Mantereet kohtaavat

Pe 01/03/2019 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Aina odotettu vieras, pianisti Christian Ihle Hadland soittaa maanmiehensä Edward Griegin pianokonserton tanskalaisen Thomas Söndergårdin johdolla.

Toisen maailmansodan aikainen musiikki oli myös mannertenvälinen vientituote. Brittisäveltäjien yhdysvaltalaisorkestereille tekemissä alkusoitoissa aikakauden painostavuus kohtaa jazz-tyylin kepeyden. Amerikkalaistuneen Igor Stravinskyn elokuvamusiikkina alkanut sävellystyö kasvoi Kolmiosaiseksi sinfoniaksi, hänen omien sanojensa mukaan "sotasinfoniaksi".

Thomas Søndergård
Tanskalainen kapellimestari Thomas Søndergård (s. 1969) on jo yli kymmenen vuoden ajan luonut näyttävää uraa maailman orkesterielämän keskuksissa ja erityisesti Britteinsaarilla, missä hän toimi BBC:n Walesin kansallisorkesterin pääkapellimestarina vuodesta 2011 vuoteen 2018. Viime syksynä hän aloitti Kuninkaallisen skottilaisen kansallisorkesterin musiikillisena johtajana. Sitä ennen hän toimi pitkään orkesterin päävierailijana. Suhde kummankin orkesterin kanssa alkoi vuonna 2009. 
Søndergård on nähty Britanniassa myös London Philharmonic Orchestran, BBC:n sinfoniaorkesterin, Lontoon sinfoniaorkesterin ja Philharmonia Orchestran vieraana, ja hän on johtanut myös lukuisia muita Euroopan ja Yhdysvaltain kärkiorkestereita, esimerkiksi Chicagon sinfoniaorkesteria, Atlantan sinfoniaorkesteria, Mahler-kamariorkesteria ja Kuninkaallista Concertgebouwn orkesteria. Tänä vuonna hän vie Kuninkaallisen skottilaisen kansallisorkesterin kiertueelle Yhdysvaltoihin ja debytoi Suomessa Helsingin kaupunginorkesterin lisäksi Tapiola Sinfoniettassa.
Musiikki puraisi Søndergårdia ensimmäistä kertaa seitsemänvuotiaana, kun hän kuuli soittokunnan esityksen kotikaupunkinsa Holstebron kaduilla. Samassa hän ilmoitti vanhemmilleen, että tuota hänkin haluaa vielä tehdä. Vaikka kaupunki oli pieni, siellä ymmärrettiin panostaa kulttuuriin ja korkeatasoiseen musiikkiopistoon. Kirjastosta löytyivät kaikki levyt ja partituurit, joita muusikonalku osasi haluta. Kymmenenvuotiaana Søndergård vietti viikon oopperaharjoituksissa osana koulunsa työelämäjaksoa, ja 15-vuotiaana hän aloitti vakituiset lyömäsoitintunnit Kööpenhaminassa. 
Søndergårdin lapsuudenunelma muusikon urasta täyttyi Tanskan kuninkaallisen orkesterin riveissä, jonka työn ohella hän jatkoi pyrkimystään kohti todellista kutsumustaan orkesterin edessä Yves Abelin, Aleksandr Poljanitškon ja Graham Bondin opeissa. Kapellimestarivierailut Søndergård aloitti 27-vuotiaana, ja läpimurto tapahtui vuonna 2005 Tanskan kuninkaallisessa oopperassa, missä hän johti Poul Rudersin oopperan Kafka’s Trial.
Seuraa Thomas Søndergårdia Twitterissä @tSondergard
 
