Feste Romane

To 26/09/2019 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Rooman juhlia on kulttuurihistoriallinen aikamatka ja Respighiä rajuimmillaan.  Ferrucio Busoni viivähti vuosisadan taitteessa Helsingissä pari vuotta viihtyi Sibeliuksen ja Järnefeltin veljesten kanssa. 

Rooman juhlia on kulttuurihistoriallinen aikamatka ja Respighiä rajuimmillaan: gladiaattoreita, villipetoja, marttyyreitä ja mylviviä kansanjoukkoja Circus Maximuksessa; pyhiinvaeltajia ja kausijuhlia, joista voi jo aavistella kaikuja Nino Rotan ja Fellinin Roomasta. Italialainen pianisti ja säveltäjä Ferrucio Busoni viivähti vuosisadan taitteessa Helsingissä pari vuotta ja muodosti yhdessä viihtyneen pöytäkunnan Sibeliuksen ja Järnefeltin veljesten kanssa. Konsertti käynnistyy renessanssiväreissä soivilla Botticelli-kuvilla. 

Hans Graf

Itävallassa Marchtrenkin pikkukaupungissa syntynyt Hans Graf (s. 1949) on yli 40-vuotisen uransa aikana profiloitunut yhtenä maailman kiireisimmistä kapellimestareista. Graf piti hallussaan kolmen orkesterin ylikapellimestarin tehtävää samanaikaisesti: hänet muistetaan Houstonin sinfoniaorkesterin pitkäaikaisimpana ylikapellimestarina vuosilta 2001–2013, Calgaryn sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina 1995–2003 ja Bordeaux-Aquitainen kansallisorkesterin taiteellisena johtajana 1998–2004. Näitä ennen hän toimi Salzburgin Mozarteumin orkesterin musiikillisena johtajana 1984–1994. Vakio-orkestereiden lisäksi Graf on johtanut mm. Leipzigin Gewandhausin orkesteria, Wienin sinfonikoita ja filharmonikoita sekä jokaista Amerikan Big Five -orkestereista.

Graf on käynyt pitkän tien Euroopan ja USA:n merkkiorkestereiden vakiovierailijaksi. Valmistuttuaan Grazin musiikkikorkeakoulusta pianistiksi ja kapellimestariksi hän muutti Leningradiin opiskellakseen Arvid Jansonsin johdolla. Lisäksi hän on opiskellut Cergiu Celibidachen ja Franco Ferraran johdolla Italiassa. Hänen ensimmäisiin vakituisiin kiinnityksiinsä kuuluivat Wienin valtionoopperan säestäjäntyöt sekä vuoden kestänyt kiinnitys Irakin kansallisen sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana Bagdadissa kaudella 1975–1976. Karl Böhm -kapellimestarikilpailun voitto 1979 nosti Grafin uran täysin uudelle tasolle. 

Vuodesta 2013 lähtien Graf on ollut vapaa vierailemaan maailman orkestereissa ilman vakituista kiinnitystä: ”Oman ajan lisääminen tuntuu nyt hyvältä ajatukselta. Unelmoin, että voisin vain keskittyä musiikin kuuntelemiseen ilman sen opiskelemista. Nuorena olin kunnianhimoinen lukija, mutta lopetin sen 30-vuotiaana. Nyt haluan lukea taas sanoja, en vain nuotteja. Ja viettää aikaa vaimoni kanssa jossain kauniissa maailmankolkassa. Sitten eläkkeellä”, Graf sanoi Houston Chroniclelle jäähyväiskonserttiensa alla vuonna 2012. Vuonna 2017 hän voitti parhaan oopperalevytyksen Grammy-palkinnon sekä ECHO-palkinnon Alban Bergin Wozzeckista yhdessä Houstonin sinfoniaorkesterin kanssa. Helsingin kaupunginorkesteria hän johti viimeksi vuonna 2017.

Jaani Länsiö

Stefan Jackiw

Kun the Violin Channel kysyi amerikkalaiselta Stefan Jackiwilta (s. 1985) hänen työskentelyetiikkaansa kuvaavaa kappaletta, hän vastasi Destiny’s Childin Survivor. Ehkä huumoria, ehkä ei, mutta hän on itsekin selviytyjä. Samassa haastattelussa hän mainitsi pelottavimmaksi kokemuksekseen kaatumisen juoksulenkillään New Yorkin Central Parkissa vuonna 2012. Se meinasi katkaista käden lisäksi hänen uransa.

