Kosmopoliitit

Pe 18/10/2019 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Alexander Toradze kuuluu suuren venäläisen pianoperinteen edustajiin. Italialaisen kosmopoliittisäveltäjän Alfredo Casellan varhainen sinfonia hengittää vielä samaa ilmaa kuin Mahlerin ja Straussin sinfoniset teokset.

Alexander Toradze kuuluu suuren venäläisen pianoperinteen edustajiin. International Piano Quartely valitsi hänen levytyksensä Prokofjevin kolmannesta pianokonsertosta historiallisesti kaikkien aikojen parhaaksi. Italialaisen kosmopoliittisäveltäjän Alfredo Casellan varhainen sinfonia, joka kuullaan ensimmäistä kertaa Suomessa, hengittää vielä samaa ilmaa kuin Mahlerin ja Richard Straussin sinfoniset teokset.

Donato Renzetti

”Isona minusta tulee kapellimestari”, kirjoitti Donato Renzetti (s. 1950), kun alakoulussa kysyttiin unelma-ammattia. Musiikki oli kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle, ja luonnollisesti Renzetti jatkoi perintöä tavoittelemalla haaveitaan opiskelemalla Milanon Verdi-konservatorion säveltäjä- ja kapellimestariluokilla.

Renzetti rakensi uransa osallistumalla ahkerasti eri kapellimestarikilpailuihin. Gino Marinuzzi -kilpailuista vuosina 1975 ja 1976 irtosi kakkossijat, Sienassa hän voitti Ottorino Respighi -palkinnon ja vuonna 1978 kolmannen sijan Ernest Ansermet -kilpailussa Genovassa. Kaikki läheltä piti -sijoitukset kirkastuivat kultamitaliksi vuonna 1980 Milanon La Scalan Guido Cantelli -kilpailussa. Renzetti ei osannut ennakoida voittonsa merkitystä, mutta jo seuraavana päivänä hän huomasi, kuinka puhelin soi taukoamatta uusista työtarjouksista. Hän oli päässyt parrasvaloihin, joihin ei ollut asiaa vain ovia koputtelemalla. 

Ensimmäinen iso vierailu tapahtui jo samana vuonna. Hän johti Verdin Requiemin Salzburgin musiikkijuhlilla, mitä seurasi vierailuja London Philharmonicissa, Tokion sinfoniaorkesterissa, Rooman Santa Cecilian orkesterissa. Vuosikymmenten mittaan Renzetti on johtanut käytännössä kaikkia suuria ooppera- ja sinfoniaorkestereita New Yorkin metropolitanista Buenos Airesin filharmonikoihin ja Münchenin valtionoopperaan. Eniten Renzettiä ovat työllistäneet Italian kymmenet teatteri- ja oopperatalot. 

Renzetti on noussut yhdeksi Italian arvostetuimmista kapellimestareista niin opettajana kuin ylikapellimestarina. Vuodesta 1987 aina tähän vuoteen saakka hän kuului Pescaran musiikkiakatemian opettajakuntaan. Hänen oppilaisiinsa ovat kuuluneet esimerkiksi Michele Mariotti sekä Gianandrea Noseda, joka johtaa Helsingin kaupunginorkesteria tulevan vuoden tammikuussa. Nykyään hän opettaa Saluzzon korkeakoulussa. Ylikapellimestarina hän on johtanut Orchestra d’Italiaa, Toscanan orkesteria, Bergamon Orchestra Stabilea ja Marchen filharmonista orkesteria. Vuodesta 2015 lähtien hän on johtanut Pesarossa Orchestra Gioachino Rossinia.

Jaani Länsiö

Alexander Toradze

Yksi oman aikamme pianon titaaneista, Georgian Tbilisissä syntynyt Alexander Toradze (s. 1952) saa aikaan kiinnostunutta kuhinaa kaikkialla missä esiintyy. Kun Moskovan Tšaikovski-konservatoriossa opiskellut Toradze voitti vuonna 1977 toisen palkinnon Texasissa Van Cliburn -kilpailuissa, tie pianistin uralle aukesi. Jo silloin oli selvää, ettei Toradze tyydy tuhannesti tampattujen tulkintojen matkimiseen. Yksi hänen menestyksensä salaisuuksista onkin itsevarmuus tehdä asiat omalla tavallaan; ei siksi että se olisi paras tapa, vaan koska se on ainoa, jonka hän tuntee omakseen. ”On niin monta totuutta. Asioita voi sanoa useammalla kuin yhdellä tavalla”, hän on sanonut.

