Allegoria della notte

Pe 06/03/2020 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Salvatore Sciarrinon mukaan Allegoria della notte on ”Mendelssohn-planeetan asumaton puoli”, jonka pimeyttä viulukonserton teemat hälventävät.

Kesäyön unelma -alkusoiton sävelsiemenet muhivat Berliinissä, Mendelssohnien valtavassa puutarhassa, jossa nuori Felix siskoineen esitti kuvaelmia, näytelmiä ja musiikkikappaleita muun muassa Shakespearesta innoittuneena. Salvatore Sciarrino on kohdistanut kollegiaalisen säveltäjänkatseensa Mendelssohnin viulukonserttoon. Sciarrinon itsensä mukaan Allegoria della notte on ”Mendelssohn-planeetan asumaton puoli”, jonka pimeyttä viulukonserton teemat hälventävät.

Olari Elts

Virolainen Olari Elts (s. 1971) nousi nopeasti kapellimestarikartalle 2000-luvun taitteessa voittamalla ensin Jorma Panula -kapellimestarikilpailun vuonna 1999 ja Sibelius-kapellimestarikilpailun vuonna 2000. Olari Elts on kilpailun historian ainoa pääpalkinnon saanut kapellimestari. Elts on opiskellut Viron musiikkiakatemiassa Kuno Arengin johdolla kuoronjohtoa ja Wienin musiikkiakatemiassa orkesterinjohtoa. Yksityisopetusta Elts on saanut mm. Jorma Panulalta.

Voittojensa jälkeen Elts nimitettiin moniin vakituisiin tehtäviin. Latvian kansallisen sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina hän toimi vuosina 2001–2006. Latvian-kautensa jälkeen Elts on toiminut Bretagnen orkesterin taiteellisena neuvonantajana sekä Skotlantilaisen kamariorkesterin ja Viron kansallisen sinfoniaorkesterin päävierailijana. Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijana Elts toimi vuosina 2011–2014, ja vuodesta 2018 alkaen hän on toiminut Kymi Sinfoniettan taiteellisena neuvonantajana.

Elts on myös tunnettu läheisestä suhteestaan nykymusiikkiin, erityisesti virolaisen Erkki-Sven Tüürin tuotantoon. Hän sai vuoden 2019 Viron musiikkipalkinnon Tüürin 8. sinfonian levytyksestä, ja hän on myös levyttänyt runsaasti myös suomalaista uutta musiikkia. Vuonna 1993 perustamansa uuden musiikin kollektiivin NYYD Ensemblen kanssa Elts on luonut mainetta myös innovatiivisena ohjelmasuunnittelijana. Ohjelmien lisäksi Elts on saanut kiitosta johtamistavastaan, jossa älykkyys ja helppotajuisuus ovat sopusoinnussa. Vuonna 2018 hänelle myönnettiin Eesti Kultuurikapitali -palkinto virolaisen musiikin hyväksi tekemästään työstä.

Elts on johtanut orkestereita vierailijana ympäri maailman, muun muassa Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesteria, BBC Scottish sinfoniaorkesteria, Cincinnatin sinfoniaorkesteria, Dresdenin sinfonikoita, London Sinfonietta -orkesteria ja Wienin Tonkünstler-orkesteria. Tällä kaudella hän johtanut mm. Radion Sinfoniaorkesteria. Helmikuussa hän johti Viron kansallisen orkesterin konsertissa samoja Sciarrinon ja Mendelssohnin teoksia kuin tänään Helsingissä.

Jaani Länsiö

Ilja Gringolts

Kuten niin moni muusikko, myös Ilja Gringolts (s. 1982) aloitti viulunsoiton vanhempiensa ehdotuksesta. Ammattilaisuransa hän aloitti venäläiseen tapaan esiintymällä julkisesti heti kuin suinkin mahdollista, jo pikkupoikana, sekä ahkeroimalla eri kilpailuissa. Menestystä hän saikin: vuonna 1994 kansainvälisen nuorisokilpailun voitto Pietarissa, 1995 Yehudi Menuhin -kilpailun finaalipaikka, 1997 Henryk Wieniawski -kilpailun palkintosija sekä suurimpana – ja viimeisenä kilpailunaan – vuoden 1998 Genovan Paganini-kilpailun voitto. Vuonna 1999 Gringolts pääsi New Yorkin Juilliardiin Itzhak Perlmanin oppilaaksi ja aloitti levytysuransa viuluvirtuositeetin ilmentymällä, Paganinin 24 kapriisilla. 