”Olin harjoitellut niin paljon niin kauan, että olin ajautunut yhden asian umpioon. Viulunsoitto on niin vaikeaa, että siitä tulee pakkomielle. Kun se otettiin minulta pois, näin yhtäkkiä laajassa mittakaavassa viulun aseman musiikissa, taiteessa, jopa maailmassa. En väitä, että olisin tajunnut sen vain kahdessa kuukaudessa, mutta se antoi jonkin verran uutta näkökulmaa”, hän kertoi Violinist.comille. Hänen mottonsa onkin Albert Camus’n lause esseestä Sisyfos-myytti: ”On tuskin olemassa intohimoa ilman kamppailua”.

Jackiw aloitti viulunsoiton neljävuotiaana saatuaan tuttavaperheeltä lahjaksi lastenviulun. Hän seurasi tutkijavanhempiensa (äiti Bostonin yliopistossa, isä MIT:ssa) polkuja opiskelemalla psykologian linjalla Harvardissa, mutta päätyi sittenkin opiskelemaan musiikkia. Hän valmistui vuonna 2007 sekä Harvardista että Uuden-Englannin konservatoriosta. 

Jackiwin ura on ollut yhtä nousukiitoa siitä lähtien, kun hän 12-vuotiaana debytoi Boston Pops -orkesterin solistina. Vuoden sisällä siitä hän soitti Minnesotan orkesterin solistina, ja nopeasti kaikki Euroopan ja Amerikan suuret orkesterit oli ainakin kertaalleen käyty. Duo-resitaaleja hän on soittanut esimerkiksi Conrad Taon ja Jeremy Denkin kanssa, ja tänä vuonna hänen ohjelmassaan on mm. Kaija Saariahoa. Helsingin kaupunginorkesterin vieraana Jackiw on käynyt useasti, samoin Tapiola Sinfoniettassa ja Tampere Filharmoniassa. Hän on 16-vuotiaasta lähtien soittanut Vincenzo Ruggierin tekemää viulua vuodelta 1704.

Seuraa Stefan Jackiwia Twitterissä @StefanJackiw

Jaani Länsiö

Ottorino Respighi: Trittico Botticelliano

Ottorino Respighi (1879-1936) loi maineensa värikkäillä orkesterisävellyksillä. Loistavasta soitinnustekniikasta voinee kiittää Nikolai Rimski-Korsakovia, jonka johdolla Respighi 1900-luvun alussa oli opiskellut Pietarissa. Respighi tutki myös vanhaa musiikkia. Useat sävellykset liittyvät Italian historiaan ja kulttuuriin. 

Vuonna 1927 Respighi ja hänen vaimonsa, mezzosopraano Elsa Olivieri-Sangiacomo, matkustivat Yhdysvaltoihin mesenaatti Elizabeth Sprague Coolidgen pyynnöstä. Avioparin Washingtonissa pitämästä yhteisestä konsertista tuli niin valtava menestys, että Respighi päätti säveltää teoksen Coolidgelle kiitokseksi. Palattuaan Italiaan Respighit menivät eräänä päivänä Firenzen Uffizi-galleriaan, missä säveltäjä sai idean uuteen teokseen. Coolidgelle sävelletty Trittico Botticelliano (Botticelli-triptyykki) sai kantaesityksensä Wienissä 28.9.1927.

Kuten otsikko kertoo, sävellys on saanut inspiraationsa kolmesta renessanssitaiteilija Sandro Botticellin (1445-1510) maalauksesta. Teos on kirjoitettu pienelle orkesterille, jota kuitenkin käytetään mitä virtuoosisimmin ja mielikuvituksellisimmin. 

La primavera (Kevät; Allegro vivace) on hilpeä pastoraali joka alkaa ja päättyy iloisen pirskahtelevasti. Keskijaksossa kuulee viittauksia gregoriaaniseen kirkkolauluun. Toinen osa L’adorazione dei Magi (Kuninkaiden kumarrus; Andante lento) huokuu harrasta tunnelmaa. Respighi siteeraa keskiaikaista jouluhymniä Veni, Veni Emmanuel. Kolmas osa La nascita di Venere (Venuksen syntymä; Allegro moderato) on saanut inspiraationsa Botticellin kaikkein kuuluisimmasta maalauksesta. Musiikki loihtii maagisesti esiin niin raikkaan tuulen ja veden aallot kuin yhä lähemmäksi saapuvan rakkauden ja kauneuden jumalattaren. 