Toradzen soiton sanotaan tekevän suurista teoksista vieläkin suurempia. Kymmenistä hänen omakseen tekemistä teoksista on Prokofjevin kolmas konsertto tehnyt ehkä pysyvimmän vaikutuksen. Yhdessä Valeri Gergijevin ja Mariinskin orkesterin kanssa tehty levy on valittu International Piano Quarterly -lehdessä historian parhaaksi. Toradzen kunnioittava suhde Prokofjevin musiikkiin tulee kaukaa lapsuudesta. Hänen säveltäjäisänsä opiskeli samalla opettajalla kuin Prokofjev, ja hänestä puhuttiin aina suurena nerona, jonka jokainen nuotti on neronleimaus. Lapsena Toradze katseli säveltäjän kuvaa seinällään. ”Jos Šostakovitš on venäläisyyden ruumiillistuma ja Stravinsky sen aivot, on Prokofjev venäläisen musiikin sielu”, hän sanoi Sarasota Herald Tribunelle vuonna 2014.

Vuodesta 1983 Yhdysvalloissa asunut Toradze on esiintynyt useasti kaikissa maailman maineikkaimissa orkestereissa, ja vieraillut myös Suomessa ahkerasti. Vuosikymmenet Mikkelin musiikkijuhlien vakiovieraisiin kuulunut Toradze on soittanut HKO:n solistina viimeksi vuonna 2013. Vilkkaan konsertoimisen lisäksi hän on vienyt traditiota eteenpäin opettamalla vuodesta 1991 vuoteen 2017 Indianan yliopistossa. Hänen perustamastaan Toradze Piano Studiosta on tullut maailmaa kiertävä, kriitikoiden ylistämä muusikkoryhmä. 

Jaani Länsiö

Sergei Prokofjev: Pianokonsertto nro 3 C-duuri

”On vielä niin paljon kaunista sanottavaa C-duurissa” – lause, jota kukaan ei uskonut kuulevansa Sergei Prokofjevilta (1891–1953), mutta niin vain ajan hammas puree nuoriin kapinallisiinkin. Valmistuttuaan kehnoin arvosanoin Pietarin konservatorion sävellyslinjalta vuonna 1909, nuori Sergei teki sitä mitä osasi parhaiten: pönkitti pahan pojan mainettaan. Hän oli arrogantti, hän oli eksentrinen, hän pystyi pianistina mihin tahansa. Hän latoi surutta viivastolle konservatiiveja kauhistuttaneita sointuja, paukutti pianoaan sormet ruvella, sohi ”vääriä ääniä” sarkastisesti keskelle kauniita melodioita ja teki juuri päinvastoin kuin hyvä maku edellytti. 

Vuosina 1911–13 hän aikoi säveltää kolme pianokonserttoa, joista kuitenkin vain kaksi valmistui. Ensimmäinen teilattiin ”musiikilliseksi mudaksi”, toinen aiheutti skandaalin. Kun kolmas pianokonsertto C-duurissa vihdoin valmistui vuonna 1921, Prokofjev oli muuttunut mies ja maailmaa kiertävä pianisti, jonka monia sävellyksiä leimasivat uusklassinen selkeys ja paikoin romanttinen melodisuus. Kolmas pianokonsertto ei silti näennäisestä perinteisyydestään huolimatta ole klassisen kevyt saati sovinnainen, vaan se sallii isojakin vapauksia solistiselle rellestämiselle ja riitasointujen korostamiselle. Moninaisuus johtuu osin sävellyksen pitkästä aikajänteestä. Prokofjev ei tohtinut heittää valmiita ideoitaan hukkaan, olkoonkin, etteivät ne missään kohtaa sulaudu täysin orgaanisesti yhteen. Tämän Prokofjev käänsi vahvuudeksi. Erityylisten taitteiden nokkakolarit aiheuttavat niin yllättäviä reaktioita, että niiden yhdistelmistä muodostuu teoksen persoonallisin piirre. 

