Apollo ja Dafne

To 10/10/2019 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Tarjolla sävykästä ja dramaattista musiikkia ison barokkiorkesterin voimin. Apollo e Dafne on Händelin Italian-vuosien huipentuma, antiikin taruun perustuva draama täynnä melodioita ja hehkuvia orkesterivärejä.

Tarjolla sävykästä ja dramaattista musiikkia ison barokkiorkesterin voimin. Händel vietti nuoruudessaan useita vuosia Italiassa ja työskenteli siellä tuon ajan eturivin muusikoiden kanssa. Myöhemmin hän nousi kuuluisuuteen Lontoossa juuri italialaisen oopperan mestarina. Apollo e Dafne on Händelin Italian-vuosien huipentuma, antiikin taruun perustuva draama täynnä laulavia melodioita ja hehkuvia orkesterivärejä.

Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO)

Tilausteoksia periodisoittimille, tulkintoja perinteisestä ohjelmistosta, rohkeita ja innovatiivisia työskentelytapoja, ainutlaatuisia konsepteja, jotka houkuttelevat erilaisia yleisöjä – FiBO tarjoaa kaiken tämän ja on samalla vaikutusvaltainen toimija pohjoismaisella kulttuurikentällä.

Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Suomalainen barokkiorkesteri (FiBO) on vakiinnuttanut asemansa osaksi suomalaista orkesterikenttää. FiBO on vuosien saatossa työskennellyt alan merkittävimpien solistien ja liidereiden kanssa monipuolisen ohjelmiston parissa. Ytimessä on barokkimusiikki, mutta orkesteri tarttuu usein myös muiden aikakausien teoksiin varhaisbarokista aina varhaisromantiikkaan asti. FiBO soittaa myös barokkiorkesterille sävellettyä uutta musiikkia ja on kantaesittänyt useita tilaamiaan teoksia. Ydinkokoonpanon muusikot esiintyvät usein myös kamarimuusikkoina. Laajimmillaan orkesteria kuullaan sinfoniaohjelmiston parissa tai oopperaesityksissä.

Suomalaisella barokkiorkesterilla on oma konserttisarja Helsingin Ritarihuoneen juhlavassa ympäristössä, mutta se kiertää lisäksi laajasti ympäri Suomea. FiBO on esiintynyt useaan otteeseen kaikilla Suomen merkittävimmillä festivaaleilla, kuten Helsingin juhlaviikoilla, Kuhmon kamarimusiikissa ja Turun musiikkijuhlilla. Kansainvälisistä konserttiareenoista tutuimmiksi ovat tulleet saksalaiset, itävaltalaiset ja pohjoisen alueen salit.

Suomalainen barokkiorkesteri on ollut koko historiansa ajan monella tavalla edelläkävijä. Kuudennen kerroksen orkesteri -nimellä perustetulla orkesterilla oli aluksi tärkeä rooli barokkiliikkeen tuomisessa Suomeen. Orkesterin taidokkaat esitykset, luova ohjelmistosuunnittelu ja kekseliäät konseptit ovat herättäneet konserttijärjestäjien huomiota Suomessa ja ulkomailla. Lisääntynyt taloudellinen tuki kotimaassa, suosion kasvu ja huomionosoitukset, kuten Vuoden musiikkiteko- ja Vuoden levy -palkinnot, rohkaisevat FiBOa kulkemaan entistäkin innokkaammin omaa polkuaan. 

