Lontoo, Hollywood

Pe 16/11/2018 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Helsinkiläiset jo usein hurmannut Karl-Heinz Steffens johtaa brittiläis-amerikkalaisen illan, jonka päättää Ralph Vaughn Williamsin Lontoo-sinfoniaan.

Elokuvamusiikin uranuurtaja ja kahden Oscar-palkinnon voittaja Erich Korngold palasi sotien jälkeen valkokankaalta konserttilavoille todistaakseen huhut taiteellisesta veltostumisestaan perättömiksi – ja millä tavalla! Myöhäisromantikkaa ja elokuvasävelmiä tulviva viulukonsertto vakuutti sekä yleisön että kriitikot. Helsingin-konsertissa teos saa solistikseen kiitetyn amerikkalaisviulisti Stefan Jackiwin.

Karl-Heinz Steffens
Karl-Heinz Steffens (s. 1961) aloitti muusikon uransa klarinetistina. Stuttgartin musiikkiakatemiasta hänen tiensä kävi Kasselin valtionteatteriin, Frankfurtin oopperaan ja Baijerin valtionorkesteriin. Klarinetin professoriksi Berliinin Hanns Eisler -musiikkiakatemiaan hänet nimitettiin vuonna 2003. Steffensin instrumentalistiuran huipensi toimi Berliinin filharmonikoiden sooloklarinetistina vuosina 2001–2007. Jo opiskeluajoistaan lähtien hän oli kiinnostunut koko partituurin ja teoksen hallitsemisesta oman stemmansa lisäksi.
”Kun aloin soittaa täällä, hautasin haaveeni kapellimestariudesta. Koska voisiko kukaan toivoa enempää kuin paikkaa ykkösklarinetistina ja musisointia näin hienojen kollegojen ja kapellimestarien kanssa? En kuitenkaan kyennyt tukahduttamaan tunnettani, että minun on vielä saatava esittää Schubertin tai Beethovenin sinfonia ? tai mikä tahansa ? koko orkesterilla omasta näkökulmastani. Ennen pitkää päätin, että päästäkseni siihen, minun on jopa riskeerattava paras paikka, joka orkesterissa voi olla. Täytyy todeta, että en ole katunut”, Steffens muisteli debytoidessaan Berliinin filharmonikoissa kapellimestarina vuonna 2013.
Kun hänet vuonna 2008 kiinnitettiin Hallen Staatskapellen ja oopperan musiikilliseksi johtajaksi, hän käänsi uuden lehden urallaan. Vuonna 2009 hänet kutsuttiin Saksalaisen valtionfilharmonian musiikilliseksi johtajaksi Rheinland-Pfalziin ja vierailut lukuisiin Saksan huippuorkestereista seurasivat. Tutuksi ovat tulleet radio-orkesterit Kölnissa, Frankfurtissa, Berliinissä ja Leipzigissa sekä mm. Münchenin filharmonikot, Birminghamin kaupungin sinfoniaorkesteri ja Jerusalemin sinfoniaorkesteri. Helsingin kaupunginorkesterissa hän on vieraillut useasti.
 
Stefan Jackiw
Kun The Violin Channel kysyi amerikkalaiselta Stefan Jackiwilta (s. 1985) hänen työskentelyetiikkaansa kuvaavaa kappaletta, vastauksena oli Destiny’s Childin Survivor. Ehkä huumoria, ehkä ei. Toisaalta viulisti on itsekin selviytyjä. Samassa haastattelussa hän mainitsi kaatumiseen päättyneen juoksulenkin New Yorkin Central Parkissa vuonna 2012 pelottavimmaksi kokemuksekseen. Se meinasi murtaa käden lisäksi hänen uransa.
”Olin harjoitellut niin paljon niin kauan, että siinä helposti ajautuu yhden asian umpioon. Viulunsoitto on niin vaikeaa, että siitä tulee pakkomielle. Kun soittaminen otettiin minulta pois, näin yhtäkkiä laajassa mittakaavassa viulun aseman musiikissa, taiteessa, jopa maailmassa. En väitä, että tajusin sen vain kahdessa kuukaudessa, mutta sain jonkin verran uutta näkökulmaa”, Jackiw  kertoi Violinist.comille. Hänen mottonsa onkin Albert Camus’n lause esseestä Sisyfos-myytti: ”On tuskin olemassa intohimoa ilman kamppailua”.
Jackiw aloitti viulunsoiton neljävuotiaana saatuaan tuttavaperheeltä lahjaksi lastenviulun. Tutkijavanhempien (äiti Bostonin yliopistossa, isä MIT:ssa) polkuja hän seurasi aloittaessaan psykologian linjalla Harvardissa, mutta päätyi sittenkin opiskelemaan musiikkia sovittaakseen konsertoinnin opiskeluihinsa. Hän valmistui vuonna 2007 sekä Harvardista että Uuden-Englannin konservatoriosta.
Viime vuosina Jackiw on esittänyt Korngoldin viulukonserttoa, jonka hän tunnustaa yhdeksi suosikkiteoksistaan, ympäri maailmaa mm. Madridissa Espanjan Radion orkesterissa, San Carlon teatterissa, Bournemouthissa ja Aspenin musiikkijuhlilla. 
”Vaikka se ei ole elokuvamusiikkia, Korngoldin viulukonsertto on täynnä valkokankaan dramatiikkaa ja sydäntäsärkevää romantiikaa, kouriintuntuvaa energiaa. Erityisesti pidän ensimmäisen ja toisen osan häpeämättömästä tunteikkuudesta. Liikutun hitaasta osasta aina uudelleen”, Jackiw sanoi Kansas City Symphonylle vuonna 2016.
Seuraa Stefan Jackiw´ta Twitterissä @StefanJackiw
 
