Romeo ja Julia

Pe 26/04/2019 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Konsertin johtaa kapellimestari Antony Hermus. 

Aikamme persoonallisimpiin kuuluva säveltäjä Unsuk Chin venyttää jokaisessa sävellyksessään niin omia kuin solistienkin rajoja, eikä pianokonsertto ole poikkeus. Tunnelmasta toiseen siirrytään venäläissävelin: Sergei Prokofjev puki Romeon ja Julian traagisen rakkaustarinan koskettavaksi balettimusiikiksi. 

Kapellimestari Antony Hermusin valitsemassa sarjassa kuullaan Prokofjevin balettimusiikista osat:
Montagues and Capulets 
The child Juliet 
Madrigal 
Minuet
Masks 
Romeo and Juliet 
Death of Tybalt 
Juliettes Death 
Antony Hermus
 
Alankomaalainen Antony Hermus (s. 1973) oli pienestä pitäen soittanut pianoa, hänen isänsä soitti viulua ja johti kotikaupungin kirkkokuoroa, mutta nuori Hermus ei suoraan ohjautunut pianistin uralle. Hän haki yliopiston hallintotieteiden linjalle, jatkoi tohtoriopiskelijaksi saakka ja työllistyi.
 
Musiikki ei silti unohtunut. Koko yliopistoajan Hermus oli jatkanut konservatoriossa pianonsoittoa, hankkinut diplomin ja esiintyi orkestereiden solistina. Kerran harjoituksissa kapellimestari oli sairastunut, ja koska Hermusilla oli tapana selailla muidenkin soittimien osuuksia partituurista, häntä pyydettiin sijaistamaan. Se oli ensimmäinen kosketus kapellimestarin ammattiin, joka näytti häneltä myös sujuvan. Hän oli jälleen tienhaarassa ja valinnan edessä. Nyt hän päätti keskittyä yhteen asiaan, muuttaa Saksaan ja omistautua ”25-tuntisille työpäiville” harjoittelijana oopperatalossa. Hermus oppi tuntemaan talon kaikki toimet järjestäjän ja nuotistonhoitajan töistä lähtien, ja päätyi harjoituskapellimestariksi. Ura alkoi siitä.
 
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Hermus on vieraillut lukuisissa Saksan tärkeissä oopperataloissa, johtanut kaikkia Alankomaiden orkestereita ja mm. BBC Philharmonicia, Lontoon Philharmonia -orkesteria ja Royal Philharmonicia. Hän on Pohjois-Alankomaiden sinfoniaorkesterin päävierailija ja Alankomaiden nuoriso-orkesterin taiteellinen neuvonantaja. ”Muusikkona ja humanistina työni on kommunikoida kollegojeni kanssa niin, että äänemme välittyy ihmisille ja yleisölle. Siten voimme epäsuorasti parantaa maailmaa”, hän on sanonut Brabant Cultureelin haastattelussa.
 
Orkesterimusiikissa Hermusin ydinaluetta ovat myöhäisromantikot, mutta nykymusiikillakin on sijansa. Unsuk Chinin pianokonsertto on hänelle hyvin tuttu. Viimeksi hän johti sitä helmikuussa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin konsertissa solistinaan Francesco Piemontesi. 
 
Seuraa Antony Hermusia Twitterissä @antonyhermus
 
 
Francesco Piemontesi
 
Italiankielisen Sveitsin Locarnossa syntynyt Francesco Piemontesi (s. 1983) kuuluu aikamme kiinnostavimpiin nuoriin pianisteihin. Piemontesi tutustui pianoon jo neljävuotiaana haeskeltuaan koskettimilta melodioita, joita hän kuuli vanhempiensa laulavan. Soittotuntinsa hän aloitti kuitenkin viululla, mutta kun kaksi viulutuntia olikin vierähtänyt pianon ääressä, oli soittimen lopullinen valinta helppo. 
 
