Aikojen halki

Pe 19/10/2018 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Maj Lind -kilpailun voittaja, superpianistiksi mainittu Mackenzie Melemed Barberin konserton kimpussa. Pablo González palaa orkesterin vieraaksi.

Musiikkia kolmelta vuosisadalta. Mozartin salzburgilaiselle mahtisuvulle säveltämä Haffner-sinfonia kohtaa tulevaisuuteen kurkottavan teoksen Schumannilta.  
Mackenzie Melemed, Maj Lind -kilpailun voittaja vuoden takaa, palaa Musiikkitaloon mukanaan Samuel Barberin pianokonsertto. 

Pablo González
Espanjan Oviedossa syntynyt Pablo González opiskeli kapellimestariksi Lontoon Guildhallissa. Uralleen hän sai voimakasta nostetta voitettuaan Donatella Flick -kilpailun vuonna 2000, ja voitettuaan Cadaquésin kansainvälisen kapellimestarikilpailun vuonna 2006 hän on kuulunut konserttitalojen vakionimiin Atlantin molemmin puolin. Viime vuosikymmenellä González toimi sekä Lontoon sinfoniaorkesterin että Bournemouthin sinfonianorkesterin yhteistyökapellimestarina ja Granadan kaupunginorkesterin päävierailijana. 
González siirtyi Barcelonan sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi vuonna 2010 ja toimi virassaan viiden vuoden ajan. Gonzálezin kausi orkesterin johdossa muistetaan menestyksekkäänä, ja hänen johdollaan levytetty kolmen CD-levyn Enrique Granados -kokoelma Naxosille on merkittävä avaus espanjalaissäveltäjän tuotannon levittämisessä. Oviedossa asuva kapellimestari kantaakin espanjalaisia juuriaan ylpeästi mukanaan.
”Minulle on tärkeää työskennellä kotimaassani, synnyin täällä ja aloitin täällä musiikin opintoni. Opiskeltuani ulkomailla ja aloitettuani urani toisessa maassa oli hyvä palata Espanjaan ja auttaa orkestereita kasvamaan ja kehittymään. Se on minulle kunnia-asia”, hän kertoi Medici.tv:lle vuonna 2011.
Konserttimusiikin ohella González on aktiivinen myös oopperakapellimestarina. Hän on johtanut niin Poulencin Ihmisen ääntä, Mozartin Taikahuilua, Straussin Ariadnea kuin Wagnerin Rienziä Barcelonan Teatro del Liceussa ja Oviedon oopperassa sekä Lemmenjuoman ja Don Giovannin Glyndebournessa. 
Seuraa Pablo Gonzálezia Twitterissä @pgconductor
 
 
Mackenzie Melemed
Nuoren muusikon tarina alkoi pihakirpputorilta, mistä isoisä löysi lapsenlapselleen yllätyksen, pienen koskettimiston. Lahjasta innostuneena Mackenzie Melemed (s. 1995) päätyi pianotunneille, eikä aikaakaan kun lähitienoon vanhankodeissa saatiin nauttia hänen viikottaisista konserteistaan, joita hän seuraavina vuosina soitti yhteensä satoja. Seitsemänvuotiaana Melemed esiintyi koko kansalle suositussa NBC:n Rosie O’Donnell Show’ssa.
Pianonsoiton lisäksi Melemedin arki täyttyi keilauksesta, golfista ja pienoisrautateistä sekä näyttelemisestä, josta tuli jo ammattimaistakin: jo pikkupoikana hän päätyi useisiin televisiomainoksiin ja sai jopa peruukin päähänsä esittääkseen cembaloa soittavaa Mozartia Discovery Channelin dokumenttiohjelmassa. Yhdeksänvuotiaana Melemed oli jo täystyöllistetty kasinokaupunki Atlantic Cityssä, jossa hän hämmästytti yleisöä sähköpianolla Tropicana Resort -jättihotellin viihdeshow’n päänumerona. Esitykset huomattiin myös presidentti George W. Bushin toimistossa; presidentti kutsui Melemedin konsertoimaan Valkoiseen taloon viitenä peräkkäisenä vuotena.
Melemedin lahjakkuus muusikkona on ilmeistä, mutta hänellä on myös ihmeellinen kielikorva. Kun hän vuonna 2012 kilpailuvoittojensa palkintoina päätyi ensimmäistä kertaa konsertoimaan ulkomaille, hän pysähtyi myös Suomessa. Outoa puhetta kuultuaan hän teki päätöksen opetella suomen kieltä, joten hän hankki täältä kirjekaverin. Juilliardissa hän jatkoi kieliopintojaan pianokoulutuksen lomassa, ja voitettuaan vuoden 2017 Helsingin Maj Lind -kilpailun hän saattoi vastata toimittajien kysymyksiin selvällä suomella. Tätä nykyä Melemed konsertoi aktiivisesti ympäri maailmaa  erityisesti uudemmalla ja harvoin kuullulla ohjelmalla sekä jatkaa opintojaan Juilliardissa mm. Emanuel Axin johdolla.  
 
