Kamarimusiikka Kanneltalossa

Säveltäjien välisestä ystävyydestä

Camille Saint-Saëns & Pjotr Tšaikovski  -  Claude Debussy & Igor Stravinsky

On vuosi 1875. Talven kylmyyteen hiljalleen valmistautuvassa Moskovassa tapaavat ensi kerran kaksi säveltäjää, nelissäkymmenissä oleva ranskalainen Camille Saint-Saëns ja häntä viitisen vuotta nuorempi venäläinen Pjotr Tšaikovski, kumpikin tahoillaan jo mainetta saavuttaneina. Saint-Saëns on Venäjällä konserttimatkalla kun hänet esitellään nuoremmalle kollegalleen. Saint-Saënsin ja Tšaikovskin välille syttyi välitön ystävyys.

Pian tapaamisen jälkeen Pjotr Tšaikovski aloitti kolmannen jousikvartettonsa säveltämisen. Sen ensiesitys oli uudenvuoden jälkeen pianisti Nikolai Rubinsteinin kotona. Saint-Saëns oli ehdottanut venäläiselle kollegalleen, että tämän tulisi pitää sävellyskonsertti Pariisissa, ja puhunut hänelle myös halustaan saada Tšaikovskin orkesterialkusoitto Romeo ja Julia esitettyä. Esitykset Pariisissa toteutuivat ja säveltäjä tunsi niistä syvää iloa ja kiitollisuutta. Tšaikovski vuorostaan esitytti Moskovassa Saint-Saënsin musiikkia, mm. Septeton trumpetille, jousille ja pianolle.

Saint-Saëns perusti vuonna 1871 Société Nationale de Musiquen puolustamaan ranskalaista musiikkia, erityisesti saksalaisen musiikin ylivallalta. Kritiikin kirves Wagneria kohtaan heilahti pariin otteeseen niin ronskein sanankääntein, että Saint-Saënsilta paloi muutama keikka Saksanmaalla ja lopuistakin tuli kuuleman mukaan varsin kalseat arvostelut. Vanhemmiten Saint-Saënsista kuoriutui kunnon konservatiivi, joka järkähtämättä puolusti ranskalaisen säveltaiteen perinteisiä hyveitä; muotoa ja kauneutta. Tuta sai eritoten nuorempi kollega Claude Debussy.

Claude Debussyn sävelkieli oli kovin erilaista kuin Saint-Saënsin, mutta jotakin he kuitenkin jakoivat; Debussyn sävellystyyliä on niin ikään pidetty vastareaktiona Wagnerin musiikilliselle ajattelulle ja myös hän koki puolustavansa ranskalaista ilmaisua ummehtuneelta saksalaiselta muoto- ja harmoniakäsitykseltä. Nuorempana Debussy oli toki, kuten asiaan kuuluu, ihaillut Wagneria ja vieraillut Bayreuthin festivaaleillakin pariin otteeseen ystävänsä kirjailija ja kriitikko Robert Godetin kanssa.

Saint-Saënsin ja Tšaikovskin tavatessa Moskovassa, oli kolmetoistavuotias Debussy piano-oppilaana Pariisin konservatoriossa. Poikkeuksellisena lahjakkuutena hänet oli hyväksytty opiskelijaksi kymmenen vanhana. Nuori pianonsoitonopiskelija sai pian kesätöitä Tšaikovskin suojelijan, Nadezhda von Meckin lasten piano-opettajana ja matkusteli perheen mukana Euroopassa ja kävi myös heidän kotonaan Moskovassa. Tuolta retkeltä on Debussyn transkriptio kahdelle pianolle Tšaikovskin Joutsenlampi-baletista.

Debussy oli tutustunut kaksikymmentä vuotta nuorempaan Stravinskyyn baletti-impressaario Sergei Djagilevin välityksellä Stravinskyn Tulilintu-baletin ensiesityksen jälkeen. Kumpikin säveltäjistä omisti teoksia toisilleen ja tunnetuksi on jäänyt myös Stravinskyn ystävänsä kuoleman jälkeen säveltämä koraali Debussyn muistolle. Stravinskyn vaikutus näkyy baletissa La Boîte à Joujoux (Lelulaatikko), jonka Debussy sävelsi tyttärelleen, palvomalleen seitsenvuotiaalle Chouchoulle. Se on syntynyt pari vuotta Stravinskyn Petruška-baletin jälkeen ja molempien ajatus, tarina ja henkilögalleria ovat hyvin samanlaiset. Musiikillisia yhteyksiä on silti harvemmassa.

Vuosisadan vaihduttua Debussy alkoi saavuttaa laajempaa mainetta myös Ranskan ulkopuolella. Vuonna 1910 Gustav Mahler mm. johti hänen teoksiaan New Yorkissa. Samoihin aikoihin säveltäjällä todettiin syöpä. Sairaus ja eritoten sen hoidot olivat kivuliaita ja ne veivät Debussyn liki vuoteenomaksi. Debussy ei jaksanut seurata tapahtumia ympärillään, eikä hän ollut enää tietoinen vaikkapa ystävänsä Stravinskyn saavutuksista.

Debussy kuoli 25.3.1918 ja juuri ja juuri vältti näkemästä jumaloimansa tyttären kuoleman. Hänen viimeisiä teoksiaan oli sonaatti viululle ja pianolle – ja sen ensiesitys, pianistin ominaisuudessa, oli hänen viimeinen julkinen esiintymisensä. Viimeiseksi opusnumeroksi jäi kantaatti Ode à la France, Oodi Ranskalle.

Erkki Suomalainen