Gringolts kuuluu aikamme kiistattomiin kärkiviulisteihin. Hän vierailee alituisesti mm. Los Angelesin filharmonikoiden, Baijerin radion sinfoniaorkesterin ja Chicago Symphonyn kaltaisissa merkkiorkestereissa, mutta ihmisenä hänet tunnetaan vaatimattomana, oman egonsa sijaan musiikin sanomaa kunnioittavana taiteilijana. 

Mendelssohnin ja Sciarrinon teokset hän esitti Olari Eltsin johdolla Viron kansallisorkesterin solistina helmikuussa: ”Nämä kaksi teosta merkitsevät minulle kahden eri maailman yhteiseloa”, Gringolts on sanonut. ”Toisaalta klassisromanttista äänimaailmaa, toisaalta yöllisen musiikin fantasiamaailmaa, jossa Sciarrino viihtyy niin hyvin. Ehkä ne pyrkivät liittymään toisiinsa näkymättömällä langalla – mikäli se on edes mahdollista. Se on todellinen musta aukko musiikkiteokseksi!”

Suomessa Gringolts on soittanut useasti. Helsingin kaupunginorkesterin kanssa hän esiintyi vuonna 2003. Lisäksi hän on esiintynyt Suomalaisen barokkiorkesterin solistina ja kapellimestarina. Gringolts asuu perheineen Zürichissä, jonka taideyliopiston opettajakuntaan hän kuuluu. Vapaa-aikaansa hän viettää mieluiten kolmen tyttärensä kanssa sekä kirjojen ja elokuvien parissa. Introvertiksi tunnustautuva Gringolts on kertonut, että ellei hänestä olisi tullut viulistia, olisi hän ehkä hakeutunut elokuva-alalle; ei näyttelijäksi, vaan mieluiten kameran taakse.

Ilja Gringolts soittaa Guarneri del Gesùa vuodelta 1742.

Jaani Länsiö

Felix Mendelssohn: Kesäyön unelma, alkusoitto op. 21

Felix Mendelssohn (1809-1847) on kuuluisa esimerkki musiikillisesta ihmelapsesta. Hän oppi varhain soittamaan pianoa ja oli säveltänyt useita teoksia jo ennen kuin oli teini-ikäinen. 13 vuoden iässä hän julkaisi ensimmäiset teoksensa, jotka osoittivat Mendelssohnin ikään nähden todella kunnioitettavaa ammattitaitoa. Ensimmäisen kiistattoman mestariteoksensa, okteton jousille (op. 20) hän sävelsi vuonna 1825 ollessaan 16-vuotias. 

Jo seuraavana vuonna syntyi seuraava mestariteos. Mendelssohn luki William Shakespearen komedian Kesäyön unelma saksalaisena käännöksenä ja häntä alkoi kiehtoa mahdollisuus säveltää aiheeseen liittyvää musiikkia. Orkesteri-alkusoitto Kesäyön unelma (op. 21) sai kantaesityksensä Stettinissä helmikuussa 1827 Carl Loewen johdolla. Vuonna 1842 Mendelssohn palasi Shakespearen näytelmän pariin, kun se oli määrä esittää Potsdamissa. Esityksessä kuultiin alkusoitto op. 21, mutta myös Mendelssohnilta tilattua upouutta musiikkia (op. 61). Uuden näytelmämusiikin tunnetuin numero on kaikkien tuntema Häämarssi.

