Kolhiintunut luonto

Pe 10/05/2019 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Sibeliuksen kolmas sinfonia ja Szymanowskin viulukonsertto aloittivat uuden ajan tekijöidensä tuotannossa. Illan kantaesitys on Enno Poppen käsialaa.

”Kolhiintunut luonto”, kuvailee saksalainen Enno Poppe pienistä iduista kasvavaa, kekseliästä musiikkiaan. Hänen tuorein teoksensa on kaupunginorkesterin tilaus. Yli sata vuotta tuoreuden tuntunsa on säilyttänyt myös Karol Szymanowskin viulukonsertto, jota Christian Tetzlaff on nimittänyt säveltäjänsä viisasten kiveksi.

Susanna Mälkki
 
Helsingissä syntynyt ja nuoruutensa asunut Susanna Mälkki on kasvanut Helsingin kaupunginorkesterin säestyksellä. Pienenä hän istui orkesterin konserteissa perheensä kanssa, ja nuorena musiikinopiskelijana seurasi tarkasti orkesterimuusikoiden ammattitaitoa ja nautti maailman parhaiden solistien esiintymisistä. Vuonna 2004 hän pääsi ensimmäistä kertaa johtamaan orkesteria, jonka 13. ylikapellimestarina hän aloitti syksyllä 2016.
 
Mälkin tie kapellimestariksi on kulkenut Sibelius-Akatemian ja Tukholman Edsberg-instituutin selloluokkien kautta. Hän voitti kansalliset Turun sellokilpailut ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi, mutta jo nuorena kytemään jäänyt innostus orkesterinjohtamiseen ohjasi häntä koko ajan kohti kapellimestariopintoja.
 
Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Toisen kerran Mälkki johti koulun kamariorkesteria Ruotsin radion sinfoniaorkesterin silloisen ylikapellimestarin Esa-Pekka Salosen seuratessa vierestä. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli sinä hetkenä kirkas ja on sitä edelleen. 
 
Mälkin läpimurto tapahtui vuonna 1999 Helsingin juhlaviikoilla, ja ensimmäisen vakiokiinnityksensä hän sai Stavangerin orkesterin musiikillisena johtajana. Maineikkaan nykymusiikkiorkesteri Ensemble Intercontemporainin taiteellisena johtajana (2006–2013) hän vakiinnutti nimensä aikamme musiikin syvällisenä tulkkina. 
 
Mälkki on johtanut maailman parhaita orkestereita, kuten kaikkia USA:n Big Five -orkestereita, Amsterdamin Concertgebouw’ta, Berliinin filharmonikkoja ja Lontoon sinfoniaorkesteria sekä vieraillut oopperataloissa aina New Yorkin Metropolitanista ja Pariisin oopperasta Milanon La Scalaan ja Wienin valtionoopperaan. Syksyllä 2017 hän aloitti Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijana. Musical America -lehti valitsi Mälkin vuoden kapellimestariksi 2017.
 
 
Christian Tetzlaff
 
Saksalainen Christian Tetzlaff (s. 1966) on urallaan esittänyt koko viulukonserttokirjallisuuden kantarepertuaarin, häikäissyt sekä kuulijat että kriitikot virtuoosisuudellaan ja etenkin äänenvärillään, mutta silti solistinen glooria ei häntä ole koskaan kiinnostanut.  
 
”Nuorena käytin kaiken aikani soittamalla nuoriso-orkestereissa, ja minulle musiikissa tärkeintä oli yhteisöllinen musisointi. Nautin kiertueilla olemisesta ja siitä, että musiikki itsessään oli tärkeämpää kuin yksikään yksilö. En opiskellut viulunsoittoa tosissani kuin vasta 15-vuotiaana”, Tetzlaff muisteli Telegraphille vuonna 2011. 
 
Vieläkin on täysin mahdollista nähdä Tetzlaff osana orkesteria jopa solistiurakan jälkeen, kuten vuonna 2011 Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa Schönbergin Verklärte Nachtin esityksessä. Tetzlaff soittaa myös nimeään kantavassa kvartetissa, ja vuonna 2012 hän voitti Gramphone-palkinnon parhaasta kamarimusiikkiäänitteestä yhdessä sisarensa Tanja Tetzlaffin ja pianisti Leif Ove Andsnesin kanssa muodostamalle triolleen. Tetzlaff valittiin vuoden taiteilijaksi keväällä 2015 International Classical Music Awards -gaalassa, ja Gramophone -palkinnon hän voitti vuonna 2018.
 
