Braunstein & Beethoven

Ke 11/03/2020 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Beethovenin viulukonsertto ja neljäs sinfonia valmistuivat samana vuonna. Musiikillista aikamatkaa vuoteen 1806 luotsaa viulisti-kapellimestari Guy Braunstein.

Beethovenin viulukonserton kantaesityksessä nuori viuluvirtuoosi Franz Clement kosiskeli yleisöltä irtopisteitä soittamalla ensimmäisen ja toisen osan välissä omia sävellyksiään väärinpäin käännetyllä viululla. Tässä konsertissa viulu pysynee oikein päin eikä lisäpisteitä tarvitse kerjätä, kun johtajana ja solistina on Guy Braunstein, joka liittyessään vuonna 2000 Berliinin filharmonikoihin oli orkesterin kaikkien aikojen nuorin konserttimestari.

Guy Braunstein

Useimmat viulusolistit tekevät elämänsä aikana yhden, pitkän uran. Israelissa syntynyt Guy Braunstein (s. 1971) elää tavallaan jo kolmattaan. Hän aloitti viulunsoiton seitsemänvuotiaana ja muutti 21-vuotiaana New Yorkiin opiskellakseen Pinchas Zukermanin luokalla Manhattan School of Musicissa. 

Braunsteinin ilmiömäinen lahjakkuus yhdistettynä ahkeruuteen konkretisoitui vauhdikkaaseen uraan maailman konserttilavoilla, esimerkiksi Israelin filharmonikoiden, Zürichin Tonhalle-orkesterin, Kööpenhaminan radion orkesterin ja  Berliinin filharmonikoiden solistina. Kapellimestaritkin olivat alansa nimekkäimpiä. Silti Braunstein tunsi, että jotain jäi puuttumaan, ja että hän ei ole haluamallaan tasolla. Hän koki, että hänen olisi perehdyttävä saksalaiseen perinteeseen, Beethoveniin ja Brahmsiin vielä syvemmin. Paras paikka siihen olisi Berliinin filharmonikoissa.

”Näin videolta Karajanin tulkinnan Brahmsin toisesta sinfoniasta berliiniläisten kanssa ja ajattelin: tältä haluan kuulostaa soittaessani Brahmsin viulukonserttoa”, Braunstein sanoi orkesterin haastattelussa. ”En ollut löytänyt sellaista levyltä, ja se oli tärkein syyni tulla Berliinin filharmonikoihin. Halusin tutkia tämän orkesterin dna:ta juuri sellaisessa musiikissa. Jos et voi voittaa heitä, liity heihin.” Niinpä vuonna 2000 hän aloitti uransa orkesterin historian nuorimpana konserttimestarina.

Vuonna 2012 Braunstein oli valmis palaamaan soolouralleen, mutta nyt entistäkin kokonaisvaltaisemmin: yhä useammin hän myös johtaa orkesteria, kuten tänään ensiesiintymisessään Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Suomessa hän on aiemmin soittanut Tampere Filharmonian ja Lapin kamariorkesterin solistina. HKO:n entisen ylikapellimestarin John Storgårdsin kanssa hän on soittanut jo teini-ikäisestä lähtien, kumpikin kun opiskeli legendaarisen Haim Taubin johdolla. Tällä kaudella Braunstein on Cincinnatin sinfoniaorkesterin residenssitaiteilija.

Braunstein soittaa Francesco Roggierin tekemää viulua vuodelta 1679.