Alkusoitossa on selkeästi kuultavissa ne kolme keskenään erilaista maailmaa, jotka Shakespearen näytelmän esityksissä konkretisoituvat näyttämöllä. Jousien maagiset, eteeriset juoksutukset kuvaavat metsän uumenissa asuvia keijukaisia. Ateenalaiset nuorukaiset saapuvat metsään ja yrittävät selvittää rakkaushuoliaan. Luonnollisesti Mendelssohn turvautuu tässä hyvin melodiseen, romanttiseen musiikkiin. Tarkoituksellisen yksinkertainen, rytmikäs musiikki kuvaa puolestaan hieman hölmöjä käsityöläisiä. Keijujen juonen vuoksi yksi käsityöläisistä muuttuu aasiksi, johon keijukaisten kuningatar Titania rakastuu. Alkusoitto ei seuraa yksityiskohtaisesti näytelmän hyvin mutkikasta, mutta lopulta onnellisesti päättyvä tarinaa. 

Christian Holmqvist 

Salvatore Sciarrino: Allegoria della notte viululle ja orkesterille

Salvatore Sciarrino (s. 1947) on sukupolvensa merkittävimpiä italialaisia säveltäjiä. Hänelle on myönnetty mm. Feltrinelli-palkinto, Salzburgin kansainvälinen sävellyspalkinto ja Prince Pierre de Monaco-palkinto, hän on työskennellyt opettajana mm. Milanossa ja Firenzessä ja julkaissut useita artikkeleita ja esseitä. 

Sciarrinon sävellystuotannon rungon muodostavat oopperat, joita on esitetty mm. La Scalassa, La Fenicessä, Staatsoper Stuttgartissa ja Frankfurtin oopperassa. Uusimmat oopperateokset ovat Ti vedo, ti sento, mi perdo (2017) ja Il canto s'attrista, perché? (2018-2019). Laajaan tuotantoon kuuluu myös mm. orkesteri- ja kamarimusiikkia sekä sooloteoksia ja elektronimusiikkia. 

Joillekin Sciarrinon teoksille on tyypillistä, että ne tavalla tai toisella liittyvät johonkin toiseen säveltäjään. Toisen säveltäjän musiikkia kuullaan kuitenkin vain kuin ohimennen, ja vaikutelma on joko surrealistisen vieraannuttava tai unenomaisen runollinen. Sciarrino on kirjoittanut teoksia jotka liittyvät esimerkiksi Duke Ellingtoniin (Sophisticated Lady, 1999), Chopiniin (Come se un amico, 2015), Alessandro Stradellaan (Il sogno di Stradella, 2017) ja Wagneriin (Rispondono a chi?, 2018). Hän on lisäksi tehnyt sovituksia mm. Domenico Scarlattin, Mozartn ja Lisztin teoksista.

Allegoria della notte viululle ja orkesterille on sävelletty vuonna 1985. Teos sai kantaesityksensä Venetsian biennalessa 1.10.1985. Orchestra sinfonica della RAI di Romaa johti David Shallon ja solistina oli Salvatore Accardo, jolle teos on omistettu. Allegoria della notte ottaa lähtökohdakseen Felix Mendelssohnin e-molli-viulukonserton. Sävellyksen alussa kuullaan Mendelssohnin konserton katkelmia. Keskijakson voi kokea niiden pitkäksi jälkikaiuksi ja varjoksi. Teoksen loppupuolella kuuluu yllättäen uusia katkelmia Mendelssohnilta. Sciarrinolle luonteenomaiseen tapaan hienostuneet värit ja tehot luovat musiikillisen tilan jossa jokaisella pienellä eleellä on merkitystä.

Christian Holmqvist

Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli opus 64

Vuonna 1835 Felix Mendelssohn (1809-1847) sai viran Leipzig Gewandhaus -orkesterin kapellimestarina. Orkesterin uudeksi konserttimestariksi hän valitsi lapsuudenystävänsä, Ferdinand Davidin. Kesällä 1838 Mendelssohn ilmoitti Davidille kirjeitse: ”Haluaisin ensi talvena säveltää sinulle viulukonserton e-mollissa. Sellainen pyörii nyt alinomaa päässäni, eikä sen alku jätä minua rauhaan.” Teos valmistui kuitenkin vasta vuonna 1845. Se sai kantaesityksensä Leipzigissä saman vuoden maaliskuussa Niels Gaden johdolla. Solistina oli tietysti David, jonka kanssa Mendelssohn oli yhteistyössä hionut soolo-osuutta.

