The Many Faces of Death

Fri 15/11/2019 19:00 - 21:00
Tickets: 46.00-9.50 €

Introduction

Conductor Klaus Mäkelä continues his collaboration with the Helsinki Philharmonic Orchestra with a programme that combines the serious themes of internal conflict, identity and liberation. Known for his powerful operatic roles, bass-baritone Shenyang looks the many faces of death straight in the eye in the songs and dances of Mussorgsky.

Klaus Mäkelä

Kapellimestari ja sellisti Klaus Mäkelä (s. 1996) on maineikkaan suomalaiskapellimestarijoukon uusimpia ja samalla menestyneimpiä tulokkaita. Kuten esimerkiksi Salonen, Saraste, Vänskä ja Mälkki, myös Mäkelä on päätynyt maailman valio-orkestereiden kapellimestariksi akateemikko Jorma Panulan oppituntien kautta. Mäkelä aloitti Panulan oppilaana Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa jo 12-vuotiaana, ja 18-vuotiaana hän jo aloitti ammattimaisen johtamisen. 

Mäkelän ura on ollut jatkuvaa nousukiitoa viimeisten viiden vuoden ajan. Lähes kaikki suomalaiset sinfoniaorkesterit kierrettyään hän on lähtenyt maailmalle, esimerkiksi Orchestre de Paris’n, Münchenin filharmonikoiden, Tokion Metropolitanin sekä Clevelandin orkesterin ja London Philharmonicin vierailijaksi. Syksyllä 2018 hän aloitti Ruotsin radion sinfoniaorkesterin päävierailijana, ja vuonna 2020 alkaa ylikapellimestarikausi Oslon filharmonikoissa. Hän on myös Turun musiikkijuhlien taiteellinen johtaja. Helsingin kaupunginorkesteria hän johti jo vuonna 2017, peräti kahdesti, jonka jälkeen häntä on kutsuttu vierailulle yhä uudestaan.

Mäkelällä on läheinen suhde HKO:hon muutenkin kuin kapellimestarina, sillä ennen kansainvälisiä kutsujaan hän soitti orkesterin riveissä selloa. ”Se on ollut minulle erittäin tärkeä kokemus, soittaa selloa orkesterissa ja nähdä kapellimestarien työskentelyä läheltä. Se on ollut minulle kuin toinen kapellimestarikoulu”, Mäkelä on sanonut.

Mäkelä tunnetaan harkitusta ja näkemyksellisestä ohjelmasuunnittelustaan. Jokainen hänen johtamansa teos lisää uuden kerroksen musiikillisten merkityssuhteiden verkostoon, joka kasvaessaan värittää sävellysten keskinäisiä dialogeja. Kaupunginorkesterin konserteissa hän johtaa teoksia, jotka kertovat sisäisistä konflikteista. Šostakovitšin viides sinfonia, Hector Berliozin Fantastinen sinfonia ja sen jatko-osa Lélio, Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja… kaikki ovat teoksia, joissa säveltäjän hahmo kuuluu musiikissa persoonansa paljastavana yksilönä.  

Seuraa Klaus Mäkelää Twitterissä @KlausMakela

Jaani Länsiö

Shenyang

Nuorena Shen Yangiksi (s.1984) kutsuttu bassobaritoni kasvoi kahden laulajavanhemman perheessä Tianjinin kaupungissa, Kiinassa. Vaikka lapsuus oli musiikilla kuorrutettu, hän itse ei kokenut minkäänlaista painostusta ryhtyä alalle. Harvinaista kyllä, klassinen musiikki ja laulaminen löytyivät vasta 16-vuotiaana. Musiikkia hän kuunteli kaikkiruokaisena, eikä osannut erottaa poppia ja klassista omiksi lajeikseen – Michael Jackson ja Herbert von Karajan olivat samalla viivalla. Lied-musiikissa hän ihaili Hans Hotterin tulkintoja.

Suurten taiteilijoiden elämän käänteentekeviä kausia tavataan kutsua latinankielisellä termillä ’annus mirabilis’, ihmeiden vuosi. Shen Yangille se koitti vuonna 2007. Hän oli 23-vuotias, ja tiesi jo vuotta aiemmin osallistuvansa Cardiffin Singer of the World -kilpailuun, samaan kilpailuun, josta mm. Karita Mattila, Dmitri Hvorostovski ja Katarina Karnéus ovat nousseet maailmalle. Yang osallistui Renée Flemingin mestarikurssille Shanghain konservatoriossa, hurmasi laulajadiivan Schubertillaan ja sai tältä kutsun New Yorkin Metropolitanin valmennusohjelmaan valmistautuakseen Cardiffia varten. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän seisoi St. David’s Hallin lavalla maailman suurimman laulukilpailun voittajana. Sen jälkeen hänet on tunnettu nimellä Shenyang.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Shenyang on esiintynyt Metropolitanin lavalla useissa rooleissa, valmistunut Juilliardista, laulanut Los Angelesin, Oslon, Israelin ja Hongkongin filharmonikoiden ja esimerkiksi Ruotsin radion ja Pittsburghin sinfoniaorkestereiden solistina. Fanien lukumäärässä mitattuna Shenyang sujahtaa helposti supertähtiluokkaan, mutta hän ei ole antanut maailmanmaineen muuttaa suhdettaan kotimaansa musiikkielämään. Klassisena muusikkona hän kokee vastuukseen levittää tietotaitoaan kiinalaisille nuorille ja muille musiikin ystäville, ja maksaa kiitollisuutta vanhemmilleen hyödyntämällä lahjakkuuttaan ahkeralla työnteolla. 

