Kevään tanssit

Ke 20/03/2019 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Elina Vähälä tulkitsee Bartókin viulukonserton. Vuodenaikaan nähden sopivan ohjelman johtaa Matthias Pintscher.

 
Juuri ennen lähtöään Amerikkaan Béla Bartók sävelsi tyylillistä elämäkertaansa muistuttavan viulukonserton. Klassiset muodot, kansantanssilliset rytmit ja ajalle tyypillisen modernismin yhdistävä teos kysyy esittäjältään tasapuolisesti tunnetta ja taitoa. Kevät alkaa kaupungissa kapellimestari Matthias Pintscherin johdolla.
Matthias Pintscher
 
Saksalainen säveltäjä-kapellimestari, Helsingin kaupunginorkesteria usein johtanut Matthias Pintscher (s. 1971) aloitti viulunsoiton yhdeksänvuotiaana ja liittyi pian kotipaikkakuntansa nuoriso-orkesteriin. Orkesterissa, ollessaan ”fyysisesti äänten ympäröimänä”, hän oppi ”sulautumaan itseään suurempaan voimaan”, ja ymmärsi orkesterin olevan hän oma soittimensa - niin säveltäjänä kuin kapellimestarina. 
 
Pintscherin ollessa 18-vuotias Hans Werner Henze otti hänet ohjaukseensa, ja jo 22-vuotiaana hän oli ehtinyt säveltää kolme sinfoniaa. Kapellimestarina Pintscher on esiintynyt lähes kaikissa suurissa orkestereissa, kuten New Yorkin filharmonikoissa, Mariinskin orkesterissa, Clevelandin orkesterissa, Berliinin radion orkesterissa, filharmonikoissa ja Staatskapellessa sekä Saksalaisessa sinfoniaorkesterissa.
 
”Ajatteluani kapellimestarina ohjaa oma sävellysprosessini - ja päinvastoin, tietenkin,” Pintscher on todennut. Osoituksena Pintscherin vahvoista nykymusiikin tulkinnoista hänet nimitettiin vuonna 2013 Susanna Mälkin seuraajaksi Ensemble InterContemporainin musiikilliseksi johtajaksi. Myös kamariorkesteri Avantin kutsui hänet suunnittelemaan Suvisoiton ohjelman kesällä 2015.
 
Pintscher lähti Saksasta maailmalle jo nuorena. Ensin Lontooseen, sieltä Pariisiin ja lopulta New Yorkiin. Kotimaahansa hän ei tunne kaipuuta. ”Maasta puuttuu ilon tunteet. Nyt kun olen asunut niin kauan muualla, olen täysin riisunut saksalaiset juureni. Olen sydämeltäni matkalainen”, Pintscher kertoi Heraldille vuonna 2012. Kapellimestarin ja säveltäjän töidensä ohella Pintscher on Zürichin Tonhalle-orkesterin taiteellinen neuvonantaja, vuodesta 2020 alkaen Ojain festivaalin musiikillisena johtaja sekä jatkaa Juilliardin musiikkikoulun opettajakunnan jäsenenä. 
 
Elina Vähälä
 
Yhdysvaltain Iowassa syntynyt mutta jo pikkulapsena Suomeen muuttanut Elina Vähälä kuuluu Suomen kansainvälisimpiin viulisteihin. Kolmevuotiaana harjoittelun aloittanut Vähälä muistaa innostuneensa viulunsoitosta nähtyään televisiosta Viuluviikarit-ohjelman. Saatuaan isoäidiltään oman viulun muuttuivat televisiosta tutut äänenvärit, legatot ja vibratot omakohtaiseksi todellisuudeksi. Uravalinta on ollut siitä asti selvä.
 
Koulutuksensa Vähälä aloitti Seppo Reinikaisen oppilaana Päijät-Hämeen konservatoriossa Lahdessa ja jatkoi siellä Pertti Sutisen luokalla kahdeksan vuoden ajan. Noihin vuosiin ajoittuvat myös opinnot Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin, Ilja Grubertin ja Pavel Vernikovin oppilaana. Sibelius-Akatemiassa Vähälän opettaja oli Tuomas Haapanen, ja muita tärkeitä mentoreita ovat olleet Ana Chumachenco ja Peter Csaba. Valmistumisvuotenaan 1999 Vähälä voitti arvostetun Young Concert Artists International Auditions -kilpailun New Yorkissa.
 
Maineensa valovoimaisena ja poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona Vähälä on ansainnut laaja-alaisella repertuaarillaan, joka kattaa konserttoja ja kamarimusiikkia barokista nykypäivään. Vuonna 2012 hän kantaesitti tilaamansa Jaakko Kuusiston viulukonserton, jonka hän myös äänitti BIS-yhtiölle vuonna 2013 samalle levylle John Coriglianon Punainen viulu -konserton kanssa. Vähälä on kantaesittänyt myös Aulis Sallisen Kamarikonserton sekä Curtis Curtis-Smithin Kaksoiskonserton yhdessä pianisti-kapellimestari Ralf Gothónin kanssa. Kalevi Ahon viulukonserton nro 2 Vähälä kantaesitti vuonna 2016.
 
