Romanza e Scherzoso

Pe 29/11/2019 19:00 - 21:00
Liput: 46.00-9.50 €

Esittely

Säveltäjän, kapellimestarin ja pianistin hattuja suvereenisti vaihtava, Sibelius-faniksi tunnustautuva Thomas Adès debytoi kapellimestarina HKO:n edessä.

Pianisti Kirill Gerstein tuo aina mukanaan jotain uutta ja jännittävää. Tällä kertaa ystävänsä Thomas Adèsin, hänen tuoreen pianokonserttonsa sekä Busonin mozartiaanisia eleitä tihkuvan teoksen Romanza e Scherzoso. Säveltäjän, kapellimestarin ja pianistin hattuja suvereenisti vaihtava, Sibelius-faniksi tunnustautuva Adès debytoi kapellimestarina HKO:n edessä.

Thomas Adès

Thomas Adèsin (s. 1971) voi huoletta laskea viime vuosikymmenien merkittävimpien säveltäjä-kapellimestareiden joukkoon. Jo puolet elämästään hän on kuulunut niihin nykysäveltäjiin, joiden teokset tuntuvat soivan joka viikko jossain. Oli kyseessä ooppera, orkesteriteos tai soolokappale, Adèsin musiikki puhuttelee nykyaikaista ihmistä nykyaikaisilla sävelillä. 

Thomas Adès syntyi Pohjois-Lontoossa perheeseen, jossa musiikkia pidettiin arvossaan. Hänen isänsä oli kielitieteilijä, kääntäjä ja taitava klarinetisti, ja hänen äitinsä surrealismiin erikoistunut taideasiantuntija. Pienenä Adès kuunteli klassista musiikkia, etenkin Chopinia, ja muistaa yhä ensimmäiset moderniin musiikkiin liittyvät tuntemuksensa. Se oli yhtä aikaa epämiellyttävää ja kiehtovaa, niin hätkähdyttävää, että hänen oli selvitettävä, mistä sellaiset reaktiot johtuvat. 

Nuorena Adès oli lupaava pianisti. Vuonna 1990 hän tuli toiseksi BBC:n kilpailussa, jonka voittaja lähetetään Ison-Britannian edustajaksi Eurovision nuorten solistien kilpailuun. Oli onni, että hän ei voittanut. Vaikka Adès oli ilmoittanut finaalinumerokseen Bartòkin toisen konserton, hän ei ollut koskaan sitä soittanut, eikä uskonut, että olisi sitä oppinutkaan. Pianistin ura jatkuu yhä sooloilloin mm. Lontoossa, Pariisissa ja Lissabonissa sekä duokonsertein Kirill Gersteinin kanssa. 

Säveltäjänä Adèsin läpimurto tapahtui vuonna 1995 oopperalla Powder Her Face, ja jo alle 30-vuotiaana hän oli saanut tilauksia New Yorkin filharmonikoilta ja Birminghamin sinfoniaorkesterilta. Sittemmin hän on ollut Aldeburghin musiikkijuhlien taiteellinen johtaja, Ojain musiikkijuhlien ja Los Angelesin filharmonikoiden residenssisäveltäjä ja Grammy-palkitun oopperan luoja. Usein hän myös johtaa omia teoksiaan, sillä hän halua istua toimettomana musiikkinsa ääressä. Hän vierailee myös mm. Covent Gardenissa, Suomen RSO:ssa, Gewandhausin orkesterissa ja Lontoon filharmonikoissa. Vuonna 2019 hän on Bostonin sinfoniaorkesterin taiteellinen partneri.

Seuraa Thomas Adesia Twitterissä @Thomas_ades

Jaani Länsiö

Kirill Gerstein 

Venäjällä syntynyt Kirill Gerstein (1979) on soittanut pianoa niin kauan kuin hän muistaa. Hänen äitinsä oli muusikko ja opettaja, ja johdatti myös pientä Kirilliä pianonsoiton alkuun. Kipinä musiikkiin syttyi kuitenkin hitaasti, ja vasta kuultuaan useasti hänen kotikaupungissaan Voronežissa vierailleen Dmitri Baškirovin konsertteja, musiikista tuli luonnollinen osa Gersteinin elämää. 

Chick Corean ja Keith Jarrettin kaltaisia pianisteja hän sai kuulla vain levyltä, mutta silti jazzista tuli Gersteinin suurin intohimo. Hänet valittiin jo 14-vuotiaana Bostonin Berklee School of Musiciin jazz-linjalle, kaikkien aikojen nuorimpana oppilaana. Klassista hän opiskeli Tanglewoodin kesäkursseilla. Koko uraa koskeva valinta suuntautumisesta oli kuitenkin tehtävä jossain vaiheessa.