Jaani Länsiö

Igor Stravinsky: Divertimento, sarja baletista Keijukaisen suudelma 

1920-luvun alussa Igor Stravinsky (1882-1971) muutti asumaan Ranskaan. Samalla hän aloitti säveltäjänä uusklassisen kautensa, jolle oli luonteenomaista samalla kertaa ironinen ja luova suhtautuminen musiikin eri perinteisiin. 

Yksinäytöksinen baletti Le Baiser de la fée (Keijukaisen suudelma) syntyi vuonna 1928 tanssijatar Ida Rubinsteinin tilauksesta. Tämä toivoi teosta, joka kunnioittaisi Pjotr Tšaikovskin 35-vuotiskuolinpäivää. Balettinsa musiikissa Stravinsky on ottanut lähtökohdaksi joitakin venäläisen säveltäjäkollegansa vähemmän tunnettuja teoksia, mm. pianokappaleen Humoreski ja koomisen oopperan Cherevichki alkusoiton. Alkuperäiset kappaleet ovat vain harvoin täysin tunnistettavat, ja silloinkin Stravinsky on lisännyt jonkun ylimääräisen yllätyksen esimerkiksi jazzmaisen rytmiikan tai modernistisen soitinnuksen muodossa. 

Baletin tarina, jonka Stravinsky itse kirjoitti, on saanut ideansa Hans Christian Andersenin sadusta Jääneito. Keijukainen antaa poikavauvalle suukon. Vauvasta kasvaa komea nuorukainen. Kun nuorukainen on aikeissa avioitua, keijukainen saapuu jälleen paikalle ja käyttää kaiken lumovoimansa, jotta tämä rakastuisi häneen. Suunnitelma toimii. Keijukainen antaa silloin toisen suudelman, jolloin pari maagisesti siirtyy toiseen ulottuvuuteen. 

Stravinskyn mukaan keijukaisen voi ymmärtää Tšaikovskin - ja yleisellä tasolla jokaisen taiteilijan - muusaksi, sillä ”hänenkin muusansa antoi hänelle kohtalokkaan suudelman, jonka salaperäinen jälki näyttäytyi jokaisessa hänen teoksessaan”. 

Baletti sai ensi-iltansa Pariisissa 27.11.1928. Divertimento on vuonna 1934 tehty konserttisarja joka perustuu baletin musiikkiin. Stravinsky teki partituurista uuden version vuonna 1949. Osia on neljä: Sinfonia, Danses suisses, Scherzo ja Pas de deux.

Christian Holmqvist  

Modest Musorgski, sov. Dmitri Šostakovitš: Kuoleman lauluja ja tansseja

Modest Musorgski (1839-1881) kuului venäläiseen Viisikko-säveltäjäryhmään, joka haki inspiraatiota etenkin kotimaan kansanmusiikista. Ryhmän muista jäsenistä poiketen Musorgski suosi hyvin rohkeita sointuja ja epätavallisia rytmejä. Sävelkielen epäsovinnaisuutta pidettiin yleisesti hataran teknisen osaamisen merkkinä. Musorgskin kuoleman jälkeen mm. Nikolai Rimski-Korsakov muokkasi ystävänsä partituureja kovalla kädellä tehdäkseen niistä salonkikelpoiset. Musiikki kadotti samalla jotakin rosoisesta alkuvoimastaan. 

Neliosainen laulusarja Kuoleman lauluja ja tansseja (1875-1877) on alunperin kirjoitettu lauluäänelle ja pianolle. Tekstit ovat Arseni Golenisjtshev-Kutuzovin (1848-1913) käsialaa. Musorgskin musiikin suuri ihailija Dmitri Šostakovitš (1906-1975) sovitti vuonna 1962 laulusarjan sopraanolle ja orkesterille jotta Galina Višnevskaja voisi esittää sen. Myöhemmin Šostakovitšin sovitus on muokattu sopivaksi myös bassolle ja baritonille. 