Vastaanotto oli erittäin innostunut ja teos on edelleenkin eräs säveltäjänsä kaikkein esitetyimmistä. Viulukonsertto on sitkeästi pysynyt ohjelmistoissa myös niinä aikoina, jolloin Mendelssohnin musiikki joko poliittisista tai esteettisistä syistä ei ole ollut muodissa. Teos on soolo-osuudeltaan haasteellinen, mistä syystä kaikki itseään kunnioittavat viulistit ovat esittäneet sen ainakin kerran ellei parikin. Yleisölle teos on sen verran tuttu, että brittiläinen musiikkitieteilijä Donald Francis Tovey kerran lohkaisi: ”Kadehdin sitä joka kuulee Mendelssohnin konserton ensimmäistä kertaa. Hän tulee huomaamaan että teos, aivan kuten Hamlet, on täynnä tuttuja sitaatteja.”

Mendelssohnia pidetään klassisten ja ehkä jopa hieman itsestään selvien ratkaisujen säveltäjänä. Mutta viulukonsertto, kuten monet muutkin hänen teoksistaan, sisältää joitakin kokeellisia piirteitä.  Esimerkiksi ensimmäisen osan pääteeman esittää perinteestä poiketen viulu eikä orkesteri, ja kaksi viimeistä osaa esitetään tauotta.

Ensimmäisen osan Allegro molto appassionato avaa kuuluisa, ilmeikäs pääteema. Osa noudattaa sonaattimuotoa, jossa soolon laaja kadenssi toimii kehittelyjaksona. Toinen osa Andante on lyyrisesti laulava. Finaalin avaa lyhyt, johdantomainen Allegretto non troppo, josta sitten yllättäen siirrytään hilpeään, nopeaan Allegro molto vivaceen.

Christian Holmqvist

Lotta Wennäkoski: Verdigris

Lotta Wennäkoski (s. 1970) opiskeli sävellystä Eero Hämeenniemen, Paavo Heinisen, Kaija Saariahon ja Louis Andriessenin johdolla. Hän teki läpimurtonsa vuonna 1999 fokuskonsertilla Musica nova Helsinki -festivaalilla. Hän on säveltänyt tilausteoksia mm. Helsingin kaupunginorkesterille, Radion sinfoniaorkesterille, Kuhmon kamarimusiikkijuhlille, Turun sellokilpailulle ja Scottish Chamber Orchestralle. Hän on työskennellyt Tampere Biennalen taiteellisena johtajana 2008-2010 ja oli Tapiola Sinfoniettan kotisäveltäjä 2010-2011. 

Wennäkosken mukaan hänen sävelkielensä liikkuu jännittävien äänenvärien ja perinteisempien eleiden kuten melodisten fragmenttien välimaastossa. Hän kokee tärkeäksi luoda musiikkia, joka on dialogissa yhteiskunnallisten kysymysten kanssa. Wennäkoski on käsitellyt naisen asemaa laulusarjassa Naisen rakkautta ja elämää (2003) ja ihmiskauppaa ja pakkoprostituutioita monodraamassa Lelele (2010-2011). Työn alla on Savonlinnan Musiikkijuhlien tilaamaa ooppera, joka kertoo filosofi Kierkegaardin kihlatusta, Regine Olsenista.