”Tunsin, että minun oli tehtävä päätös loppuelämäkseni, ja seikkailu Bachin, Beethovenin, Schubertin ja Rahmaninovin kaltaisten ihmisten luomusten parissa oli lopulta houkuttelevampaa. Uskon, ettei kukaan kykene paneutumaan kumpaankin taidemuotoon yhtä korkealla tasolla, niin sanoakseni. Huomautan kuitenkin, että tein valintani 16-vuotiaana, ja se oli erittäin radikaali päätös”, Gerstein muisteli Examinerille vuonna 2014. Hän ei silti hylännyt jazzia täysin. Kriitikot ovatkin ylistäneet nimenomaan hänen rytmin tajuaan ja jatsarille ominaista svengiä, jota hän on tuonut erityisesti Gershwin-tulkintoihinsa.

Kun suuntautuminen oli selvä, Gerstein hakeutui soittamaan lapsuutensa idolin Dmitri Baškirovin oppiin Madridiin. Toinen hänen merkittävistä opettajistaan oli Ferenc Rados Budapestissa. Voitettuaan vuonna 2001 Tel Avivin Artur Rubinstein -kilpailun hän on ollut kysytty solistivieras ympäri maailman. Vuonna 2010 hänelle myönnettiin joka neljäs vuosi jaettava, 300.000 dollarin arvoinen Gilmore Artist Award, jonka ovat aiemmin saaneet mm. Leif Ove Andsnes ja Ralf Gothóni. Hän on esiintynyt HKO:n solistina myös vuosina 2018 ja 2016. 

Seuraa Kirill Gersteinia Twitterissä @KirillGerstein

Jaani Länsiö

Jean Sibelius: Scènes historiques II

Jean Sibelius (1865–1957) sävelsi vuosina 1911 ja 1912 kaksi sarjaa nimeltään Historiallisia kuvia, jotka yhteisestä nimestään huolimatta jakavat keskenään vain menneisyyden mielikuviin johdattelevan aihepiirin. Scènes historiques I juontaa Sanomalehdistön päivien konserttiin 4.11.1899, jossa esitettiin kuusi orkesterinumeroa alkusoitoiksi Suomen historiaa kuvaaville näytelmäkohtauksille. 

Aikanaan unohtumattomasta tilaisuudesta muistetaan nykyään vain viimeinen numero Suomi herää!, myöhemmältä nimeltään Finlandia. Se myös jäi konsertin ainoaksi painetuksi nuotiksi. Muut osat Väinämöisen laulu, Suomalaiset kastetaan, Juhana Herttua Turun linnassa, Suomalaiset 30-vuotisessa sodassa ja Isoviha jäivät Sibeliuksen arkistoon pölyttymään, kunnes hän vuonna 1911 sävelsi teokset uusiksi: pidensi niitä, vaihtoi sävellajeja ja tempoja, kirjoitti uusia tulkintaohjeita, teemoja ja motiiveja. Hän antoi kolmiosaiselle sarjalle varhaisen opusnumeron 25, joka sijoittuu kronologisessa teoslistassa 1900-luvun taitteeseen.

Heti seuraavana vuonna Sibelius jatkoi Historiallisten kuvien sarjaa toisella osalla, mutta suomalaiskansallisten hetkien sijaan hän laajensi teosten aihepiirit koskettamaan yleismaailmallisempia tuntoja, kuviteltuja kohtauksia historiasta. Tälläkin kertaa säveltäjä palasi arkistoihinsa, mutta työstettävä materiaali oli nyt paljon ensimmäistä sarjaa uudempaa: ensimmäinen osa, käyrätorvien ja puhallinkohtausten täyttämä Metsästys lienee luonnosteltu vuonna 1909; toinen osa, lemmekästä ritaritunnelmaa mukailevan Minnelaulun melodia oli alunperin osa Pohjolan tytärtä (1906), kun taas reipas päätösnumero Nostosillalla ehti juuri ja juuri valmistua ennen kantaesitystä Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa maaliskuussa 1912. Toisen sarjan opusnumero 66 on linjassa teoksen syntyajankohdan kanssa.

Runsaista levytyksistä huolimatta sarjoja kuullaan konserteissa suhteellisen harvoin, vaikka musiikki on ”tekotawalleen kenties nerokkainta, mitä Sibelius on luonut”. Kantaesityksen kriitikko Otto Kotilainen ihasteli erityisesti viimeisen osan ”werratonta wärikkyyttä ja temaattisen työn kekseliäisyyttä”.