Christian Ihle Hadland
Christian Ihle Hadland (s. 1983) syntyi Stavangerissa ja aloitti pianotunnit varsin myöhään, kahdeksanvuotiaana. Rogalandin musiikkiopistoon hän pääsi 11-vuotiaana ja sittemmin hän opiskeli Jiri Hlinkan johdolla Barratt Duen musiikkiakatemiassa Oslossa. Orkesterisolistina hän kunnostautui ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Norjan radio-orkesterin konsertissa. Vuonna 2006 hän esiintyi Nobelin rauhanpalkintogaalassa laulaja Reneé Flemingin pianistina.
Hadlandin korkeatasoinen pianismi on kerännyt kiitosta aina vuoden 2008 Norjan oopperassa soittamastaan debyyttiresitaalistaan alkaen. Konsertin arvioinut kriitikko kuvaili Hadlandia ”ainutlaatuiseksi muusikoksi, jonka taidetta tulisi kuulla kaikilla maailman konserttilavoilla”.
Maailmalla Hadlandia onkin kuultu tällä vuosikymmenellä. Paitsi Norjan suurten orkesterien solistina on Hadland esiintynyt mm. Seattlen ja Lontoon sinfoniaorkestereiden ja Tšekin sekä Baijerin radio-orkestereiden solistina. Helsingin kaupunginorkesterissa hän debytoi marraskuussa 2013 Marc Soustrot’n johdolla. Vuonna 2011 hänet valittiin BBC Radio 3:n Uuden sukupolven taiteilijat -ohjelman jäseneksi.
Hadland on erityisen kysytty Grieg-tulkitsija, ja hän on esittänyt norjalaissäveltäjän a-mollikonserttoa ahkerasti Isossa-Britanniassa sekä Bergenin että Oslon filharmonikoiden solistina ja Leedsissä Pietari Inkisen johtaman BBC:n filharmonikoiden kanssa. Griegin teoksia sellolle ja pianolle hän on levyttänyt yhdessä Andreas Brantelidin kanssa.
“Norja on hieno paikka soittajalle – on aikaa toteuttaa asioita, eikä ensimmäisen solistikonserttisi yleisössä istu kymmenen teilaamistasi odottavaa kriitikkoa. Mutta kaikken norjalaisten on lähdettävä ulkomaille, olemme periferiaa. Katsokaa vaikka kartalta”, hän kertoi Gramophone-lehdelle.
Autiolle saarelle Hadland ottaisi mukaan mm. Beethovenin Eroica-sinfonian, Bachin jouluoratorion sekä Milan Kunderan romaanin Kuolemattomuus. Musiikin lisäksi Hadland on brittijalkapallon suuri ihailija.
 
William Walton: Scapino
Sir William Walton (1902–1983) teki läpimurtonsa jo vuonna 1923 silloiseksi avantgardeksi lasketulla teoksella Facade lausujalle ja orkesterille, jonka melko yksimielisissä murska-arvioissa kiiteltiin vain säveltäjän ilmeistä taipumusta huumoriin. Kertakokeilun jälkeen Waltonin tyyli muuttui, ja seuraavat menestysteokset olivat romanttisemmat alttoviulukonsertto (1929), kantaatti Belsassarin pidot (1931), viulukonsertto (1939) ja ensimmäinen sinfonia (1935), joka nosti Waltonin suosioon myös Yhdysvalloissa. Toisen maailmansodan aikana Walton sävelsi elokuvamusiikkia ja hänet palkattiin myös englantilaisten propagandafilmien säveltäjäksi. Sodan ajan valtiollisten velvollisuuksien lomassa Walton tuotti myös joitakin täysipainoisia konserttiteoksia. 
Huvinäytelmäalkusoitto Scapino (1941) oli Chicagon sinfoniaorkesterin tilaus orkesterin 50-vuotisjuhlakonserttiin, eikä sitä ole otsikosta huolimatta tarkoitettu teatterikäyttöön. Teoksessa Walton kuvaa Scapinoa, italialaisen näytelmäperinteen commedia dell’arten arkkityyppiä, johon hän oli tutustunut graafikko Jacques Callot’n kuvasarjasta vuodelta 1622. 
Ankannokkainen ja töyhtöhattuinen Scapino on tyypillinen jokapaikanhöylä ja jäynämestari, supliikkimies, joka junailee itselleen ja isännälleen Harlekiinille naisseikkailuja sekä virittelee viheliäisiä, jopa väkivaltaisiksi kasvavia väärinkäsityksiä vain lähteäkseen itse lipettiin, kunnes pöly on laskeutunut. Waltonin maalailemaa hahmoa on kuvailtu Mozartin Leporellon ja Richard Straussin Till Eulenspiegelin välimuodoksi. Scapinon veitikkamaista puolta Walton kuvaa rytmisillä vaskifanfaareilla, pizzicatoilla ja lystikkäästi hyppivillä puhallinsooloilla. Lipeväkielinen auervaara-Scapino taas heräilee notkeissa jousivenyttelyissä, joiden viettelykseen pahaa-aavistamattomat neidot väistämättä lankeavat. 
 