Piemontesi on lukuisten kilpailumenestystensä siivittämänä noussut urallaan tasaisen varmasti maailman arvostetuimpien orkestereiden solistiksi ja festivaalien esiintyjäksi. Saatuaan kolmannen palkinnon vuoden 2007 Kuningatar Elizabeth -pianokilpailussa Piemontesi murtautui lopullisesti musiikkimaailman tietoisuuteen, ja on sittemmin esiintynyt niin Wienin Musikvereinissa, New Yorkin Carnegie Hallissa kuin Berliinin Philharmoniessa. Lisäksi hän on soittanut mm. BBC:n Proms-juhlilla, La Roque d’Anthéronissa ja Edinburghin kansainvälisellä festivaalilla. Itse hän on Settimane Musicali di Ascona -festivaalin taiteellinen johtaja. Unsuk Chinin pianokonserttoa Piemontesi on esittänyt tänä vuonna myös Tukholmassa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa Antony Hermusin johdolla. HKO:ssa Piemontesi vieraili viimeksi syksyllä 2014.
 
Opettajiensa Cécile Ousset’n ja Arie Vardin lisäksi Piemontesi on tehnyt läheistä yhteistyötä Alexis Weissenbergin ja Murray Perahian kanssa. Alfred Brendeliltä hän on saanut jo 10 vuoden ajan paitsi opastusta soittamiseensa myös viisaita ajatuksia elämästä musiikin ulkopuolella. Piemontesin periaatteisiin kuuluu harjoitella nimenomaan niitä teoksia, jotka hän haluaa pitää ohjelmistossaan vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Piemontesin ylistettyjä tulkintoja on voinut kuulla Clavesin, Avanti Classicin ja EMI:n julkaisemilla levyillä. Nykyisin Piemontesi levyttää yksinoikeudella Naïve Classicsille.
 
Seuraa Francesco Piemontesia Twitterissä @F_Piemontesi
 
 
 
Ludwig van Beethoven: Coriolan-alkusoitto
 
Ludwig van Beethovenin (1770–1827) kaikki näyttämöteokset ovat enemmän tai vähemmän kadonneet konsertti- ja oopperasaleista. Näytelmämusiikit Ateenan rauniot (1811), Egmont (1810) ja Talon vihkiminen (1822) tunnetaan yksittäisistä numeroistaan, ja jopa harvemmin esitetyn Fidelio-oopperan (1814) neljä alkusoittoversiota ovat pääteostaan suositumpia ja kerronnaltaan onnistuneempia. Beethovenin sinfoniseen ajattelumaailmaan eivät istuneet näyttämön vaatimat, sitkeästi jännitetyt draamankaaret, lavatapahtumien kannattelu taustamusiikilla ja teemojen miettiminen näyttämöllisiksi elementeiksi. Hänhän perusti melkein kaikki teoksensa hyvin tarkasti määriteltyyn sonaattimuotoon.
 
Ulkomusiikillinen lähtökohta ei silti aina kahlinnut Beethovenin mielikuvitusta. Esimerkiksi syntymästään asti suosittu Coriolan-alkusoitto (1807) valmistui todennäköisesti Heinrich Joseph von Collinin Coriolan-näytelmän innoittamana, mutta tuskin varta vasten näytelmää varten. Se kantaesitettiin vuonna 1807 samassa konsertissa kuin neljäs sinfonia ja neljäs pianokonsertto, ja myöhemmin se soitettiin Coriolanin teatteriesityksessä. Muuta musiikkia Beethoven ei näytelmään tuottanut. 
 
Roomalainen Gaius Marcus Coriolanus oli ylimys, joka joutui kansalaisten epäsuosioon ja pakeni katkerana kaupungista vallatakseen sen takaisin vieraan vallan joukoissa. Kuuluisammassa Shakespearen Coriolanus-näytelmässä päähenkilö murhataan lopussa, mutta Collinin versiossa hän tekee itsemurhan huomattuaan, ettei voi vastustaa äitinsä ja vaimonsa pyyntöä laskea aseet. Beethoven on jättänyt musiikin dramaturgian jokaisen kuulijan oman mielikuvituksen varaan. Ehkä sonaattimuotoisen teoksen uhmakas pääteema edustaa Coriolanin vihaa ja melodinen sivuteema duurissa naishahmojen rauhanomaisuutta? Kenties Beethoven näki sotapäällikössä itsensä tai samaan aikaan Euroopassa tuhoa kylväneen Napoleonin. Oli esikuvana kuka tahansa, alkusoiton lohduton loppu ei jätä hiipuvalle toivonkipinälle mitään mahdollisuutta toipumiseen.
 