Loppuvuodesta 2017 ilmestynyt FiBO Records -sarjan ensilevy Moramoramor on saanut erinomaisen vastaanoton. Se sisältää Johann Sebastian Bachin kolmannen ja viidennen Brandenburgilaisen konserton, Vivaldin konserttoja orkesterin omin solistein ja Jukka Tiensuun Moran, ensimmäisen suomalaisen suurelle barokkiorkesterille sävelletyn teoksen. FiBO Records -sarjan toinen levy Helsinki Window ilmestyi vuoden 2019 alussa ja sisältää barokkisoittimille sävellettyä nykymusiikkia.

www.fibo.fi

Georg Kallweit

Viulisti Georg Kallweitia on siunattu luonteella, joka innostuu kaikesta ympärillään, pienistäkin yksityiskohdista. Kotonaan maaseudulla hän ei väsy ihastelemaan laidunten karitsoita ja lampaita, ankkoja lammessa, kukkaketojen mehiläisiä puuhissaan. ”Jokainen kasvi, jokainen eläin ja ötökkä on kokonainen maailma itsessään sisältäen paljon salaisuuksia. Kaikkialta löytyy katsottavaa, kasteltavaa, hoivattavaa, istutettavaa, korjattavaa, siistittävää. Rakastan elämää! – sen monine kasvoineen, iloisten ja surullisten yllätysten kera”, hän kirjoittaa Kauniaisten Encanto-festivaalin blogissa.

Utelias hän on ollut aina. Itämeren rannalla, Saksan Greifswaldissa lääkäriperheessä kasvanut Kallweit pohti jo nuorena barokin ja klassismin esityiskäytäntöjä, ja päätyikin musiikkilukion ja Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulun jälkeen Berliinin radion sinfoniaorkesterin lisäksi myös moniin vanhan musiikin kokoonpanoihin. Nykyään hän on Akademie für Alte Musik Berliinin solisti ja konserttimestari. Kallweit on jättänyt jälkensä myös Suomen musiikkielämään. Vuodesta 2015 lähtien hän on ollut Encanto-festivaalin taiteellinen johtaja, minkä lisäksi hän on opettanut Sibelius-Akatemiassa ja konsertoinut yhdessä Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin ja Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa useasti.

Georg Kallweitin käytössä on barokkiviulu, jonka on rakentanut Camillus Camilli vuonna 1740.

Silvia Frigato

Sopraano Silvia Frigaton ensimmäinen musiikillinen muistikuva on hänen isänsä laulamassa rakkauslauluja autotallissa, säestämässä nikkarontiaan täyteen ääneen. Koko Frigaton perhe oli musikaalinen, laulu ja tanssi kuuluivat osaksi elämänmenoa ja hänen veljensä opiskeli pianonsoittoa. Silvia Frigaton lauluääni huomattiin jo varhain: vain viisivuotiaana hänet valittiin suuren messun solistiksi. Pianoa ja laulua hän opiskeli Modenassa ja Sienassa erityisesti vanhan musiikin spesialisteilla, mutta itse hän todella vakuuttui taidoistaan vasta voitettuaan vuonna 2007 Napolin Fancesco Provenzale -kilpailun. Lisäksi hän vei ykköspalkinnon kolme vuotta myöhemmin Fatima Terzo -kilpailussa. 

Kilpailuvoittojensa jälkeen Frigato on kuulunut vanhan musiikin kovaan ytimeen Euroopan ooppera- ja konserttitaloissa. Viime vuosina hän on esiintynyt mm. Firenzen oopperassa, Venetsian La Fenicessa, Salzburgin musiikkijuhlilla ja Pariisin Philharmoniessa. Musiikin lisäksi Frigato nauttii erityisesti uimisesta. Vesi elementtinä, sen laajuus ja voima kiehtovat häntä. Klassisen musiikin lisäksi hän arvostaa mm. Amy Winehousen, Björkin ja Jamiroquain musiikkia. 

Guyla Orendt

Unkarilainen, Romaniassa syntynyt baritoni Gyula Orendt on tällä vuosikymmenellä tehnyt näyttävän nousun kansainvälisesti kiinnostavimpien baritonien harvalukuiseen joukkoon. Hän opiskeli Transilvanian musiikkikorkeakoulussa Brasovissa ja jatkoi opintojaan Budapestin Franz Liszt -akatemiassa. Sielä hän lisäsi oppiaineisiinsa myös laulupedagogiikan. Hyvin menneiden laulukilpailujen (mm. voitettuaan Francesco Viñas -kilpailuista kolmen erikoispalkintoa) jälkeen Orendt aloitti ammattilaisuransa. 