Edvard Grieg: Pianokonsertto
Ennen Norjan kansallissäveltäjäksi nousemistaan Edvard Grieg (1843–1907) loi uraa pianistina. Teinisensaationa hänet lähetettiin Leipzigiin konservatorioon, jonka käytävillä edelleen leijaili Gewandhausin orkesterin pitkäaikaisen kapellimestarin Felix Mendelssohnin henki. Muuten opiskelu oli Griegille yhtä tervanjuontia, mutta saatuaan opettajakseen Robert Schumannin ystävän Ernst Ferdinand Wenzelin hänen elämänsä kirkastui. Ensin Grieg ihastui Schumannin musiikkiin yleisesti, mutta rakkaudeksi tunne roihahti hänen kuultuaan esityksen Schumannin pianokonsertosta. Grieg oli valmis jopa luopumaan julkaisemattoman jousikvartettonsa käsikirjoituksesta vain saadakseen vaihtokaupassa Schumannin partituurin tutkittavakseen. Kaupat tulikin, ja vuonna 1868 Grieg sävelsi valmiiksi ensimmäisen ja lopulta ainoaksi jääneen suurteoksensa (varhaisempi, hänen iankaikkiseen esityskieltoon asettamansa c-molli sinfonia näki tosin päivänvalon vuonna 1981) vahvasti Schumannin pianokonserton vaikutuksen alaisena. 
Konsertto nousi suosioon välittömästi, ja vuosien ajan se kiersi maailmaa sekä säveltäjän itsensä että teokseen vähän yllättäenkin tykästyneen Franz Lisztin avustuksella. Aina uusien esitysten ja esittäjien ilmaantuessa Grieg hioi partituurin yksityiskohtia sieltä täältä; viimeisen kerran vain kaksi viikkoa ennen kuolemaansa. Teos oli jopa niin suosittu, että se kuultiin maailman ensimmäisenä äänitettynä konserttona – tosin vuoden 1908 levytysteknologiasta johtuen leikeltynä vain kuuden minuutin mittaiseksi.
Schumannin kaiku kuuluu teoksessa aina sävellajista alkaen, ja idolinsa tavoin myös Grieg aloittaa konserttonsa orkesterin fortella, solistin alaspäin hyppivällä aiheella ja puupuhaltimien esittelemällä pidättyväisellä pääteemalla. Häpeilemättömän virtuoosi-ilottelun sijaan ensiosa on pikemminkin runollinen duetto, jossa sekä orkesteri että piano vaihtelevat vetovastuuta huipentaen tasaisen kasvukäyrän räjähdysherkkään soolokadenssiin. Toinen osa, Adagio Des-duurissa, lienee konserttokirjallisuuden kaunein keskiosa. Finaalissa norjalaiskansallinen iltamatunnelma pääsee irti halling-tansseilla ja hardangerinviulun imitoinneilla.
 
Benjamin Britten: An American Overture
Toisen maailmansodan ensimmäiset laukaukset repivät jo horisonttia, kun Benjamin Britten (1913–1976) ja hänen miesystävänsä, tenori Peter Pears pakkasivat laukkunsa Amerikan-matkalle vuonna 1939. Lähtökohdat olivat mitä mainioimmat: Muunnelmat Frank Bridgen teemasta –teos oli kirinyt edeltä Uuden mantereen musiikkipiireihin, viulukonsertto oli viimeistelyä vaille valmis ja tilauksia Amerikan parhailta orkestereilta alkoi sadella pian säveltäjän rantauduttua. Kriitikot asettuivat kuitenkin poikkiteloin. Poliittisesti arveluttavaan ajankohtaan, Japanin keisarin kunniaksi sävelletty Sinfonia da Requiem, operetti Paul Bunyan ja laulusarja Les Illuminations saivat kaikki kylmän vastaanoton. 
Lopulta vain kolmevuotiseksi jäänyt aika Yhdysvalloissa ja Kanadassa oli koettelemus, sillä uupuneeseen Britteniin iski koti-ikävän lisäksi akuutti ammattitauti, tyhjän partituurin kammo. Tuotannon tyrehtymisen on täytynyt olla traumaattista –  niinkin voimakkaasti, että kun Clevelandin orkesterin tilauksesta syntynyt An Occasional Overture (1941) löytyi arkistoista 1970-luvulla, Britten ei myöntänyt koskaan kirjoittaneensa moista teosta. Hän oli jopa tehnyt myöhemmin tekemänsä alkusoiton samalla nimellä, aivan kuin korvatakseen vanhan teoksensa muistot uusilla ja paremmilla. Vasta käsiala-analyysi sai hänet tunnustamaan isyytensä, mutta silti teos pantiin odottamaan kantaesitystään aina vuoteen 1981 – Brittenin kuoleman jälkeen – nimellä Amerikkalainen alkusoitto. 
Kanadalaisen karnevaalin (1939) tapaan Amerikkalainen alkusoitto kumartaa syvästi Brittenin ystävälle Aaron Coplandille, jonka tyyli oli 30-luvulla noussut synonyymiksi yhdysvaltalaiselle musiikille. Alkusoiton orkesterisointi on poikkeuksellisen väljä, asteleva basso ja vaskifanfaarit kumpuavat muistumia marssiorkestereista, ja avoimien kvinttien ja kvarttien vyörytys lienee tyylitelty nyökkäys amerikkalaisen sointi-ihanteen suuntaan.
 