Ralph Vaughan Williams: In the Fen Country
Englantilainen Ralph Vaughan Williams (1872–1958) oli säveltäjänä myöhäsyntyinen ja kehittyi pitkään ennen kuin uskalsi julistautua tarpeeksi kypsäksi ja julkaisukelpoiseksi taiteilijaksi. Monet varhaisista teoksistaan hän päätti myöhemmin piilottaa ¬– koska ne antaisivat harhaanjohtavan esimerkin hänen todellisesta tyylistään, ja oman äänensä säveltäjä löysi vasta yli 30-vuotiaana opiskeltuaan sitä ennen Royal College of Musicissa, Trinity Collegessa ja Cambridgessa ja otettuaan orkestroinnin tunteja itseltään Maurice Ravelilta. 
Maailmanpolitiikka katkaisi kuitenkin Vaughan Williamsin hyvin alkaneen nousukiidon; hän oli juuri säveltänyt tunnetuimmat teoksensa Fantasia Thomas Tallisin teemasta (1910) sekä The Lark Ascending (1914), kun isänmaa kutsui säveltäjän palvelukseensa ambulanssikuskiksi Ranskaan ja Kreikkaan ensimmäisen maailmansodan ajaksi. Vuodet tykkitulen keskellä jättivät häneen pysyviä henkisiä traumoja sekä fyysisen vaurion, jonka vuoksi hänen kuulonsa heikkeni iän myötä nopeasti.  
In the Fen Country (1904) syntyi Vaughan Williamsin keräiltyä englantilaisia kansanlauluja kahden vuoden ajan, ja se on hänen varhaisimpia säilyneitä teoksiaan. Pitkään sen luultiin kadonneen vuoden 1909 kantaesityksen jälkeen. Kuten useita teoksiaan, Vaughan Williams korjaili In the Fen Countrya jatkuvasti, ja vielä vuonna 1935 sen ilme muuttui joiltakin osin. Samoin kun säveltäjän myöhemmät Norfolk-rapsodiat ja kuorosovitus Patrick Hadleyn Fen and Flood -teoksesta, se luo Itä-Anglian koruttomista suomaisemista äärimmäisen kauniita värikuvia pastoraalimaiseen tyyliin. Tarinallisen sävelrunon sijaan musiikissa on selviä viitteitä debussyläisestä pastellisävyisen sävelmaalailun estetiikasta.
 