Christian Holmqvist

Igor Stravinsky: Viulukonsertto

Kun Igor Stravinskylta (1882-1971) 1930-luvun alussa tilattiin viulukonsertto hän ei ollut varma mitä tehdä, koska hänellä ei ollut soittimeen mitään aiempaa suhdetta. Säveltäjäkollega Paul Hindemithin mukaan tämä olisi ainoastaan etu: Stravinsky lähestyisi viulua tuoreesti. Stravinsky suostui kuitenkin säveltämään konserton vasta kun Puolassa syntynyt, Yhdysvaltoihin muuttanut viulisti Samuel Dushkin lupasi auttaa soolon liittyvissä haasteissa.

Sävellystyö alkoi Pariisissa alkuvuodesta 1931 ja teos sai kantaesityksensä 23.10. samana vuonna Berliinissä. Berliinin radion sinfoniaorkesteria johti säveltäjä itse, ja solistina oli Dushkin. 

Viulukonsertto kuuluu Stravinskyn uusklassisen kauteen, joka haki inspiraationsa barokin musiikista. Osilla on barokkiin viittaavat otsikot - mutta lienee syytä huomauttaa, että Stravinsky keksi ne vasta sävellyksen valmistuttua. 

Teos on lähinnä musisoiva eikä korostetun virtuoosinen. 1930-luvun kuulijoille se erosi niin rajusti vaikkapa Beethovenin ja Brahmsin konsertoista, että jotkut arvelivat sen olevan kyyninen vitsi. Stravinsky itse totesi, ettei häntä kiinnostanut niinkään soolo kuin soolon ja orkesterin soittimien välinen suhde. Soitinnus on kamarimusiikillinen ja antaa monelle muusikolle tilaisuuden loistaa. Finaalissa jopa konserttimestari saa hetkeksi mahdollisuuden kilpailla solistin asemasta varsinaisen solistin kanssa. 

Viulukonserton erikoinen piirre on että jokaisen osan avaa viulun esittämä sointu jossa on samat sävelet (D-E-A). Stravinsky oli keksinyt soinnun aivan sävellystyön alkuvaiheessa ja oli helpottunut kun Dushkin kokeili sitä ja totesi sen olevan mahdollinen soittaa. Ääriosat (Toccata ja Capriccio) pursuavat huumoria ja rytmistä vitaalisuutta, Molemmat keskiosat ovat saaneet otsikon Aaria. Niistä ensimmäinen on sävyltään tumman lyyrinen. Toinen aaria on säveltäjälleen poikkeuksellisen surumielinen.

Christian Holmqvist 

Ferruccio Busoni: Tanz-Walzer op. 53

Toscanan Empolissa syntynyt Ferruccio Busoni (1866-1924) oli aito renessanssi-ihminen. Hän työskenteli säveltäjänä, pianistina, kapellimestarina ja opettajana. Hän kirjoitti itse oopperansa libretot ja julkaisi useita esseitä. Hän toimitti Bachin pianoteoksia ja teki pianotranskriptioita esimerkiksi Lisztin ja Schubertin kappaleista.

Busoni oli kosmopoliitti ja laajalti matkustanut mies. Hän tutustui suurin piirtein kaikkiin aikansa merkittävimpiin ja tunnetuimpiin säveltäjiin ja muusikoihin. Työskennellessään Helsingin musiikkiopistossa 1888-1890 hän oppi tuntemaan Jean Sibeliuksen ja edesauttoi myöhemmin tämän nousemista maailmanmaineeseen. Busoni suhtautui innostuneesti myös mm. Nielsenin, Bartókin ja Varésen musiikkiin. Asuessaan Berliinissä 1920-luvulla hänen sävellysoppilaita olivat mm. Kurt Weill ja Vladimir Vogel.