Vähälän viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvat esiintymiset Minnesotan orkesterin, Detroitin ja Houstonin sinfonikoiden, Lyonin kansallisen sinfoniaorkesterin, Tukholman kuninkaallisten filharmonikoiden sekä Singaporen sinfoniaorkesterin kanssa. Vähälä on ollut tuttu näky Sinfonia Lahden kiertueilla, viimeksi Soulin kansainvälisellä musiikkifestivaalilla. Syyskuussa 2015 Vähälä soitti televisioidussa konsertissa lähes mahdottomana pidetyn Sibeliuksen viulukonserton varhaisversion Radion sinfoniaorkesterin solistina Hannu Linnun johdolla.
 
Elina Vähälän ura konserttosolistina alkoi jo 12-vuotiaana kotikaupunkinsa Lahden kaupunginorkesterin (nyk. Sinfonia Lahti) konsertissa, ja yhteistyö on sittemmin jatkunut tiiviinä; sama orkesteri muun muassa valitsi hänet kaudella 1993–1994 Vuoden nuoreksi solistiksi.
 
Soittotehtäviensä ohella Vähälä on 2009 toimintansa aloittaneen Viuluakatemian perustajajäsen sekä Karlsruhen musiikkikorkeakoulun viuluprofessori.
 
Vähälän soitin on Giovanni Battista Guadagnini vuodelta 1780. 
 
Seuraa Elina Vähälää Twitterissä: @elinavahala
 
 
Claude Debussy: Rondes de printemps 
 
Vuonna 1905 Claude Debussy (1862-1918) sävelsi pianosarjan Images. Hän kertoi kustantajalleen suunnittelevansa toisen samannimisen sarjan kirjoittamista, mutta teos olisi sävelletty kahdelle pianolle. Lopputuloksena oli kuitenkin orkesterisarja, jonka kolme osaa (Gigues, Ibéria ja Rondes de printemps) voidaan esittää itsenäisesti. 
 
Jokainen orkesterisarja Imagesin (1905-1912) osa on säveltäjän kunnianosoitus tietylle maalle: Englannille, Espanjalle ja Ranskalle. Rondes de printemps (Kevään piiritansseja) on sarjan ”ranskalainen” teos. Kun se sai kantaesityksensä Pariisissa vuonna 1910 vastaanotto oli, kuten Debussyn musiikille tapasi käydä, sangen vaihteleva. Useat arvostelijat vihasivat teosta ja yleisön seasta kuului ivallista viheltelyä. Mutta monet muut ihastuivat. Debussyn ystävä Louis Laloy puolusti kappaletta artikkelissaan teräväsanaisesti, ja säveltäjäkollega Maurice Ravel puhui innostuneesti ilmaisun ”suurenmoisesta tuoreudesta”.
 
Rondes de printemps on ”impressionistista” musiikkia siinä mielessä, että sen voi ymmärtää musiikilliseksi kuvaukseksi luonnon heräämiseen liittyvistä kuulo- ja näkövaikutelmista. Teos etenee hitaasti mutta varmasti hiljaisesta tunnelmoinnista kohti toinen toistaan iloisempia ja värikkäimpiä purkauksia. Sävellyksen idean Debussy on alleviivannut liittämällä partituuriin katkelman renessanssi-runoilija Polizianon (1454-1494) runosta, jossa ylistetään toukokuuta.
 
Sävellysteknisesti Rondes de printemps on varsinainen taidonnäyte. Se perustuu kauttaaltaan kahdelle sävelmälle, Nous n’irons plus au bois (Emme enää mene metsään) ja Do, do l’enfant, do (Nuku, nuku lapseni, nuku), joista Debussy irrottaa lyhyitä aiheita ympäri orkesteria palloteltavaksi. Sellaisinaan sävelmiä kuullaan teoksessa kuitenkin vain melkein kuin ohimennen.  
 
 
Béla Bartók: Viulukonsertto nro 2
 
Vuonna 1937 viulisti Zoltán Székely otti yhteyttä Béla Bartókiin (1881-1945). Székely oli kantaesittänyt Bartókin kaksi rapsodiaa ja soittanut kamarimusiikkia hänen kanssaan, ja nyt hän halusi tilata soolokonserton. Bartók oli säveltänyt sellaisen jo vuonna 1908, mutta ei koskaan ollut tuonut sitä julkisuuteen. Niinpä hänen ainoa virallinen viulukonserttonsa oli Székelylle vuosina 1937-38 sävelletty teos. Se sai järjestysnumeron kaksi vasta kun kronologisesti ensimmäinen viulukonsertto sai kantaesityksensä 1950-luvulla. 
 