Heti ensiosan alussa vedetään mattoja alta: idyllinen puupuhallinmelodia hautautuu yhtäkkiä jousisoittimien yltyessä ylikierroksille. Myöhemmin tuo sama juoksutus kuullaan pianolla, jonka pelkkien valkoisten koskettimien nakutus päättyy odottamattomaan gis-säveleen. Toinen osa Andante pohjautuu vuonna 1913 kesken jääneeseen kappaleeseen Teema ja muunnelmia. Finaali Allegro ma non troppo – nopeasti muttei liian – juontuu vuoteen 1918 ja keskeneräiseen juosikvartettoon. Unohtakaa säveltäjän vaatima maltillisuus; osan loppukiihdytys on mitä sumeilemattominta tykitystä.  

Jaani Länsiö

Alfredo Casella: Sinfonia nro 2

Torinolainen Alfredo Casella (1883–1947) on niin sanotun generazione dell’ottantan, 1880-luvulla syntyneiden italialaissäveltäjien kansainvälisin jäsen. Päästyään Pariisin konservatorioon Gabriel Faurén oppiin hän teki tehtäviä samalla luokalla George Enescun ja Maurice Ravelin kanssa, liikkui samoissa piireissä kuin Stravinsky, Debussy ja de Falla, ja tunsi myös Mahlerin, Busonin ja Richard Straussin. Hänen musiikkimakunsa oli laaja-alaisesti kultivoitunut, ja on pitkälti Casellan ansiota, että barokkiajan pölyihin kadonnut innostus Antonio Vivaldiin syntyi uudelleen hänen vuonna 1939 järjestämällään Vivaldi-viikolla. Ikävä kyllä Casellan taiteellista perintöä leimaa hänen liittymisensä fasistien riveihin, mitä on vaikea kaunistella vain 30-luvun trenditietoiseksi hairahdukseksi. 

Casellan toinen sinfonia c-mollissa (1908–1909) kuuluu hänen Pariisin-vuosiensa sinfonioihin. Niiden jokaisessa tahdissa näkyvät tuon ajan merkittävien kapellimestari-säveltäjien sormenjäljet ja 1900-luvun alun hyvänlaatuisesta liikakasvusta pöhöttynyt orkestraalisuus. Mahlerinsa tuntevat löytävät sieltä täältä ilmiselviä viitteitä Ylösnousemus-sinfoniaan, jonka Ranskan-ensiesityksen Casella oli järjestänyt vain viikkoa ennen oman sinfoniansa kantaesitystä 23.4.1910. Koska saksalaistyyli ei silloinkaan mahtunut ranskalaiseen mielenmaisemaan, Casella tuli tahrineeksi maineensa Mahler-fanaattikona, jonka teoksia ei tule ottaa vakavasti. Muutaman esityksen jälkeen Casellan sinfoniat hävisivätkin 80 vuodeksi, eikä hän saanut niitä leviämään edes vetävillä lehtimainoksilla: “Kaksi eheää sinfoniaa kaupan, kirjoitettu saksalaiseen Straussin–Mahlerin tyyliin. Epäoriginelliys taattu. Vankkaa käsityötaitoa. Tarjoukset Alf.Cas. PL. 724, Rooma.” 

Jo ensitahdeissa Casella kertoo kellojen ja pahaenteisen patarumpusykkeen ilmoituksella, että ennemmin tai myöhemmin hän moukaroi konserttisalin perustuksiltaan. Mahleriaaninen ensiosa väistyy toisessa osassa venäläiskansallisten Rimski-Korsakov- ja Balakirev-pastissien tieltä. Hitaaseen kolmanteen osaan Casella on siirtänyt ensimmäisen sinfoniansa väliosan lähes sellaisenaan. Finaalin synkästä marssista sukeutuu lopulta Mahler-muistumia kertaava valon ylistys puhtaassa C-duurissa.

Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Donato Renzetti

    kapellimestari

  • Alexander Toradze

    piano

Ohjelma

  • 19.00
    Sergei Prokofjev

    Pianokonsertto nro 3

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Alfredo Casella

    Sinfonia nro 2

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.