Wienin Volksoperista hän eteni Berliinin valtionoopperan jäseneksi talon Opera Studio -ohjelman kautta. Debytoituaan Lontoon Kuninkaallisessa oopperassa vuonna 2012 Orendt on tehnyt nimeä erityisesti romanttisten roolien taitajana, vaikka on hän laulanut hiljattain myös Monteverdin Orfeon nimiroolin. Vuonna 2018 hän lauloi George Benjaminin Lessons in Love and Violence -oopperan kantaesityksissä keräten kansainväliseltä kriitikkokunnalta vuolaita ja perusteltuja ylistyssanoja.

Jaani Länsiö

Georg Friedrich Händel: Sarja oopperoista Ariodante (HWV 33) ja Alcina (HWV 34) (1734–5)

Georg Friedrich Händelin (1685–1759) oopperat Ariodante ja Alcina ovat molemmat peräisin säveltäjän Lontoon-kaudelta. Hän vieraili kaupungissa ensi kerran ollessaan Hannoverin hovin palveluksessa 1710. Italialainen ooppera oli juuri saapunut Lontooseen vuosisadan alussa ja Händel palannut Italian oppimatkaltaan. Säveltäjästä sukeutuikin englantilaisen oopperan sekä myöhemmin oratorion kehittäjä. Händel vapautettiin Hannoverin-palveluksestaan 1713, minkä jälkeen hän saattoi asettua Lontooseen loppuelämäkseen. Säveltäjä oli ennen muuta julkisten konserttien bisnesmies. Hän aisti ajan hengen, jossa nousevalla keskiluokalla oli enenevää vaikutusvaltaa kulttuurin saralla.

Sekä Ariodante että Alcina kuuluvat opera serian, eli vakavan oopperan genreen. Ariodante sijoittuu keskiaikaiseen Skotlantiin, jossa kihlatut prinssi Ariodante ja prinsessa Ginevra ovat syvästi rakastuneita. Albanyn herttua Polinesso kuitenkin juonittelee kaksikon erottamiseksi ihastuttuaan Ginevraan. Ariodante yrittää itsemurhaa, mutta epäonnistuu, ja kaksintaistelun jälkeen rauha palaa maahan. Alcina perustuu viitteellisesti Ludovico Arioston Raivoisa Roland -kokoelmaan. Saraseeni Ruggiero rantautuu mystiselle saarelle, jota johtavat velhotarsiskokset Alcina ja Morgana. Uteliaisuus saa Ruggieron lankeamaan heidän loitsuihinsa, ja Alcina rakastuu Ruggieroon. Ritarin puoliso Bradamante saapuu kuitenkin pelastamaan tämän saarelta. Lopulta Alcinan lumous särkyy vapauttaen Ruggieron sekä muut saaren vangit, jotka velhotar on muuttanut kasveiksi ja eläimiksi.

Sarjat ovat tanssikokoelmia oopperoista. Musiikin ja baletin liitto, oopperaspektaakkeli, kehittyi erityisesti 1600-luvun lopun Ranskassa. Jokaiseen näytökseen kuului joukkokohtaus (ransk. divertissement), jossa tanssi osallistui olennaisesti lavakerrontaan. Italiassa tanssin merkitys oli vähäisempi, mutta silti erottamaton osa hovien sosiaalista kanssakäymistä.

Vera Plosila

Pietro Locatelli: Concerto grosso Es-duuri op.7 nro 6, “Il pianto d'Arianna” (1741)

Viuluvirtuoosi Pietro Locatelli (1695–1764) oli mahdollisesti Francesco Maria Veracinin oppilas Firenzessä. Hän matkusti vuonna 1711 Roomaan tutustuen myös säveltäjä Arcangelo Corellin piiriin. Vuoden 1723 tienoilla hänen jälkensä kaupungissa kuitenkin häviävät: Locatelli vietti todennäköisesti aikaa Mantovassa ja Venetsiassa, mutta todisteet hänen liikkeistään ajalta puuttuvat.