Erich Korngold: Viulukonsertto
Ihmelapset eivät voi paljon Erich Wolfgang Korngoldia (1897–1957) ihmeellisemmiksi tulla. Jo 11-vuotiaana hän hämmästytti wieniläisiä baletillaan Lumiukko, jota seurasi teinivuosina sävelletty pianosonaatti ja oopperat Violanta ja Der Ring des Polykrates. Menestyksekäs Die tote Stadt -ooppera oli 23-vuotiaan Korngoldin suurin saavutus eurooppalaisen taidemusiikin saralla, kunnes natsivainot ajoivat hänet vuonna 1934 Amerikkaan. 
Oopperoissa pätevöityneelle säveltäjälle löytyi samantien paikka valkokankaan palveluksessa, ja Korngold oppi nopeasti Hollywoodin tavoille. Kaksi Oscar-palkintoa elokuvista Seikkailija – Anthony Adverse (1936) ja Robin Hoodin seikkailut (1938) saanutta Korngoldia voi oikeutetusti pitää yhtenä sinfonisen elokuvamusiikin isoisistä. 
Korngoldin menestys ei tullut koskaan yksin. Tietyissä piireissä ihmelapsi-Korngoldin suosio ja tilausten runsaus pantiin hänen vaikutusvaltaisen kritiikkoisänsä piikkiin, ja Hollywoodin kultapoikana häntä halveerattiin heppoiseksi viihdenikkariksi, jonka taiteellinen selkäranka oli sulanut studiojohtajien muovailemaksi selluloidiksi. Kuin tietoisena vastauksena panettelijoille Korngold sävelsi viulukonserton (1945) yli kymmenen vuoden taidemusiikkitaukonsa päätteeksi – ja onnistui mahdottomassa: teos kumartaa yhtaikaa sekä elokuva- että taidemusiikin traditioille seisoen suorin selin myöhäisromanttisessa virtuoosiperinteessä. Vuonna 1947 kantaesityksen soittanut Jascha Heifetz otti konserton bravuurinumerokseen vuosien ajaksi.
Taukonsa aikana Korngold oli kehittänyt yleisöön menevän tyylin huippuunsa, eikä viulukonserttoa tunnista kerran Wieniä villineen modernistinuorukaisen tekemäksi. Vaikka konsertto nojaa muotonsa puolesta taidemusiikin perinteeseen, se on luonteeltaan elokuvallinen, ja sen teemat perustuvat suoraan Korngoldin Hollywood-sävellyksiin. Avausosan Moderato Nobile pääteema on elokuvasta Taistelu aamunkoitteessa ja sivuteema kuullaan elokuvassa Vapaudensankari Juarez. Lähes koko toinen osa Romanze kulkee Anthony Adversessa kuultua teemaa muunnellen, ja finaaliosan kansantanssit saavat poljentonsa Prinssi ja kerjäläispoika -elokuvan musiikista. 
 
Ralph Vaughan Williams: Sinfonia nro 2 ”Lontoo”
Ralph Vaughan Williamsin (1872–1958) yhdeksän sinfonian sarjaa arvostettiin vielä 1900-luvun puolivälissä Prokofjevin ja Sibeliuksen rinnalla viime vuosisadan merkittävimpien joukossa. Sittemmin hänen musiikkinsa suosio on pysynyt täydessä arvossaan vain englantilaisten keskuudessa, vaikka säveltäjän tuotannossa on todellisia ja taatusti harvoin esitettyjä mestariteoksia. Vaughan Williamsin yhdeksästä sinfoniasta kolme ensimmäistä ovat järjestysnumeron sijaan viitteellisesti otsikoituja, mutta ne eivät silti ole täysin ohjelmallisia, eikä niitä voi sepittää tarinan muotoon kuten vaikkapa Lisztin Faust-sinfoniaa tai Šostakovitšin 12. sinfoniaa ”Vuosi 1917”. Sinfonioista ensimmäinen, A Sea Symphony on 80-minuuttisena kuorosinfoniana englantilaisen musiikin merkkipaalu ja kolmas on maailmansodan uhreille omistettu Pastoraalisinfonia. 
Järjestyksessä toista sinfoniaa kutsutaan nimellä Lontoo (1912–1913), joskin saatuaan syytöksiä alleviivavasta tarinallisuudesta Vaughan Williams korjasi otsikkoa ”Lontoolaisen sinfoniaksi” ja yritti poistaa sinfoniasta siihen kuuluvat, olennaiset ohjelmalliset tukirakenteet. Hän väitti, että musiikillisen kertomuksen sijaan teos sisältääkin vain äänimaailmallisia häivähdyksiä metropolin kuhisevilta kaduilta -  kuin kaupunkilaisen katkelmallisia kuulokuvia - ja mikäli joku kuulee sinfoniassa tuttuja melodioita, ne tulisi sivuuttaa silkkoina sattumina. 
Vielä kantaesityksen aikaan Lontoo-sinfonia oli lähempänä ohjelmamusiikkia. Ensimmäinen osa heräilee aamu-usvaan, kunnes harppu soittaa Westminsterin kellojen ja Big Benin teeman, jonka jälkeen raju purkaus vie keskelle kiireisiä kauppakatuja. Toista osaa säveltäjä on kutsunut nimellä Bloomsburyn tori marraskuussa, ja sen melodioista on tunnistettu vanha laventelikauppiaan huuto sekä hevosohjastajan laulu. Scherzossa ollaan Thamesilla, Strandin vastarannalla, jonne kantautuu posetiivarin melodia. Päätösosa pärähtää käyntiin kuin ruuhka-aamu keskuskaduilla, mutta loppua kohden humu hiljentyy jälleen Big Benin kellojen soidessa vaimeina kumahduksina kaukaisuudessa.
 
Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Karl-Heinz Steffens

    kapellimestari

  • Stefan Jackiw

    viulu

Ohjelma

  • 19.00
    Ralph Vaughan Williams

    In the Fen Country

  • Erich Korngold

    Viulukonsertto

  • 21.00
    Ralph Vaughan Williams

    Sinfonia nro 2 "Lontoo"

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai osoitteesta
http://shop.ravintolamaailma.fi/musiikkitalo. Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.