Jaani Länsiö

Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto D-duuri op. 61

Ludwig van Beethoven (1770-1827) sävelsi ainoan viulukonserttonsa (D-duuri, op. 61) vuonna 1806. Säveltäjä eli työteliästä aikaa. Samana vuonna hän sai valmiiksi Fidelio-oopperan toisen version, sävelsi kolme Razumovski-jousikvartettoa sekä sinfonian no 4, ja työskenteli viidennen sinfonian parissa. Viulukonsertto syntyi pikavauhdilla itävaltalaiselle virtuoosi Franz Clementille. Partituuri valmistui kaksi päivää ennen kantaesitystä Wienissä 23.12.1806. Clementille ei jäänyt aikaa opetella soolo-osuutta, joten hän esitti sen prima vista

Arvostelujen perusteella solisti improvisoi osien välissä. Hän soitti myös oman kappaleensa, jonka esitti soittamalla viulua ylösalaisin. Tämän perusteella Clement on yleensä leimattu pinnalliseksi muusikoksi, mutta tällaiset sirkustemput olivat osa sen aikaista konserttikulttuuria. Beethovenin uusi teos sai hämmentyneen vastaanoton. Eräs arvostelija kirjoitti: ”Teoksessa on toki paljon kaunista, mutta on myöskin myönnettävä että jatkuvuus puuttuu ja että joidenkin jaksojen loputon toistaminen uuvuttaa kuulijaa… Mikäli Beethoven jatkaa tällä linjalla se olisi huono juttu niin hänelle kuin yleisölle.” 

Kantaesityksen jälkeen Beethoven sovitti teoksen pianolle ja orkesterille (op. 61b), mutta siitäkään ei tullut menestystä. Viulukonsertto esitettiin seuraavan kerran vasta vuonna 1844, jolloin solistina oli nuori Joseph Joachim. Nykyään kukaan ei kiistä Beethovenin teoksen olevan eräs viulukonsertto-ohjelmiston kulmakivistä. 

Soolo-osuus on kaikkea muuta kuin helppo. Teos ei silti ole luonteeltaan korostetun virtuoosinen vaan pikemminkin melodinen ja lämminhenkinen. Ensimmäinen osa (Allegro non troppo) avaa näennäisen yksinkertaisesti kunnes musiikki vähitellen alkaa näyttää leijonankyntensä. Beethoven ei säveltänyt solistille kadenssia; myöhemmin sellaisen ovat kirjoittaneet mm. Mischa Elman, Fritz Kreisler, Joshua Bell, Alfred Schnittke ja Maxim Vengerov. Toinen osa (Larghetto) on kiireetön pastoraalikohtaus. Konserton päättää tanssillinen finaali (Allegro). 

Christian Holmqvist

Claude Debussy: Petite suite (sov. Henri Büsser)

1880-luvun lopulla Claude Debussy (1862-1918) odotti vielä suurta läpimurtoaan. Pariisin konservatoriossa hän oli tullut tunnetuksi kauhukakarana, joka vähät välitti akateemisista säännöistä. Hän oli saanut arvostetun Rooman palkinnon, muttei viihtynyt Roomassa. Lisäksi hän koki, ettei vielä ollut löytänyt itseään säveltäjänä. Musiikkia kyllä syntyi, esimerkiksi yksinlaulut Charles Baudelairen runoihin (1887-1889) ja kantaatti La Damoiselle élue (1887-1889). Jotkut teokset syntyivät lähinnä salonkeja varten. Tähän kategoriaan kuuluu pianolle nelikätisesti sävelletty Petite Suite (Pieni sarja, 1886-1889), joka koostuu neljästä pikkukappaleesta (En bateau, Cortège, Menuet ja Ballet). 

Debussy ei itse arvostanut pientä sarjaansa erityisen paljon, ja se sai kantaesityksensä vasta hänen ystävänsä Jacques Durandin kehotuksesta. Kantaesitys tapahtui pariisilaisessa salongissa 2.2.1889. Sarjan soittivat säveltäjä ja Durand. Jälkimmäinen on kertonut esityksestä: ”Kun Debussy istuutui viereeni, hän oli hyvin hermostunut ja vaati minulta lupausta etten soittaisi liian nopeasti. Lupasin. Tuskin olimme aloittaneet esityksen, kun Debussy jo alkoi kiihdyttää tempoa yhä enemmän ja enemmän. Kaikista yrityksistä huolimatta en millään saanut häntä hidastamaan, hänellä kun oli kiire päästä pois koko tilaisuudesta. Jos yleisö otti sarjan melko sympaattisesti vastaan, se johtui taatusti siitä, että esitys päättyi niin hetkisen eloisissa tunnelmissa.” 