Tetzlaff tunnetaan modernien viulujen suosijana. Vuonna 2002 hän luopui Stradivariuksestaan ja on siitä lähtien käyttänyt Stefan-Peter Greinerin rakentamia soittimia. “Yhdessäkään hyvin tehdyssä kokeessa, joita on viime vuosilta monia, eivät soittajat eivätkä kuulijat ole erottaneet vanhaa soitinta uudesta. Stradivari and Guarneri ‘del Gesù’ olivat loistavia viulunrakentajia, mutta heidän soittimensa eivät ole hyviä siksi, että ne ovat vanhoja ja italialaisia, vaan koska ne on hyvin rakennettu. Ja siihen pystytään nykyäänkin”, hän perusteli Tšekin filharmonikoiden haastattelussa vuonna 2017.
 
HKO:n yleisö on saanut nauttia Tetzlaffin vierailuista 2000-luvulla useasti. Esitykset Bergin, Szymanowskin, Tšaikovskin ja Brahmsin viulukonsertoista lienevät monen kuulijan muistissa. Vierailullaan syksyllä 2013 Tetzlaff soitti Šostakovitšin kaksi konserttoa myös levylle (Ondine), jonka Limelight Magazine valitsi vuoden parhaaksi äänitteeksi.
 
 
 
Enno Poppe: FETT
 
Saksalainen säveltäjä ja kapellimestari Enno Poppe (s. 1969) opiskeli ensin Berliinin taideyliopistossa ja myöhemmin mm. Karlsruhen taide-ja mediateknologian keskuksessa. Opettajista mainittakoon Friedrich Goldmann, Gösta Neuwirth ja Heinrich Taube. Vuodesta 1998 Poppe on johtanut uuden musiikin yhtyettä ensemble mosaik. Hän työskentelee kapellimestarina myös mm. Klangforum Wienin, Ensemble Resonanzin ja Ensemble Intercontemporainin kanssa. Poppe on opettanut Hanns Eisler-korkeakoulussa Berliinissä sekä Darmstadtin kesäkursseilla. Hänelle on myönnetty mm. Berliinin senaatin sävellyspalkinto, Berliinin taideakatemian palkinto ja Ernst von Siemens-säveltäjäpalkinto.
 
Poppe on säveltänyt etenkin orkesteri- ja yhtyemusiikkia. Yhteistyössä kirjailija Marcel Beyerin kanssa hän on tehnyt kolme näyttämöteosta: Interzone (2003-04), Arbeit Nahrung Wohnung (2006-07) ja IQ (2011-12). Tilausteoksia on syntynyt mm. Salzburgin festivaalille, Berliinin juhlaviikoille, Ensemble Intercontemporainille ja Ensemble Modernille. Tuoreista teoksista mainittakoon Rundfunk (2018) yhdeksälle syntetisaattorille ja syksyllä 2019 Bonnin Beethoven-festivaalilla kantaesitettävä viulukonsertto (2019). 
 
Poppen musiikista puhuttaessa monet käyttävät sellaisia sanoja kuin matematiikka, biologia ja geometriset kaavat. Poppe tutkii, toistaa ja muuntelee lyhyitä aiheitaan ikään kuin ne olisivat molekyyleja koelaboratoriossa. Molekyylit reagoivat toisiinsa räjähtävän energisesti tai hiljaisesti  väreillen. Aiheiden vuorovaikutuksesta syntyy teoksen dramaattinen kaari. 
Vuonna 2019 sävelletty orkesteriteos FETT on syntynyt Helsingin kaupunginorkesterin, Los Angelesin filharmonikkojen yhdistyksen, kapellimestari Gustavo Dudamelin ja Bayerin Musica viva-konserttisarjan tilauksesta. Illan konsertissa teos saa kantaesityksensä.
 
