Lauluja lauluista

Pe 20/09/2019 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Luciano Berio sovitti kansanlaululöytönsä maanläheisin instrumentaalisäestyksin. Konsertti päättyy Tšaikovskin viidennen sinfonian myötä suuriin kontrasteihin ja emotionaalisiin äärimmäisyyksiin.

Säveltäjä Luciano Berio sovitti vanhoilta äänilevyiltä, nuottikokoelmista sekä kansanmuusikoilta ja ystäviltä poimimansa sävelmät konstailemattomin instrumentaalisäestyksin. Mezzosopraano Nora Gubisch värittää laulut maanläheisillä sävyillä. Konsertti päättyy suuriin kontrasteihin ja emotionaalisiin äärimmäisyyksiin, Tšaikovskin viidenteen sinfoniaan, jota säveltäjä vuoroin rakasti, vuoroin vihasi.

Jukka-Pekka Saraste

Jukka-Pekka Saraste (s. 1956) on vuosikymmenten ajan ollut yksi suomalaisen kapellimestari-ihmeen johtotähdistä. Musiikin pariin hän löysi ensin pianon kautta, mutta ammattilaiseksi hän päätyi opiskeltuaan viulunsoittoa legendaarisen Heimo Haiton ja Helsingin kaupunginorkesterin entisen konserttimestarin Naum Levinin ohjauksessa. Sarasteen ensimmäinen vakituinen toimi oli Lahden kaupunginorkesterin konserttimestarina, ennen kuin hän siirtyi Radion sinfoniaorkesteriin. 

Kapellimestariura oli Sarasteen ajatuksissa jo kouluikäisenä. Hän kuunteli levyjä ja kuvitteli eteensä orkesterin, jota hän johti sukkapuikko kädessään. Muutettuaan Helsinkiin hän sai sormiinsa Jorma Panulan luokalla aidon tahtipuikon ja nousi melko nopeasti konserttimestarin tuolilta kapellimestarin korokkeelle. Vuonna 1985 alkanut päävierailijakiinnitys Radion sinfoniaorkesterissa jatkui ylikapellimestarina vuonna 1987. Kiinnitys kesti aina vuoteen 2001. Samaan aikaan hän johti Skotlantilaista kamariorkesteria (1987–1991) ja Toronton sinfoniaorkesteria (1994–2001). Oslon filharmonista orkesteria hän johti vuosina 2006–2013, minkä jälkeen hänet nimitettiin orkesterin historian ensimmäiseksi kunniakapellimestariksi. Vuodesta 2010 vuoteen 2019 Saraste toimi Kölnissä WDR:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Suomessa hän on jo vuosia toiminut Suomalaisen kamariorkesterin ja Tammisaaren kesäkonserttien taiteellisena johtajana. 

Saraste pitää tärkeänä omien oppiensa viemistä sukupolvelta toiselle. Nordea Jean Sibelius -nuoriso-orkesterin jälkeen hän on opastanut muusikonalkuja myös LEAD!-projektin mentorina. Saraste on saanut huomattavia tunnustuksia taiteellisesta työstään, mm. Pro Finlandia- ja Jean Sibelius -mitalit sekä Säveltaiteen valtionpalkinnon. Kunniatohtoriksi hänet on nimitetty sekä Sibelius-Akatemiassa että Yorkin yliopistossa Torontossa.

Seuraa Jukka-Pekka Sarastetta Twitterissä @jpsaraste

Jaani Länsiö

Nora Gubisch

Pieni punainen levy. Vaikka hän pystyi valitsemaan hyllystään jopa tuhannesta eri levystä, Nora Gubisch pyysi lapsena isäänsä aina panemaan soittimeen sen punaisen levyn. Levyltä hän valitsi Franz Schubertin laulun Aud dem Wasser zu Singen ja ihaili, kuinka Irmgard Seefriedin sopraano maalasi huoneilmaa monipuolisella väripaletillaan. 

Nora Gubisch aloitti opintonsa Ranskan radion nuorisokuorossa, soitti pianoa Catherine Collardin johdolla, ja myöhemmin pääsi Pariisin konservatorioon Christiane Eda-Pierren luokalle. Gubisch kuuluu yhdessä mm. Karita Mattilan, Kiri Te Kanawan, Anne Sofie von Otterin ja Tom Krausen kanssa niihin mestarilaulajiin, jotka ovat opiskelleet legendaarisen Vera Rózsan johdolla. Gubisch on jo pitkään ollut yksi oopperamaailman parhaita mezzosopraanoja, ja hänen tyylipatterinsa ulottuu aina varhaisbarokin Monteverdista romanttiseen Wagneriin saakka. Erityistä painoa Gubisch antaa intiimeille yksinlauluille opettajansa Rózsan jalanjäljissä. Hän on aina nauttinut myös nykymusiikin esittämisestä, ei vain aina yllättävien ja yhä uusien haasteiden vaan myös muusikkona kokemansa vastuun vuoksi. 