W.A.Mozart: Sinfonia nro 35 ”Haffner”
Irtaannuttuaan Salzburgin arkkipiispan hoviorkesterista ja muutettuaan Wieniin vapaaksi säveltäjäksi Wolfgang Amadeus Mozartin (1756–1791) luovuus puhkesi kukkaan. Osin ulkoisesta pakosta – olivathan Wienin musiikkimarkkinat paljon Salzburgia kilpaillummat – ja osin siksi, että nyt hän sai vihdoin toteuttaa itseään ilman isänsä lähiohjausta tai viran edellyttämien viikkotyötuntien täyttämistä hovimenojen viihdenikkarina.
Wieniin muutto tiesi Mozartille kiireitä. Sävellyksen ja soitonopettamisen lisäksi hän oli viimeistelemässä oopperaa Ryöstö Seraljista, etsimässä uutta asuntoa ja valmistelemassa häitään Constanze Weberin kanssa. Yksi Mozartin Wienin-ajan ensimmäisistä suurista töistä oli kuitenkin salzburgilaisen mahtisuvun ja Mozartien perhetuttujen Haffnereiden pojan aatelointijuhliin tarkoitettu kuusiosainen teos, serenadi. Mozartin sovitettua sen omaa sävellyskonserttiaan varten neliosaiseksi sinfoniaksi nro 35 D-duurissa, sen kaksi pois jäänyttä osaa on jäänyt kadoksiin. Nykyään Haffner-sinfoniana (1782) tunnettua teosta ei tule sekoittaa kuusi vuotta aiemmin valmistuneeseen Haffner-serenadiin, jolla Mozart kunnioitti perheen tyttären hääjuhlia. Haffner-sinfonia on taiteellisesti tasapainoinen konserttiteos, jonka piilottaminen juhlien taustaviihteeksi olisikin kyseenalainen ratkaisu.
Teos alkaa voimakkailla oktaavihypyillä, “yleisön hiljentäjällä”, ja koko ensiosaa leimaa kuumeinen paahde. Laulumainen toinen osa ja hovityylin sijasta maalaistunnelmainen menuetti johtavat äärimmäisen nopeaaan finaaliin, jonka pääteema lainaa Osminin aariaa Ryöstö Seraljista -oopperasta. Uudessa kotikaupungissaan Wienissä Mozart sai sinfoniallaan hullaantuneen vastaanoton jopa itseltään keisari Josef II:lta, ja konsertin lipputuloista jäi hänelle käteen noin puolen vuoden sävellyspalkkioita vastaava summa. 
 
Samuel Barber: Pianokonsertto
Amerikkalaisen musiikin suuriin hahmoihin kuuluva Samuel Barber (1910–1981) on paljon monipuolisempi, modernimpi ja merkittävämpi kuin hänen suosittu varhaisteoksensa Adagio jousille (1935) antaa ymmärtää. Lukemattomista elokuvista ja muistotilaisuuksissa tutun Adagion varjoon jääneet orkesterilaulu Knoxville: Summer of 1915, viulu- ja sellokonsertot sekä pianoteos Excursions osoittavat hänen tyyliensä leveärajaisuuden ja pitkällisen kehittymiskyvyn. Barberin luomistyön huippukausi osuu 1960-luvun taitteeseen. Pianokonsertostaan (1962) hänelle myönnettiin musiikin Pulitzer jo toistamiseen Vanessa-oopperasta (1958) saamansa palkinnon jatkoksi. 
Barberilla oli kolme vuotta aikaa säveltää pianokonsertto, jonka hänen kustantajansa G. Schirmerin oli tilannut yrityksen satavuotisjuhlien kunniaksi. Vaikka konserton kaksi ensimmäistä osaa odottivat valmiina jo pari vuotta ennen New Yorkin Lincoln Centerin avajaisviikolle sovittua kantaesitystä, teos ei silti meinannut tulla valmiiksi, ja sittenkin solistiksi kiinnitetty John Browning kieltäytyi esittämästä soittokelvottomaksi tuomitsemaansa finaalia. Vasta kaksi viikkoa ennen h-hetkeä Barber lopulta myöntyi saatuaan itseltään Vladimir Horowitzilta Browningia tukevan lausunnon: finaalia on mahdoton soittaa säveltäjän vaatimassa tempossa.
Kantaesityksen jälkeen John Browning otti teoksen omakseen vuosikymmeniksi, eikä ihme, sillä teoksen näyttävät virtuoositemput Barber oli suunnitellut varta vasten Browningin soittotyyli mielessään. Mittatilaukset olivat Barberille tyypillisiä: hän oli aiemmin räätälöinyt pianosonaattinsa Horowitzille ja sellokonserttonsa Raya Gorbusovalle.
Ensiosa alkaa pianon alkupuheella, joka esittelee konserton teemat. Kauttaaltaan melko raivokkaankin osan suvantokohdat ovat tiukassa, mutta tarjoavat sitäkin helpottavampia hengähdyshetkiä pauhujen lomissa. Laulavassa toisessa osassa Barber lainaa muutama vuosi aiemmin säveltämäänsä Elegiaa huilulle ja pianolle. Finaalissa metallinkatkuinen rymistely saisi itsensä rautasormi Sergei Prokofjevinkin kalpenemaan.
 