Busonin sävellystuotanto jaetaan yleensä kahteen kauteen. Noin vuosisadanvaihteen alkuun päättyvä ensimmäinen kausi liittyy saksalaisen romantiikan perinteeseen. Myöhemmin Busoni suhtautui näihin teoksiinsa melko kielteisesti. Toiselle kaudelle on luonteenomaista kokeilu ja älyllinen uteliaisuus: Busonia kiehtoi niin barokkimusiikin arkkitehtuuri (Fantasia contrappuntistica pianolle, 1910) kuin uusklassismi (ooppera Arlecchino, 1913 ja Concertino klarinetille, 1918) ja eri maiden kansanmusiikki (Turandot-sarja, 1905 ja Intiaani-fantasia pianolle ja orkesterille, 1914).

Orkesterisarja Tanz-Walzer op. 53 valmistui syksyllä 1920. Tällä kertaa Busoni oli, kuten hän itse kertoi, hakenut inspiraatiota ”kahviloista kantautuvista valssisävelmistä”. Valssikuningas Johann Strauss nuoremman muistolle omistettu teos sai kantaesityksensä Berliinissä 13.1.1921. Berliinin filharmonikkoja johti säveltäjä itse. Sarja koostuu johdannosta, jota seuraa neljä valssia. 

Christian Holmqvist

Ottorino Respighi: Rooman juhlia

Ottorino Respighin (1879-1936) tunnetuimmat orkesterisävellykset ovat kolme sinfonista runoelmaa jotka muodostavat ns. Rooma-trilogian: Fontane di Roma (Rooman suihkulähteet, 1916), Pini di Roma (Roomat pinjat, 1924) ja Feste Romane (Rooman juhlat, 1928). Feste Romane-runoelman kantaesitti vuonna 1929 New Yorkin filharmonikot ja Arturo Toscanini. Normaalia orkesterikokoonpanoa on laajennettu mm. piccoloklarinetilla, mandoliinilla, uruilla ja useilla lyömäsoittimilla. Respighi on kirjoittanut osuudet myös kolmelle buccinalle, muinaisille roomalaisille vaskisoittimille. Tietoisena siitä ettei useimmilla orkesterilla ole niitä käytössään Respighi ilmoittaa partituurissa että ne voi korvata trumpeteilla.

Feste Romane-runoelmassa on neljä tauotta esitettävää osaa. Respighi kertoo niiden ohjelmallisesta sisällöstä seuraavaa: 

”1. Circenses (Sirkushuveja). Circus Maximuksen yllä on uhkaava taivas. Mutta nyt on kansanjuhlan aika: ’Ave Nero!’ Lukitut rautaovet avataan. Uskonnollinen laulu ja villieläinten karjunta sekoittuvat toisiinsa. Väkijoukko ponnahtaa jaloilleen raivokkaan innon vallassa. Marttyyrien laulu voimistuu, soi yhä voitokkaammin - ja hukkuu meteliin. 

2. Il Giubileo (Riemujuhla). Pyhiinvaeltajat kulkevat tiellä ja rukoilevat. Lopulta ha saapuvat Monte Mario-kukkulan huipulle josta he voivat nähdä pyhän kaupungin: ’Rooma! Rooma!’ Hymni kajahtaa ilmoille ja kirkkojen kellot vastaavat. 

3. L’ottobrata (Lokakuun juhla). Muurit ovat viiniköynnösten peittämät. Kuuluu metsästystorvien kaikuja, kiliseviä kelloja, rakkauslauluja. Yhtäkkiä pehmeässä hämärässä soi romanttinen serenadi. 

4. Le befana (Loppiainen). Piazza Navona, yöllä ennen loppiaista. Hurja meno soi trumpettien rytmin tahdissa. Metelin läpi kuuluu silloin tällöin kansansävelmiä, saltarelloja, posetiivin soittoa, katukaupustelijan huuto, karkea renkutus joka toteaa ’Lassàtase passà, somo Romani!’ (’Antaa mennä, ollaanhan roomalaisia!)”

Christian Holmqvist

Taiteilijat

  • Hans Graf

    kapellimestari

  • Stefan Jackiw

    viulu

Ohjelma

  • 19.00
    Ottorino Respighi

    Trittico Botticelliano

  • Igor Stravinsky

    Viulukonsertto

  • Väliaika 25 min

  • Ferruccio Busoni

    Tanz-Walzer

  • 21.00
    Ottorino Respighi

    Rooman juhlia

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.