”Olen aina kuunnellut nykymusiikkia, jo lapsena. Vanhempani veivät minut IRCAMiin, he kuuntelivat usein Stockhausenia ja näin heidän ystäviensä tuotoksia. Nykymusiikin opetteleminen vie kauemmin kuin esimerkiksi Carmenin roolin tai Werther-oopperan Charlotten, mutta se on sen arvoista, vaikka esittäisi teoksen vain kerran. Se on meidän roolimme, ainutkertainen hetki – lyhyen nykyhetken suoma nautinto, erityisesti, jos saa työskennellä elävän säveltäjän kanssa. Meidän osamme on antaa kaikkemme, rehellisesti ja autenttisesti heille, jotka meitä kuuntelevat”, Gubisch sanoi Forum Opera -sivustolle vuonna 2018. 

Luciano Berion Folk Songs kuuluu Gubischin käyntikorttikappaleisiin. Hänen vuonna 2014 tekemänsä levy yhdessä miehensä, pianistikapellimestari Alain Antinoglun kanssa on saanut lähes yksimielisen hyväksynnän kritiikkokunnalta.

Jaani Länsiö

Hans Werner Henze: Erlkönig, orkesterifantasia

Saksalaisen Hans Werner Henzen  (1926–2012) tuotannon laajuudelle vetävät vertoja vain hänen teoksistaan saamansa palkinnot ja tunnustukset. Säveltäjän opuslistaan kuuluu noin 15 balettia, 10 sinfoniaa, nelisenkymmentä oopperaa ja musiikkiteatteria, kymmeniä lauluja, oratorioita, sooloteoksia, konserttoja, kuorokappaleita, joiden tyylillinen monipuolisuus vastaa eurooppalaisia, nopeasti pitkin vuosisataa muuttuneita kauneusarvoja. Henzen musiikissa on usein humanistinen ja kantaa ottava pohjavire, johon hän kasvoi nuorena seuratessaan natsien näivettämän kulttuurin köyhtymistä. ”Jos musiikki olisi osa ihmisen jokapäiväistä elämää, kuten pitäisi, maailmassa olisi varmasti vähemmän vihamielisyyttä ja enemmän tasa-arvoa ja rakkautta; sillä musiikilla voi lisätä viestintää ja ymmärrystä, sovinnollisuutta.” 

Vaikka Henze kuului Darmstadtin kesäkurssien varhaisiin aktiiveihin, hän ei koskaan vannonut uskollisuutta millekään koulukunnalle. Hänen musiikistaan löytää kolmisointuja, jopa selviä melodioita, eivätkä änkyrämodernistit katsoneet hyvällä Henzen innostusta sinfoniamuotoon. Kerrankin säveltäjä Luigi Nono paiskasi illallislautasensa säpäleiksi kuultuaan jonkun vain mainitsevan Henzen oopperan Prinz von Homburg. Sen musiikki kun ei ollut tarpeeksi kaoottista. ”On siinäkin syy. Sitä yrittää joka päivä panna paperille jotain järkevää sanottavaa, ja sitten joku tulee ja väittää, ettei se ole riittävän kaoottista”, Henze kommentoi.

Orkesterifantasia Erlkönig Goethen runon ja Schubertin op.1:n mukaan on osa balettia Le fils de l’air (Ilmojen poika, 1962/1996). Teos toimii hyvin myös erillisenä konserttinumerona. Goethen monitulkintainen runo kuvaa isän ja pojan yöllistä ratsastusta halki myrskyn kohti kotiaan. Poika näkee pimeässä keijukaiskuninkaan, joka houkuttelee häntä mukaansa ikuisiin iloihin. Isä ei usko pojan näkyjä tämän pelonsekaisista vakuutteluista huolimatta. Kun he vihdoin saapuvat perille, isän käsissä lepäävä poika on kuollut. Musiikki on myrskyisää ja dramaattista, ja siellä täällä kuuluu etäisiä kaikuja Franz Schubertin kuuluisasta liedistä samaan runoon. Teos saa Suomen ensiesityksensä kaupunginorkesterin konsertissa.

Jaani Länsiö

Luciano Berio: Folk songs

Italialainen Luciano Berio (1925–2003) kuuluu niihin säveltäjiin, joita on mahdotonta sulloa ahtaisiin tyylilokeroihin. Hän oli Darmstadtin pioneereja Stockhausenin, Boulezin, Ligetin ja Kagelin ohella. Hän toi elektroniikan taidemusiikkiin vuonna 1958 teoksellaan Thema (Omaggio a Joyce), ja mahdollisti yhden 1900-luvun musiikkielämän suurimmista sukupolvikokemuksista Sinfoniallaan (1968). Humoristina tunnettu Berio oli muutenkin arvaamaton. Kerran hän luennoi kahden tunnin ajan Beethovenin seitsemännestä sinfoniasta ja sen maailmaa mullistaneesta nerokkuudesta. Seuraavana päivänä hän todisti taas kahden tunnin ajan, kuinka kelvoton teos se oli. Berion tuotannon rungon muodostavat hänen vuodesta 1958 aina kuolemaansa asti säveltämänsä Sequenzat, soolokappaleet yhteensä 15 soittimelle, joista jokainen käy perinpohjaisesti läpi kunkin soittimen ilmaisulliset ja tekniset mahdollisuudet. 