Kun Székely ja Bartók keskustelivat tulevasta teoksesta, säveltäjä kertoi haluavansa tehdä yksiosaisen muunnelmasarjan. Székely toivoi kuitenkin klassista kolmiosaista konserttoa. Bartók suostui, muttei hylännyt ideaa muunnelmista. Konserton toinen osa on muunnelmasarja, ja finaali muuntelee kaikkia ensimmäisen osan perusaiheita.
 
Teos sai kantaesityksenä Amsterdamissa vuonna 1939. Willem Mengelberg johti Concertgebouw-orkesteria. Solistina oli tietysti Székely, jolle teos myös on omistettu. Viulisti oli auttanut Bartókia kirjoittamaan virtuoosisen soolo-osuuden ja vaikuttanut myös joihinkin teoksen yksityiskohtiin. Alunperin Bartók antoi finaalin päättyä orkesterin loppurynnistyksellä. Székely ei innostunut: ”Teoksen pitää päättyä kuin konsertto, ei sinfonia”. Bartók kirjoitti uuden lopun, jossa myös solisti on mukana. Painettuun partituuriin säveltäjä liitti alkuperäisen lopun, joten on solistista ja kapellimestarista kiinni kumpi versio esitetään. 
 
Toinen viulukonsertto syntyi kautena, jolloin Bartók pyrki kohti tasapainoista ja klassista ilmaisua. Tämä ei tarkoita teoksen sävelkielen olevan mitenkään kesyä. Musiikista löytää purevia rytmejä, piikikästä kromatiikkaa ja viittauksen Schönbergin 12-sävelmusiikkiin. Konserton kolmessa osassa (Allegro non troppo, Andante tranquillo ja Allegro molto) pääosassa ovat silti lyyriset ja tanssivat melodiat, joissa on unkarilaisten kansansävelmien makua. 
 
Robert Schumann: Sinfonia no 1 B-duuri ”Kevätsinfonia”
 
1830-luvulla Robert Schumann (1810-1856) oli säveltänyt ennen muuta pianomusiikkia. Vuonna 1840 hän innostui laulumusiikista ja sävelsi vuoden aikana yli 130 yksinlaulua. ”Lauluvuosi” oli Schumanillle merkittävä myös siten, että hän pitkän ja vaikean oikeusprosessin päätteksi lopultakin sai mahdollisuuden avioitua Clara Wieckin kanssa. Tuore vaimo kehotti miestään kokeilemaan taitojaan orkesterimusiikin parissa. Schumann tarttui tuumasta toimeen. Vuonna 1841 syntyi peräti kolme suurta orkesteriteosta: kaksi sinfoniaa (B-duuri ja d-molli) ja Johdanto, scherzo ja finaali. D-molli-sinfonian Schumann muokkasi kymmenen vuotta myöhemmin uusiksi, jolloin se sai järjestysnumeron neljä. 
 
Ensimmäinen sinfonia syntyi Schumannille luonteenomaisen nopeasti. Luonnokset valmistuivat neljässä päivässä, soitinnus runsaassa kuukaudessa. Teos sai menestyksekkään kantaesityksensä maaliskuussa vuonna 1841 Leipzigissä Felix Mendelssohnin johdolla. 
 
Schumann kertoi sinfonian liittyvän Adolf Böttgerin runoon Liebesfrühling, ja avauksen fanfaari vastaa rytmiltään runon rivejä ”O wende, wende deinen Lauf / Im Thale blüht der Frühling auf!” (Oi, käännä ja muuta kulkusi / laaksossa puhkeaa kevät!). Osilla piti olla otsikot Kevään herääminen, Ilta, Iloiset leikkikaverit ja Kevät täydessä kukoistuksessaan, mutta Schumann jätti ne kuitenkin pois. Hänen mukaansa teos ei ollut konkreettinen ohjelmallinen, ja kevät on tässä yhteydessä ymmärrettävissä henkisen ja taiteellisen uudelleensyntymisen yleiseksi symboliksi. 
 
Ensimmäisen osan avaa johdanto (Andante un poco maestoso) jossa Schumann kertoi pyrkineensä ilmaisemaan ”maailman muuttumista vihreäksi”. Allegro molto vivacessa ”luonto herää eloon”. Toinen osa on laulava Larghetto. Kolmas osa on reipas scherzo (Molto vivace) jossa on kaksi trioa. Finaalia (Allegro animato e grazioso) Schumann luonnehti ”kevään jäähyväisiksi”. Tunnelma ei silti ole alakuloinen, vaan railakkaan energinen: kesä odottaa nurkan takana. 
 
Christian Holmqvist

Taiteilijat

  • Matthias Pintscher

    kapellimestari

  • Elina Vähälä

    viulu

Ohjelma

  • 19.00
    Claude Debussy

    Rondes des printemps

  • Béla Bartók

    Viulukonsertto nro 2

  • 21.00
    Robert Schumann

    Sinfonia nro 1 "Kevät"

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.