Dresdenin kapelli teki valtiovierailun elokuussa 1728 Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:n hoviin. Locatellin tiedetään esiintyneen samoihin aikoihin kuningatar Sophia Dorothealle, joskaan ei osana Dresdenin orkesteria. Hän on todennäköisesti kuitenkin kuullut kokoonpanoa ja tavannut tuttuja muusikoita. Vuonna 1729 Locatelli muutti Amsterdamiin, jossa hän vietti lopun elämäänsä. Händelin tavoin säveltäjä oli uusien mahdollisuuksien aistija, sillä hän matkusti Alankomaihin hyötyäkseen kukoistavista musiikin julkaisumarkkinoista.

Corellin vaikutus Locatellin concerto grossoille on ilmeinen. Italialaiselle tyylille tyypillisessä konsertossa pieni solistiryhmä (concertino) vuorottelee suuren orkesterin kanssa (ripieno). Corellin tiedetään johtaneen Roomassa toisinaan spektaakkelimaisia esityksiä suuren orkesterin kanssa. Mikään ei silti viittaa tämän olleen ajan vallitseva käytäntö. Concerto grossojensa op. 1 Amsterdamin esipuheessaan Locatelli ohjeistaakin, että ripieno-ryhmän ääniä voi tarvittaessa tuplata roomalaiseen tapaan toisella soittajalla – oletuksena oli siis kamarimusiikkiyhtyeen kokoinen ensemble.

Ooppera oli Locatellin ajan kuningaslaji. Vaikka säveltäjä pitäytyi soitinmusiikin julkaisuissa, on italialainen oopperatyyli vahvasti läsnä op. 7:n concerto grossoissa. Konserttotyylillä on myös vahva linkki oopperan instrumentaalisinfoniaan, jonka tarkoitus oli vetää yleisön huomio kohtauksen tapahtumiin ja kehystää kerrontaa.

Vera Plosila

Francesco Maria Veracini: Alkusoitto nro 6 g-molli (1711)

Francesco Maria Veracini (1690–1768) teki valtaosan Italian-urastaan Firenzessä sekä Venetsiassa, missä Alkusoitto g-molli on todennäköisesti sävelletty. Viulisti vieraili solistina Lontoossa vuonna 1714 palatakseen kaupunkiin vuosia myöhemmin. Tämän jälkeen hän työskenteli vuosina 1717–23 Dresdenin hovikapellissa, joka oli eräs mahtavimmista aikansa musiikki-instituutioista saksankielisellä kielialueella.

Etiketin minimivaatimusten jälkeen hoviorkestereiden toiminta riippui täysin monarkkien henkilökohtaisista mieltymyksistä. Saksin vaaliruhtinas August II Väkevä keräsi ympärilleen vaikuttavan kaartin muusikoita näyttäen tietä saksalaiselle musiikkielämälle. Hovi koki lyhyen opera serian kokoistuskauden vuosina 1717–20, kun Antonio Lottin italialainen seurue liittyi kapellin palkkalistoille. Samoihin aikoihin, vuonna 1717, vietettiin kruununprinssi Fredrik August II:n ja Itävallan Maria Josephan hääjuhlallisuuksia, joihin Georg Friedrich Händelinkin tiedetään osallistuneen.

Arvostetuimmilla hovimuusikoilla oli matkustusoikeus. Tämä vaikutti paitsi Händelin ja Locatellin kaltaisten freelancereiden liikkeisiin, myös koko eurooppalaisen musiikki-idiomin kehitykseen. Laajasti ajateltuna ranskalaiset, italialaiset ja saksalaiset maatyylit yhdistyivätkin kansainvälisten hovien, kuten Dresdenin, Preussin ja myöhemmin Mannheimin, vaikutuksesta. Veracini matkusti säännöllisesti Lontooseen ollen Händelin pahimpia kilpailijoita oopperan saralla 1733. Toisaalta hän soitti myös viulukonserttoja Händelin Acis et Galatean intermezzoina vuonna 1741.