Berion musiikkia värittää hänen filosofiansa, jossa ihminen on aina sidottu yleiseen ja yksilölliseen menneisyyteen: elämä on täynnä viittauksia ja päällekkäin lomittuvia mielleyhtymiä, joissa mennyt aika kommentoi nyt-hetkeä. Paras esimerkki tästä on Sinfonia, mutta myös tuoreelle ex-vaimolle Cathy Berberianille sävelletty Folk Songs (1964/1973) tulkitsee vanhoja kansallisia elementtejä modernilla kierteellä. Laulut tuovat yhteen näkymiä Yhdysvalloista, Ranskasta, Sardiniasta, Sisiliasta ja Armeniasta. ”Olen tulkinnut laulut rytmisesti ja harmonisesti uusiksi, eli tavallaan säveltänyt ne uudelleen”, Berio kertoi. ”Orkesteriosuus on tärkeä: sen on tarkoitus alleviivata jokaisen laulun ilmaisullisia ja kulttuurisia juuria, jotka eivät pelkästään merkitse laulujen etnistä alkuperää, vaan myös niiden autenttista historiallista käyttötarkoitusta.”

Vaikka Berio keräsi lauluja vanhoilta äänitteiltä, runokokoelmista, kansanlaulajilta ja ystäviltään, ne eivät kaikki ole aitoja kansanlauluja. Kaksi ensimmäistä, Black is the Colour ja I Wonder as I Wander, ovat säveltäjä John Jacob Nilesin (1892–1980) muokkaamia perinnemelodioita, kun taas laulut La donna ideale ja Ballo ovat Berion omia sävellyksiä jo vuodelta 1947. Niiden tekstit ovat genovalaisia ja sisialaisia kansanrunoja.

Jaani Länsiö

Pjotr Tšaikovski: Sinfonia nro 5 

Suuri kriisi erottaa Pjotr Tšaikovskin (1840–1893) kolmea ensimmäistä ja kolmea viimeistä sinfoniaa. Vuoteen 1877 mennessä hän oli jo nauttinut menestystä, hankkinut avokätisen tukijan – jopa etäisen äitihahmon – impressaari Nadežda von Meckistä sekä melko lailla kyseenalaistamattoman aseman kansainvälisenä säveltäjänä. Julkisuus ei tullut yksin. Huhut Tšaikovskin homoseksuaalisuudesta alkoivat velloa, mikä siihen aikaan merkitsi ainakin uran ellei koko elämän katkeamista. Maineensa pelastamiseksi hän hankkiutui naimisiin nuoren Antonina Miljukovan kanssa, mikä oli paha virhe. Kaapissa riutuva säveltäjä kärsi kulissiliitosta ja haki helpotusta itsemurhayrityksestä. Terveellisempi vaihtoehto oli kuitenkin kanavoida tunteet musiikkiin. 

Kolmessa viimeisessä sinfoniassaan Tšaikovski tuntuu pukevan sisäiset konfliktinsa tarinalliseksi trilogiaksi klassisen sinfoniamuodon raameissa – epookiksi, jonka korkeampia voimia uhmaava sankari on hän itse. Neljäs sinfonia (1878) etenee Beethovenin Kohtalonsinfonian tyyliin kuilun partaalta voittoon kohoavana kertomuksena. Kuudes sinfonia (1893), jossa elämän täyttymyksen tuova kielletty rakkaus katkeaa kuolemaan, valmistui vain viikkoja ennen säveltäjän kuolemaa hämärissä olosuhteissa. 

Tšaikovski laati tarkan draaman kaaren myös viidennelle sinfonialle (1888), mutta vain ensiosan ohjelmasta on jäänyt kirjalliset todisteet: klarinettijohdanto kuvaa ”täydellistä antautumista Kohtalolle”, sitä seuraava nopea allegro ”mutinoita, epäilyksiä, valituksia, moitteita X:ää kohtaan”, ja vielä ”aionko heittäytyä kohtalon viemäksi???” Sinfonian avaava ja loppuun asti toistuva kohtalonteema on lainaus Mihail Glinkan Elämä tsaarille -oopperasta, jossa se on aseteltu sanoihin ”älä vaivu suruun”. Toisen osan käyrätorvimelodian päälle hän väitetysti kirjoitti: ”Voi, kuinka rakastan… jos sinä rakastat minua… kaipuulla ja intohimolla…”. Osan tunnelma pysyy paikallaan tuskin paria tahtia, kun jo uusi olotila vaihtaa musiikin suuntaa. Kolmannen osan valssi vie balettimaailmaan, johon Tšaikovski aina pakeni tosielämän paineita. Kohtalonteema kasvaa finaalissa yhä mahtipontisemmaksi kuin vakuuttaen, ettei kenenkään kannata paeta elämälleen määrättyä osaansa.

Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Jukka-Pekka Saraste

    kapellimestari

  • Nora Gubisch

    mezzosopraano

Ohjelma

  • 19.00
    Hans Werner Henze

    Erlkönig

  • Luciano Berio

    Folk Songs

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Pjotr Tšaikovski

    Sinfonia nro 5

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.