän isänsä oli Suomen Kansallisoopperan pitkäaikainen kapellimestari Ulf Söderblom. Vuodesta 2017 Erik Söderblom on toiminut Espoon kaupunginteatterin johtajana. 

Hector Berlioz (1803–1869): Fantastinen sinfonia op. 14 (1830)

Sinfonian OHJELMA: [2. versio]

Nuori muusikko – varustettu herkällä temperamentilla ja raivokkaalla mielikuvituksella – myrkyttää itsensä oopiumilla lemmentuskaisen epätoivon puuskassa. Huume syöksee hänet uneen täynnä toistaan kummallisempia näkyjä, joiden aikana hänen aistimuksensa, tunteensa, muistonsa muuntuvat musiikillisiksi ajatuksiksi. Rakkauden kohde henkilöityy melodiana, kuin johtoaiheena, jonka hän kohtaa ja kuulee kaikkialla.

I. Haaveunet – Passiot: Hän muistaa tuon sielun sairauden, passioiden aallon, nuo lamaannuksen hetket, perusteettomat ilot, joissa hän velloi ennen rakastettunsa kohtaamista; sitten neidon innoittama räjähtävä rakkaus, muusikon kuumeinen kärsimys, mustasukkaisuuden puuskat, paluu hellyyteen, uskonnollinen lohtu.

II. Tanssiaiset: Hän kohtaa rakastetun tanssiaisissa keskellä säkenöivää juhlaa.

III. Kohtaus maaseudulla: Kesäiltana hän kuulee kahden paimenen soittavan ranz des vaches -sävelmää; tämä pastoraaliduetto, näkymä, puiden kahina tuulessa, vastaheränneet toiveet – yhdistyen ne sallivat sydämelle poikkeuksellisen rauhan tuoden väriä hänen ajatuksilleen. Mutta neito ilmestyy, hän tuntee tuskan rinnassaan, pahat aavistukset vaivaavat – entä jos neito johtaa häntä harhaan? – Paimen soittaa sävelmänsä, mutta toinen ei enää vastaa. Aurinko laskee – ukkosen kaukainen ääni – yksinäisyys – hiljaisuus.

IV. Marssi mestauslavalle: Hän uneksii surmanneensa rakastettunsa: hänet tuomitaan kuolemaan ja johdatetaan mestauslavalle. Saattue liikkuu eteenpäin marssin tahtiin, joka on synkkä ja hurja, säkenöivä ja juhlallinen, kunnes raskaat askeleet peittyvät mekkalointiin. Lopussa johtoaihe palaa, kuin viimeinen rakkauden ajatus, jonka kohtalokas isku katkaisee.

V. Uni noitasapatista: Hän on sapatissa, keskellä pelottavaa joukkiota haamuja, velhoja, hirviöitä, jotka osallistuvat hänen hautajaisiinsa. Oudot äänet, valitukset, naurunpurskahdukset, kaukaiset huudot, joihin toiset kirut vastaavat. Rakastetun melodia ilmestyy jälleen, mutta menettäen ylvään ja ujon luonteensa; se ei ole enää muuta kuin tanssirenkutus, ilkeä, merkityksetön ja groteski: se on neito liittymässä sapattiin. – Riemunkiljahdus hänen saapuessaan. – Hän osallistuu paholaismaisiin orgioihin. Hautajaiskellot, irvokas parodia Dies iraesta, sapattipiiritanssi.”

Vera Plosila

Hector Berlioz (1803–1869): Lélio, tai paluu elämään op. 14b lausujalle, sooloäänelle, kuorolle ja orkesterille (1831–1832/1855)

Teos tulisi esittää välittömästi Fantastisen sinfonian jälkeen, jonka se päättää ja täydentää.