Laulusarjan teksti ja musiikki kieltäytyvät käsittelemästä kuolemaa ymmärtäväisesti, ja juuri tämä antaa teokselle sen järkyttävän voiman. Kalevi Aho, joka teki lauluista oman orkesterisovituksensa vuonna 1984, toteaa: ”Kuoleman lauluista ja tansseista puuttuu kaikkinainen lempeys ja lohduttavuus - kuolema esitetään teoksessa yksinomaan julmana ja säälimättömänä.” 

Kehtolaulussa äiti valvoo sairaan lapsensa vieressä. Kuolema astuu huoneeseen ja laulaa lapsen ikuiseen uneen. Serenadissa Kuolema houkuttelee sairaan tytön syleilyynsä. Laulussa Trepak juopunut talonpoika harhailee lumipyryssä kunnes Kuolema kutsuu hänet tanssiin. Talonpoika uneksii kesästä ja paleltuu hengiltä. Viimeisessä laulussa Sotapäällikkö Kuolema ratsastaa esiin taistelun jälkeen. Kuolema iloitsee kaatuneista, jotka eivät koskaan nouse haudoistaan.

Christian Holmqvist 

Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 5 d-molli op. 47

Tammikuussa 1934 Dmitri Šostakovitšin (1906-1975) ooppera Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth sai ensi-iltansa Leningradissa. Teos aiheutti sensaation, ja kahden vuoden sisällä se oli esitetty mm. Tukholmassa, Lontoossa ja Zürichissä. Menestystarina katkesi, kun Stalin vuonna 1936 meni katsomaan oopperaa Moskovassa. Hän poistui kesken esityksen, ja pian Pravdassa julkaistiin artikkeli ”Sekasotkua musiikin asemesta”, jossa Šostakovitš sai kovan kohtelun. Elettiin poliittisten vainojen aikaa, ja artikkeli vihjaisi säveltäjän uran ”voivan päättyä huonosti”. Šostakovitš veti pois harjoituksista neljännen sinfoniansa ja odotti pidätystä ja kuolemaa vankileirillä. 

Huhtikuussa 1937 hän alkoi säveltää uutta sinfoniaa (nro 5 d-molli, op. 47), joka sai kantaesityksensä Leningradissa 21.11 Leningradin filharmonikkojen konsertissa Jevgeni Mravinskin johdolla. Musiikin päätyttyä yleisö osoitti suosiotaan yli puolen tunnin ajan. 

Sinfonia sai viranomaisten hyväksynnän. Se vastasi puoluepoliittista linjaa, jonka mukaan musiikin pitää olla sävyltään optimistista ja luonteeltaan helppotajuista. Teoksellaan Šostakovitš osoitti olevansa halukas säveltämään musiikkia kansalle ja puolueelle. Hän itse väitti teoksen olevan ”luova vastaus oikeutettuun arvosteluun”. Sen hän kuitenkin jätti kertomatta, että hän finaalissa siteeraa omaa yksinlauluaan Uudelleensyntyminen (1937), jossa on rivit ”Barbaari käyttää sutiaan / tuhotakseen neron taulun / ja töhrii sitten / jotakin rivoa sen päälle”. Tämä viittaa luultavasti Pravdan artikkeliin, jonka yleisesti arveltiin olevan Stalinin kirjoittama. 

On osoitus Šostakovitšin neroudesta, että hän viidennessä sinfoniassaan onnistui löytämään oikean tasapainon poliittisten vaatimusten ja oman taiteellisen vakaumuksensa välillä. Jopa toisinaan kiistaa herättänyt finaalin loppujakso on säveltäjälle luonteenomainen: se on samalla kertaa sekä sinfonian tehokas päätös että optimistisen apoteoosin hätkähdyttävä parodia. 

Christian Holmqvist 

Artists

  • Klaus Mäkelä

    conductor

  • Shenyang

    bassobaritoni

Programme

  • 19.00
    Igor Stravinsky

    suite from ballet The Fairy's Kiss

  • Modest Musorgski

    Songs and Dances of Death

  • Interval 25 min

  • 21.00
    Dmitri Šostakovitš

    Symphony No. 5

Frequently Asked Questions

Can I take photos of the orchestra?

Yes, but only before or after the concert. During the concert we just want you to enjoy the music. This way you won’t disturb the musicians or other audience members.

How can I order interval refreshments?

Simply call 020 762 4862, send an e-mail to ravintolat.musiikkitalo@restel.fi​ or the Restis app. Interval refreshments for groups of 30 or more should be ordered from the sales service.

Do I have to dress up to attend a concert?

Only the orchestra has a dress code. You can dress as you like.

I have a season ticket but want to change my seat – what should I do?

If you would like to change your seat, you can purchase a new season ticket from the seats available when they go on sale. Unclaimed seats will be made available for individual concerts when the sales period for season tickets ends.

I have a season ticket but can’t make it to the concert – what should I do?

You can give the ticket to a friend or donate it to a music student by calling 09-3102 2700 or sending an e-mail to helsinki.philharmonic@hel.fi by 3pm on the day of the concert.