Jaani Länsiö

Ferruccio Busoni: Romanza e Scherzoso

Jo hänen nimeensä on kirjattu tulevaisuus suurmiehenä: Ferruccio Dante Michelangelo Benvenuto Busoni (1866–1924). Hän syntyi Toscanassa pian Italian yhdistymisen jälkeen, mutta kotimaa vaihtui jo nuorena ensin Itävaltaan, sitten Saksaan. Vuonna 1888 Busoni matkusti lehtoriksi Helsingin konservatorioon, vaikka vihasi opettamista eikä osannut suomea, ruotsia tai venäjää. Suomessa hän tutustui Martin Wegeliukseen ja Armas Järnefeltiin sekä solmi elinikäisen ystävyyden Jean Sibeliukseen, ja auttoi tätä murtautumaan kansainväliseen maineeseen. Elämänsä rakkaudenkin hän löysi suomalaisesta Gerda Sjöstrandista.

Nuorena Busoni tehtaili teoksia sen, minkä isänsä ruoskimalta pianoharjoittelulta pystyi; noin kolmestasadasta sävellyksestä yli kaksisataa valmistui ennen 20 ikävuotta, mutta nykyohjelmistoissa ei ole tilaa Busonin varhaisille saati myöhäisille teoksille. Vain mammuttimaista pianokonserttoa mieskuoro-osuudella näkyy ohjelmissa, silloinkin kuriositeettina. Vaikka Busoni ei ole säveltäjänä muiden pianistien, Lisztin, Brahmsin tai Saint-Saënsin veroinen, hän kuuluu viimeisiin romantiikan ajan suuriin pianisti-säveltäjiin, ja toisaalta ensimmäisiin, jotka rahisevilla äänitteillään päästävät nykyihmisen suoraan 1800-luvun suuren pianotradition lähteille. Historiaan Busonin nimen ovat sinetöineet hänen J.S. Bachin musiikista tekemänsä ultraromanttiset sovituksensa, jotka olivat jo aikanaan niin suosittuja, että hänen vaimoaan puhuteltiin Amerikassa rouva Bach-Busoniksi.

Busonin viimeisiin kuuluva Romanza e Scherzoso op. 54 (1921) on yksi kolmen konserttoteoksen sarjasta, jossa wieniläisklassinen kepeys kohtaa busonilaiseksi paisutetun romantiikan. Kaksi muuta ovat teokset oboelle ja orkesterille sekä huilulle ja orkesterille. Toisaalta Romanza e Scherzoso on tarkoitettu esitettäväksi ikään kuin toisena osana D-duuri konserttikappaleen op. 31 jälkeen, jotta ne yhdessä muodostaisivat Concertinon. Sitä voi esittää myös itsenäisesti, kuten tänään. Kymmenenminuuttinen teos jakautuu kahteen vastakohtaiseen jaksoon. Verkkaisesti heräilevä Andantino kiihtyy vikkelään scherzoon, kunnes vähän ennen loppua alun tunnelmat keskeyttävät ilonpidon – onneksi vain hetkeksi.

Jaani Länsiö

Thomas Adès: Konsertto pianolle ja orkesterille

Englantilainen Thomas Adès (s. 1971) on niitä harvoja säveltäjiä, joiden ei periaatteessa koskaan tarvitsisi turvautua ulkopuoliseen apuun musiikkinsa esittämisessä. Pianoa hän soittaa niin korkealla tasolla, että on tehnyt levyjä yhdessä sellisti Steven Isserlisin ja tenori Ian Bostridgen kanssa. Hän on myös esiintynyt kamarimuusikkona mm. Los Angelesin filharmonikoiden sarjassa sekä konsertoinut omilla resitaaleillaan. Ollakseen niin taitava pianisti Adès on hyödyntänyt soittokykyään hämmästyttävän harvoin. Concerto Conciso (1997) kamariorkesterille ja pianolle ei täytä virtuoosikonserton vaatimuksia, kun taas videolle, pianolle ja orkesterille sävelletyssä teoksessa In seven days (2008) on kyse muusta kuin solistisuudesta. Parhaiten hänet tunnetaan oopperoistaan, kuten eroottisella suorasukaisuudella kohauttaneesta Powder Her Facesta (1995) ja The Tempestistä (2003), joka kuuluu 2000-luvun menestyneimpiin oopperoihin.

Viime maaliskuussa Bostonissa kantaesitetty Konsertto pianolle ja orkesterille (2018) on konkreettista otsikkoaan myöten konstailemattoman klassinen solistinumero, kuin pianokonserton arkkityyppi, jonka muodossakin näkyy itsetietoinen kunnianosoitus konserttojen historialliselle aikajanalle. ”Kysyin konsertolta, mitä se haluaa”, Adès on kertonut. ”Se halusi jatkaa traditiota samaan tapaan kuin puu, joka sekin on traditionaalinen muoto: silläkin tulee aina olemaan runko. Osa minusta tuntee, että tuoreus löytyy parhaiten palaamalla perinteisiin.”