Robert Schumann: Sinfonia nro 4
Pyhitettyään koko 1830-luvun yksinomaan pianomusiikille ja Clara Wieckin kosiskelulle Robert Schumann (1809–1856) käänsi maanisen vimmansa laulumusiikin kautta sinfonioiden säveltämiseen. Vain muutamassa viikossa keväällä 1841 valmistunut ensimmäinen sinfonia ”Kevät” osoittautui suureksi menestykseksi, mikä antoi Schumannille ehkä väärän kuvan orkesterimusiikin helppoudesta ja kannusti häntä hamuamaan kohti liiankin kunnianhimoisia mittasuhteita jo seuraavassa teoksessaan. 
Samana vuonna selvästi Beethovenin Kohtalonsinfonian vaikutuksen alaisena syntynyt toinen sinfonia oli Schumannin uskaliain kokeilu. Materiaalin tiiviys ja muodon näennäinen vapaus, yksityiskohtien tarkkuus ja soittimien yksilösuoritukset olivat Schumannille kuitenkin vielä vieraita elementtejä, ja hänen pikkutarkkuutta karttaneella työtavallaan sellaista oli mahdotonta saattaa tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Pienikin epävarmuus kapellimestarin pallilla romuttaisi koko huolella pystytetyn rakennelman. 
Juuri niin kävi. Loistelias pianisti ja pienten muotojen mestari Schumann oli orkesterisäveltäjänä vain vielä melko tuntematon aloittelija, mutta kapellimestarina hän tuli niittämään mainetta yhtenä musiikinhistorian kehnoimmista. Johtaessaan uusia vaikeuksia esitellyttä sinfoniaansa hän ei yksinkertaisesti osannut hoidella partituuriinsa jättämiään epätarkkuuksia, jotka kasautuessaan nuijivat paperilla komealta näyttäneen sinfonian pohjaan palaneeksi pannukakuksi. Surkean kantaesityksen jälkeen teos katosi pöytälaatikkoon, josta se ilmestyi korjailtuna ja soitinnukseltaan pelkistetympänä kymmenen vuotta myöhemmin. Uusi otsikko oli sinfonia nro 4 d-mollissa op. 120. 
Ilman osien välisiä taukoja soitettavalla teoksellaan Schumann vei sinfonisen ykseyden pidemmälle kuin edeltäjänsä. Siinä missä esimerkiksi Berlioz Fantastisessa sinfoniassaan lainaa kerran esiteltyä teemaa sellaisenaan tai pienillä muutoksilla pitkin teosta, Schumann vie yhtenäisyysajattelun tätäkin pidemmälle. Koko d-molli -sinfonia perustuu käytännössä yhdelle, ensiosan hitaassa johdannossa esitetylle kuviolle ja sen muunnoksille. Puolituntisesta, neljä perinteistä sinfonian osaa kattavasta teoksesta nivoutuu näin kuin yksiosainen ja alati tuttuja melodioita tulviva, ehyt kokonaisuus. 
 
Jaani Länsiö
 
 
 

Taiteilijat

  • Pablo González

    kapellimestari

  • Mackenzie Melemed

    piano

Ohjelma

  • 19.00
    Wolfgang Amadeus Mozart

    Sinfonia nro 35 "Haffner"

  • Samuel Barber

    Pianokonsertto

  • 21.00
    Robert Schumann

    Sinfonia nro 4

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.