Igor Stravinsky: Kolmiosainen sinfonia
Toisin kuin moni emigranttikollegansa, Igor Stravinsky (1882–1971) onnistui jatkamaan Euroopassa keräämäänsä menestystä myös Amerikassa: Sergei Rahmaninov joutui tyytymään säveltämisen sijaan konsertoimiseen, samoin kuin Sergei Prokofjev ennen paluutaan Venäjälle. Benjamin Britten palasi Eurooppaan vain kolmen vuoden jälkeen, Béla Bartók jäi oudoksi nimeksi marginaaliin. Kurt Weillille, Miklós Rószalle, Erich W. Korngoldille ja Dmitri Tiomkinille Yhdysvallat aukesi lähinnä Hollywoodissa ja Broadwaylla.
Mutta Stravinskyn menestystutka oli viritetty amerikantaajuudelle. Pariisissa Pablo Picasson, Jean Cocteaun ja Maurice Ravelin kanssa liikkunut Stravinsky nousi Amerikassakin seurapiirien suosikkisäveltäjäksi. Hänhän oli Tulilinnun ja Kevätuhrin isä, valovoimainen kapellimestari, joka tummilla silmälaseilla, paksulla aksentilla ja tyköistuvalla puvulla herättämällään eksentrikon maineella pystyi korvaamaan kaikki johtamistekniikkansa puutteet. Eikä Stravinsky roikkunut vain vanhojen hittiensä maineessa. Uutuuksillekin löytyi kyllä kuulijoita, ja hän korostikin säveltävänsä aina ajankohtaiseen tyyliin, oli trendinä sitten 12-säveltekniikka tai jazz, uusklassismi tai pastissimusiikki. Tiukkojen periaatteiden julistaminen kovaan ääneen oli tosin tärkeämpää kuin niiden noudattaminen, ja esimerkiksi elokuvamusiikkia hän piti lähtökohtaisesti tyhjänpäiväisenä tapettina, jota tehtiin vain rahasta. Stravinsky ei myöskään uskonut, että musiikki voisi koskaan viitata itsensä ulkopuolelle tai sisältää minkäänlaisia tunnetiloja.
Säveltäessään Kolmiosaista sinfoniaa (1945) hän ei teeseistään paljon piitannut, vaan teki sen hyllytetyn elokuvamusiikkinsa pohjalle ja nimesi teoksen sotasinfoniakseen. Ensimmäisessä osassa Stravinsky kuvailee toisen maailmansodan uutisdokumenteista näkemäänsä poltetun maan taktiikkaa ja kiinalaisten elämää juoksuhaudoissa. Toisen osan musiikin piti soida Bernadetten laulu -elokuvan (1943) kohtauksessa, jossa päähenkilö kohtaa Neitsyt Marian ilmestyksen. Finaaliosa on Stravinskyn näkemys tasatahtiin marssivista natsijoukoista, mutta loppua kohden niskan päälle nousevatkin liittoutuneet, joiden voitonjuhla huipentuu tekijänsä ”melko lailla kaupalliseksi” kutsumaan loppusointuun.
 
Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Thomas Söndergård

    kapellimestari

  • Christian Ihle Hadland

    piano

Ohjelma

  • 19.00
    William Walton

    Scapino

  • Edvard Grieg

    Pianokonsertto

  • Benjamin Britten

    An American

  • 21.00
    Igor Stravinsky

    Kolmiosainen sinfonia

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.

Lisää musiikkienergiaa