Kamariorkesterikappale Verdigris on syntynyt 2014-15 Scottish Chamber Orchestran tilauksesta. Teos sai kantaesityksensä orkesterin konsertissa St Andrewsissa 28.10.2015 Tuomas Hannikaisen johdolla. Teos syntyi juhlistamaan Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlavuotta vuonna 2015, ja oli siksi luonnollista, että Wennäkoski huomioisi musiikissaan Sibeliuksen. Verdigris sisältää viittauksia sävelrunoon Satu, ja itse teoksen voi kokea eräänlaiseksi sadunomaiseksi kertomukseksi. Otsikko tarkoittaa patinaa, ja Wennäkoski on kertonut ajatelleensa kuvitteellisen Sibeliuksen patsaan patinaa: ”Säveltäjä kirjoittaa yhä uusia kerroksia musiikinhistorian nuottilehtipinoon. Yleensä suhde vanhaan on jokseenkin häivytetty, joskus, niin kuin tällä kertaa, lainaan suoraan ja kuultavasti. Toivoakseni tämä uusikin kerros kuitenkin viheriöi.”

Christian Holmqvist 

Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 1 c-molli op. 11

12-vuotiaana Felix Mendelssohn (1809-1847) sävelsi kuusi sinfoniaa jousille. Ennen kuin oli täyttänyt 14, hän oli säveltänyt niitä kuusi lisää. Näissä teoksissa Mendelssohn osoitti tutkineensa tarkoin niin Bachin kontrapunktia kuin wieniläisklassikkojen muotoratkaisuja. 

Ensimmäisen sinfoniansa orkesterille (c-molli, op. 11) Mendelssohn sävelsi vuonna 1824, ollessaan 15-vuotias. Teos sai kantaesityksensä 14.11. samana vuonna yksityistilaisuudessa jossa juhlistettiin Felixin Fanny-siskon 19-vuotispäivää. Julkisen kantaesityksensä c-molli-sinfonia sai 1.2.1827 Leipzigissa Johann Philipp Schulzin johdolla. Kun teos sai ensiesityksensä Englannissa kaksi vuotta myöhemmin Mendelssohnin itsensä johdolla, hän korvasi kolmannen osan uudella orkesterisovituksella oman jousille kirjoitetun oktettonsa (op. 20) scherzolla. Tämän esityksen yhteydessä eräs lontoolainen arvostelija huomautti: ”Iästään huolimatta hän on jo kirjoittanut useita painavia teoksia… jotka antavat aiheen asettaa hänet aikamme säveltäjien eturintamaan. Se mikä mister Mendelssohnin sinfoniassa herättää huomiota on kekseliäisyys ja uutuus…” 

Modernille kuulijalle väite sinfonian uutuudesta voi tuntua huvittavalta. Sävelkieli on jokseenkin konservatiivista eikä sen perusteella ole mahdollista tietää että Beethoven äskettäin oli saanut valmiiksi yhdeksännen sinfoniansa, tai että Schubert kaksi vuotta aiemmin oli kirjoittanut Keskeneräisen sinfoniansa. Tämä on kuitenkin ymmärrettävää kun muistaa, että Mendelssohnin sävellysopettaja Carl Zelter varhain oli kannustanut oppilastaan kirjoittamaan musiikkia esimerkiksi Mozartin hengessä. Teos ei joka tapauksessa ole sävelkieleltään tyystin persoonaton, ja puhtaasti teknisestä näkökulmasta sinfonia osoittaa hämmästyttävää käsityön hallintaa. Tätä raikasta musiikkia kuunnellessa kannattaa tosiaan muistuttaa itseään siitä, että kyseessä on ainoastaan 15-vuotiaan nuorukaisen sävellys. Osia on perinteiseen tapaan neljä: Allegro di molto, Andante, Menuetto: Allegro molto ja Allegro con fuoco.  

Christian Holmqvist

Taiteilijat

  • Olari Elts

    kapellimestari

  • Ilja Gringolts

    viulu

Ohjelma

  • 19.00
    Felix Mendelssohn

    Kesäyön unelma, alkusoitto

  • Felix Mendelssohn

    Viulukonsertto e-molli

  • Salvatore Sciarrino

    Allegoria della notte viululle ja orkesterille

  • Väliaika 25 min

  • Lotta Wennäkoski

    Verdigris

  • 21.00
    Felix Mendelssohn

    Sinfonia nro 1

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.