Pienen sarjan orkesterisovituksen on kirjoittanut Henri Büsser (1872-1973) vuonna 1907. Büsser 

työskenteli säveltäjänä ja kapellimestarina ja hän johti mm. Debussyn Pelléas ja Mélisande-oopperan esityksiä. Hän oli myös arvostettu opettaja Pariisin konservatoriossa; hänen kuuluisin oppilaansa oli säveltäjä Henri Dutilleux. 

Christian Holmqvist 

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4 B-duuri op. 60

Syksyllä 1806 Ludwig van Beethoven (1770-1827) vieraili erään kreivi Franz von Oppersdorffin luona. Kreivillä oli orkesteri, joka oli hiljattain soittanut Beethovenin toisen sinfonian (D-duuri, op. 36). Kreivi oli ihastunut teokseen ja tilasi nyt Beethovenilta uuden sinfonian. Säveltäjällä oli jo työn alla c-molli-sinfonia, tuleva Kohtalonsinfonia (c-molli, op. 69), mutta hän siirsi sen syrjään kirjoittaakseen upouuden B-duuri-sinfonian (op. 60). 

Tilauksen ehdon mukaan uuden teoksen kantaesitysoikeus kuului kreiville. Beethoven suhtautui yleensä hyvin leväperäisesti sopimuksiin ja niin nytkin. Kun B-duuri-sinfonia oli valmis hän järjesti sille maaliskuussa 1807 kantaesityksen Wienissä mesenaattinsa, prinssi Lichnowskyn kotona. Sen verran rehellinen Beethoven kyllä oli, että hän ilmoitti tästä – jälkeenpäin – kreivi von Oppersdorffille. Tämä suuttui melkoisesti. Tarinan mukaan hänen orkesterinsa ei koskaan esittänyt B-duuri-sinfoniaa. 

Julkinen kantaesitys tapahtui Wienissä keväällä 1808. Kriitikot pitivät sinfoniaa idearikkaana ja persoonallisena. Myös romantikot, joukossa Schumann ja Mendelssohn, arvostivat teosta suuresti. Sittemmin se näyttäisi hieman jääneen sitä ympäröivien sinfonioiden varjoon. B-duuri-sinfonia ei ole rakenteeltaan yhtä vallankumouksellinen kuin Eroica, eikä luonteeltaan yhtä dramaattinen kuin Kohtalonsinfonia. Musiikki on usein sävyltään humoristista tavalla, joka voi tuoda mieleen Beethovenin opettajan Joseph Haydnin. Hector Berlioz on osuvasti sanonut neljännestä sinfoniasta: ”Yleisilme on joko vireä, reipas tai iloinen, tai sitten taivaallisen suloinen.”

Ensimmäisen osan avaa laaja, hidas johdanto (Adagio). Yhtäkkisesti alkava Allegro pursuaa energiaa. Toinen osa (Adagio) on eräs Beethovenin kaikkein runollisimmista hitaista osista. Sitä seuraa räjähtelevä Allegro vivace joka otsikostaan huolimatta ei ole menuetti vaan scherzo. Finaalissa (Allegro ma non troppo) on nokkelaa huumoria ja odottamattomia yllätyksiä. 

Christian Holmqvist

Taiteilijat

  • Guy Braunstein

    viulu, johtaja

Ohjelma

  • 19.00
    Ludwig van Beethoven

    Viulukonsertto D-duuri

  • Claude Debussy

    Petite Suite

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Ludwig van Beethoven

    Sinfonia nro 4

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.