 
Karol Szymanowski: Viulukonsertto no 1 op. 35
 
Puolalainen Karol Szymanowski (1882-1937) loi hyvin persoonallisen sävelkielen jossa kuulee niin myöhäisromanttisen kuin impressionistisen musiikin vaikutusta. Szymanowski oli myös innostunut kotimaansa kansanmusiikin rytmeistä ja melodioista. 
Szymanowski kirjoitti kaksi viulukonserttoa. Niistä ensimmäinen (op. 35) valmistui syksyllä 1916 säveltäjän lomaillessa Ukrainassa. Virtuoosisen soolo-osuuden kirjoittamisessa Szymanowski sai apua viulisti Paul Kochanskilta. Tämä myös sävelsi teokseen soolo-kadenssin. Kochanskille omistettu teos sai kantaesityksensä Varsovassa 1.11.1922. Koska Kochanski oli kiertueella Yhdysvalloissa, solistina oli Varsovan filharmonikkojen konserttimestari Józef Ozimiński. Kapellimestarina oli Emil Mlynarski. Teos aiheutti sensaation. Kochanski esitti sitä myöhemmin suurella menestyksellä mm. Yhdysvalloissa ja Englannissa. 
Ensimmäinen viulukonsertto on hakenut inspiraatiota säveltäjän maanmiehen, Tadeusz Micińskin (1873-1918) runoudesta, etenkin runosta Noc Majowa (Toukokuun yö). Siinä linnut tervehtivät kertojaa, joka äsken on mennyt naimisiin jumalattaren kanssa, ja Pan soittaa huilua, ja tulikärpäset suutelevat villiruusua… Szymanowski on luonut musiikkia joka on aivan yhtä ekstaattista ja värikästä kuin tämä runo. 
Teosta voi monesta syystä lähestyä pikemminkin fantastisena runoelmana sooloviululle ja orkesterille kuin perinteisenä soolokonserttona. Teoksessa on viisi tauotta esitettävää jaksoa, ja hetkellisen tunnelman intensiteetti on tärkeämpi kuin selkeästi hahmotettava aiheiden kehittely. Solisti ja orkesteri eivät ole napit vastakkain vaan luovat yhteistuumin tavattoman rikkaan sointimaailman. Suurta orkesteria käsitellään aivan yhtä virtuoosisen mielikuvituksellisesti kuin sooloviulun osuutta. Nämä piirteet, yhdistettynä ekspressionistiseen ja ei-tonaaliseen harmoniaan, ovat antaneet Szymanowskin ensimmäiselle viulukonsertolle sen aseman eräänä 1900-luvun kaikkein merkittävimmistä viulukonsertoista. 
 
Jean Sibelius: Sinfonia no 3 C-duuri op. 52
 
1900-luvun alussa Jean Sibeliuksen (1865-1957) musiikin kansainvälinen maine alkoi levitä. Samalla hänen sävelkielensä alkoi muuttua. Sibelius hylkäsi paatoksellisen kansallisromantiikan ja pyrki kohti tasapainoista, objektiivista klassismia. Uusi ihanne sai ensimmäisen merkittävän ilmauksensa kolmannessa sinfoniassa (C-duuri, op. 52, 1907). Siinä on vain kolme lyhyttä osaa, ja orkesterista on jätetty pois tuuba ja harppu. Aiheiden käsittely on lakonisen taloudellista ja suuret eleet loistavat poissaolollaan. Sinfonia sisältää aiheita jotka alunperin oli tarkoitettu 1905-1906 työn alla olleeseen Kalevala-aiheiseen oratorioon Marjatta, sekä vuonna 1906 valmistuneeseen sinfoniseen runoon Pohjolan tytär. Klassisen ihanteen mukaisesti kolmas sinfonia on kuitenkin profiililtaan absoluuttinen, ei-ohjelmallinen sävelteos. 
Sibelius itse johti teoksen kantaesityksen Helsingin filharmonisen seuran orkesterin (nyk. HKO) konsertissa Helsingissä 25.9.1907. Vastaanotto oli hyvin varauksellinen. Monelle arvostelijalle oli ilmiselvästi paha pettymys, ettei Sibelius ollut jatkanut kahden ensimmäisen sinfonian viitoittamalla tiellä. Kun säveltäjä kuukautta myöhemmin tapasi Helsingissä vierailleen Gustav Mahlerin, tämä huomautti, että jokaisen uuden sinfonian myötä menettää ne kuulijat jotka pitivät edellisestä sinfoniasta. 
Sibeliuksen seitsemästä sinfoniasta kolmas lienee edelleen vähiten soitettu ja eniten aliarvostettu. Se on kuitenkin se teos jossa, kuten Erkki Salmenhaara täysin oikein on todennut, ”Sibelius on ryhtynyt kehittämään sinfonian suurta traditiota ratkaisevasti eteenpäin”. 
Ensimmäinen osa (Allegro moderato) menee suoraan asiaan marssimaisella teemalla. Osan energinen virtaus pysähtyy jatkossa vain hetkellisesti. Toinen osa (Andantino con moto, quasi allegretto) henkii pastoraalin tunnelmaa. Laveasti laulavaan hymniin päättyvää finaalia (Moderato - Allegro ma non tanto) Sibelius luonnehti ”ajatuksen kirkastumiseksi kaaoksesta”.
Christian Holmqvist

Taiteilijat

  • Susanna Mälkki

    kapellimestari

  • Christian Tetzlaff

    viulu

Ohjelma

  • 19.00
    Enno Poppe

    Fett (ke.)

  • Karol Szymanowski

    Viulukonsertto nro 1

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Jean Sibelius

    Sinfonia nro 3

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.