Ja perinteinen konsertto todella on. Siinä on kolme osaa, jotka noudattavat tuttua nopea-hidas-nopea -muotoa. Ensimmäinen osa esittelee toisilleen vastakohtaiset teemat sonaattimuodolle uskollisesti, ja mukana on myös virtuoosinen soolokadenssi. Toinen osa on rauhoittava, melodinen ja kaunis, kun taas finaalissa hyperromanttinen virtuoosisuus päästää pianistin paahtamaan pidäkkeettä. Kriitikot ovat löytäneet epäsuoria viittauksia mm. Raveliin, Šostakovitšiin, Rahmaninoviin, Lisztiin, Beethoveniin, Chopiniin, Gershwiniin…  ja silti musiikki ei koskaan lakkaa olemasta ehtaa adèsia. Teos on varta vasten sävelletty Adèsin pitkäaikaiselle ystävälle ja pianoduo-partnerille Kirill Gersteinille.

Jaani Länsiö

Leoš Janáček: Taras Bulba

Kolmesta suuresta tšekkisäveltäjästä Leoš Janáček (1854–1928) lienee tuntemattomin. Toisin kuin vanhemmat kollegansa Antonín Dvořák ja Bedřich Smetana, Janáček eli tarpeeksi myöhään kokeakseen musiikin murroksen kohti 1900-luvun modernismia. Ensimmäiset teoksensa hän laati romanttisten ihanteiden mukaisiksi, mutta jo hittiooppera Jenůfa (1896–1902) enteili jotain uutta. Janáček kehitteli uusia keinoja välttää perinteitä esimerkiksi säveltämällä melodiat ja motiivit imitoimaan puhekielen nuottia ja rytmiä. Myöhemmin hän sävelsi mm. oopperat Tapaus Makropoulos, Katja Kabanova ja Viekas kettu sekä hyvin omaperäisen Sinfoniettan. Suurta Glagoliittimessua pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kuoroteoksista. 

Orkesterirapsodia Taras Bulba (1918) kuuluu tyyliltään Janáčekin kansallisromanttisiin teoksiin myöhäisestä syntyvuodestaan huolimatta. Janáček oli kansatieteilijä ja sydänjuuriaan myöten patriootti, mutta myös jonkinasteinen russofiili. Hän perusti kotikaupunkiinsa Brnoon Venäjä-seuran, nimesi lapsensa Olgaksi ja Vladimiriksi ja ihaili venäläisiä kirjailijoita yli kaiken. Erityinen suosikki oli (syntyjään ukrainalaisen) Nikolai Gogolin vuonna 1835 julkaistu Taras Bulba -novelli, johon Janáček tutustui alkuperäistä versiota laajempana ja venäläisesti terästettynä vuoden 1842 laitoksena. Se kertoo 1500-luvulla eläneestä kasakasta ja hänen pojistaan Andreista ja Ostapista. He viettävät nomadielämää nykyisen Ukrainan alueella, missä Taras Bulba janoaa vapautta ja vallanpitäjien verta uhrauksista piittaamatta. Poikansa Andrein hän tappaa omakätisesti tämän rakastuttua puolalaisvalloittajiin, Ostapin hän menettää vihollisille. Lopulta myös Taras kuolee jäätyään vangiksi kostoretkellään. 

Kirjan patrioottinen paatos osui Janáčekin sieluun niin syvästi, että vuonna 1905 hän päätti säveltää tarinan sinfoniseksi runoksi. Teos valmistui vasta vuonna 1915, ja hän uudisti sitä kolme vuotta myöhemmin, kun Tšekkoslovakia sai janoamansa itsenäisyyden Itävalta-Unkarista. Kantaesitys kuultiin vasta vuonna 1924 säveltäjän 70-vuotisjuhlien kunniaksi, mutta jo puoli vuotta ennen varsinaista syntymäpäivää. Koska Janáček ei halunnut juhlia ennenaikaisesti, hän karkasi salista ennen loppua ja menetti yleisön raivoisat aplodit. 

Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Thomas Adès

    kapellimestari

  • Kirill Gerstein

    piano

Ohjelma

  • 19.00
    Jean Sibelius

    Historiallisia kuvia II

  • Ferruccio Busoni

    Romanza e Scherzoso, pianolle ja orkesterille

  • Väliaika 25 min

  • Thomas Adès

    Pianokonsertto (ekS.)

  • 21.00
    Leoš Janáček

    Taras Bulba

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.