Veracinin alkusoitto on italialaista tyyliä parhaimmillaan muistuttaen muun muassa Vivaldin konserttoja. Oopperan ja napolilaisen sävellyskoulutuksen myötä italialaisesta tyylistä tulikin hovimusiikin pohjavirtaus, johon myöhemmin myös Haydnin ja Mozartin sinfoninen kieli perustui. Kuten konserttojen, myös alkusoittojen tarkoitus oli ohjata kuulijan huomio rikkumattomaan oopperakokemukseen.

Vera Plosila

Georg Friedrich Händel: Kantaatti Apollo e Dafne HWV 122 (1709–10)

Georg Friedrich Händel (1685–1759) aloitti kantaatin Apollo e Dafne matkustaessaan Italiassa ja viimeisteli sen Hannoverissa. Teos ennakoikin säveltäjän tulevaa, laajaa oopperatuotantoa. Se hyödyntää oopperan ilmaisuvarantoa alkusoittoineen, resitatiiveineen ja da capo -aarioinen. Händel suunnitteli ja muokkasi myöhemmin urallaan aarioita tähtilaulajia varten, jotka pääsivät loistamaan sooloissa taidokkailla koristeluillaan.

Apollon ja Dafnen aihe on ajalleen tyypillisesti mytologinen. Musiikin jumala Apollo kerskuu voittoaan Python-hirviöstä. Hän pitää itseään voittamattomana ja ivailee Cupidolle olevansa parempi jousimies. Naiadi (veden nymfi) Dafne nautiskelee luonnon rauhasta, kunnes Apollo huomaa hänet. Cupido kostaa korskealle jumalalle saaden tämän rakastumaan Dafneen. Neito ei kuitenkaan innostu lähentely-yrityksistä vaan torjuu Apollon vannoen uskollisuutta Cynthialle (Diana/Artemis, neitsyyden ja metsästyksen jumalatar). Jumala saa nymfin miltei kiinni, mutta Dafne pyytää isäänsä, joen jumala Peneusta apuun. Tämä muuttaa nymfin laakeripuuksi jättäen Apollon ihmetyksen valtaan.

Kreikkalaisen mytologian tuntemus oli itsestäänselvyys ajan yleisöille, jotka osasivat yhdistää Apollon lyyran ohella jousisoittimiin. Händel kuvittaakin aihetta ajan jaetuin merkityksin: keinot kuvioinnista harmoniseen tiheyteen, tekstuuriin ja soittimiin tähtäävät kaikki kantaatin tekstin retoriseen ilmaisuun. Apollon voitonriemua hän kuvittaa esimerkiksi fanfaariaiheella, juoksua loputtomalla viulusoololla ja Dafnen rauhaa hitaasti vaihtuvilla harmonioilla. Yleisö paitsi tunnisti nämä keinot, myös odotti niitä – Dafnen ilmestymistä luonnossa olisi tuskin voinut kuvata muulla kuin pastoraaliaarialla. Tunnetut keinovarat muodostivat myöhemmin myös Händelin oopperailmaisun perustan hänen Lontoon-urallaan.

Vera Plosila

Taiteilijat

  • Suomalainen barokkiorkesteri

  • Georg Kallweit

    kapellimestari

  • Silvia Frigato

    sopraano

  • Gyula Orendt

    Baritoni

Ohjelma

  • 19.00
    George Friedrich Händel

    Sarja oopperoista Ariodante & Alcina

  • Pietro Locatelli

    Concerto grosso ”Il Pianto d`Arianna”

  • Francesco Maria Veracini

    Alkusoitto nro 6

  • 21.00
    George Friedrich Händel

    Kantaatti Apollo e Dafne

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.