”Kerron nyt elämäni ylivertaisesta draamasta. – – Englantilainen seurue tuli Pariisiin esittääkseen kauden Shakespearea Odéonissa, ohjelmistolla Ranskassa verrattain tuntemattomia näytelmiä. Olin Hamletin ensiesityksessä [11.9.1827]. Ofelian roolissa näin Henriette [Harriet] Smithsonin, josta oli tuleva viisi vuotta myöhemmin vaimoni. Hänen lahjakkuutensa teki niin sydämeeni kuin mieleenikin syvän vaikutuksen – hänen dramaturgiselle neroudelleen veti vertoja vain tuo runoilija, jota hän ylväästi tulkitsi. – –” (Berlioz: Memoirs)

”– – Olen jälleen tullut vedetyksi kyltymättömän passion tuskiin, vailla syytä, vailla mieltä. Hän on yhä Lontoossa, ja silti tunnen hänet lähelläni; koen sydämeni hakkaavan, sen iskut ovat kuin höyrykoneen männät vauhdittamassa kulkuani. Jokainen kehoni lihas värisee kivusta. – Hyödytöntä! – Pelottavaa! –

Oi! Surkea nainen! Jos hän voisi hetkeksikään käsittää kaiken runouden, rakkauteni rajattomuuden, hän heittäytyisi käsivarsilleni, vaikka hänen täytyisi kuolla syleilystäni.” (kirje Humbert Ferrandille 6.2.1830)

”– – olen kulkenut läpi myrskyisten puuskien, laivani on haljennut pahoin, mutta vihdoin oiennut: nyt se purjehtii kohtalaisesti. Pelottavat uutiset, joita en tohdi epäillä [Smithsonin väitettiin tapailevan seurueensa manageria], ovat kääntäneet minut kohti parannusta, niin täydellisesti kuin sitkeä mieleni sallii. Päätökseni vahvistui teoksella, joka tyydyttää minua täysin [Fantastinen sinfonia]. Tässä sen aihe, joka jaetaan yleisölle konserttipäivänä. – –” (kirje Ferrandille 16.4.1830)

”Muutamassa vuodessa he olivat onnettomia. Pari erosi virallisesti vuonna 1844, ja Harriet kuoli 1854. Samana vuonna Berlioz nai Marie Recion, laulajan, joka oli ollut pitkään hänen rakastajattarensa; Berlioz ei ollut onnellinen hänenkään kanssaan. Nämä masentavat tapahtumat eivät ole kuitenkaan olennaisia kertomuksellemme. Fantastisen sinfonian varhaishistorian tulisi päättyä 3.10.1833, Hector Berliozin ja hänen Henriettensä hääpäivään toivoen, että he elävät onnellisesti elämänsä loppuun asti.” (Edward T. Cone: Berlioz – Fantastic Symphony)

Vera Plosila

Artists

  • Klaus Mäkelä

    conductor

  • Mario Zeffiri

    tenor

  • Nathan Berg

    Baritone

  • Erik Söderblom

    Director

Programme

  • 19.00
    Hector Berlioz

    Symphonie fantastique

  • Interval 25 min

  • 21.00
    Hector Berlioz

    Lélio, ou Le retour à la vie

Frequently Asked Questions

Can I take photos of the orchestra?

Yes, but only before or after the concert. During the concert we just want you to enjoy the music. This way you won’t disturb the musicians or other audience members.

How can I order interval refreshments?

Simply call 020 762 4862, send an e-mail to ravintolat.musiikkitalo@restel.fi​ or the Restis app. Interval refreshments for groups of 30 or more should be ordered from the sales service.

Do I have to dress up to attend a concert?

Only the orchestra has a dress code. You can dress as you like.

I have a season ticket but want to change my seat – what should I do?

If you would like to change your seat, you can purchase a new season ticket from the seats available when they go on sale. Unclaimed seats will be made available for individual concerts when the sales period for season tickets ends.

I have a season ticket but can’t make it to the concert – what should I do?

You can give the ticket to a friend or donate it to a music student by calling 09-3102 2700 or sending an e-mail to helsinki.philharmonic@hel.fi by 3pm on the day of the concert.