Unsuk Chin: Pianokonsertto
 
Eteläkorealainen Unsuk Chin (s. 1961) on aikamme esitetyimpiä ja palkituimpia säveltäjiä. Vuonna 2017 myönnetyn Wihurin Sibelius-palkinnon lisäksi hän on saanut mm. Grawemeyer- ja Arnold Schönberg -palkinnot sekä lukuisia muita tunnustuksia sävellyskilpailuista, kuten vuoden 1984 Rostrum, joka nosti hänet tunnettuuteen ja orkestereiden kausiohjelmien vakionimeksi. Läheisistä Suomen-suhteistaankin johtuen Chinin musiikilla on erityinen sija maamme musiikkielämässä. Hän on naimisissa pianisti Maris Gothónin kanssa, ja klarinettikonserttonsa hän teki varta vasten Kari Kriikulle. 
 
Konsertot myös sellolle, viululle, shengille että kaksoiskonserton pianolle ja lyömäsoittimille säveltänyt Chin aloitti solistiteostensa tekemisen pianokonsertolla (1996-97). Sen haastavassa soolo-osuudessa kuuluvat hänen opettajansa György Ligetin etydien vaikutus sekä voimakas innostus indonesialaiseen, lyömäsoittimien ympärille rakentuvaan gamelan-musiikkiin. Chin on kertonut tavoitelleensa epookkimaista kerrontaa; piano käy läpi historiaansa alkaen aina barokkisäveltäjä Scarlattista ja päätyen nykypäivään, mutta kuivakkaan kronikoinnin sijaan Chin esittää soittimen kehityksen leikillisessä ja virtuoosisessa valossa. Romantiikan aikakauden itseriittoisen yksilöpianismin kliseet Chin on välttänyt kirjoittamalla orkesterin jokaiselle soittimelle tärkeitä osuuksia solistin rinnalle.
 
Teoksen neljästä osasta ensimmäinen on preludi, jonka alussa konserton teemat esitellään geometrisesti taivutettuina kolmisointuina. Teemat kehittyvät rytmisiin muotoihin, päällekkäin ja lomittain kasvaen pian solistin näytösluontoiseen jaksoon ja osan elementtien muunnokseen. Toinen osa hahmottuu vastakohtien törmäyksinä: sointivärejä tutkiskelevat alku- ja loppujaksot reunustavat äärimmäisen vauhdikasta keskijaksoa. Kolmannen osan katkelmalliset taitteet liittyvät yhteen orkesterisoinnuilla, kun taas finaaliosa noudattaa jatkuvan kasvun kaavaa kohti soolokadenssia ja sitä seuraavaa, yllättävästi katkeavaa koodaa.  
 
Sergei Prokofjev: Romeo ja Julia, sarja
 
Ehkä epävarmat ulkomaanvuodet ja suuri lama olivat sumentaneet Sergei Prokofjevin (1891–1953) arviointikyvyn, ehkä tieto Stalinin systemaattisesta taiteilijoiden yliviivamisesta ei ollut kulkeutunut Pariisin saakka. Moni kollega oli vaihtanut ammattia, jotkut muuttaneet maalle, toiset teloitettu. Joka tapauksessa Prokofjev alkoi 1930-luvulla taas lämmitellä suhteitaan Neuvostoliittoon, mistä hän oli lähtenyt vuonna 1918. Toisaalta säveltäjä varmasti koki kasvattaneensa turvavälin Šostakovitšin kaltaisiin formalisteihin hiomalla nuoruuden särmänsä uusromanttisella tyylillä. Kun ulkomailta ei töitä tippunut, ja musiikki elokuvaan Luutnantti Kije (1934) onnistui, Prokofjev oli yhä varmempi päätöksestään. Hän saisi vapaat kädet Romeo ja Julia -baletin toteuttamiseksi Kirovin teatterissa, ja kaupanpäällisenä täyden matkustusvapauden. Paluu Neuvostoliittoon vuonna 1936 oli sinetöity. 
 
Unelmien tilaus oli kuitenkin Juudaksen suudelma. Ensin Kirov vetäytyi jo ennen kuin nuottiakaan oli valmiina. Prokofjev teki baletin valmiiksi neljässä kuukaudessa Moskovan Bolšoille, mutta varmuuden vuoksi sekin hyllytti teoksen Stalinin aloitettua Šostakovitsiin suunnatun lokakampanjansa Pravdassa. Prokofjev otti vastuun myöntämällä musiikkinsa tanssikelvottomaksi, ja että rohkea loppuratkaisu, joka jättää nuoret rakastavaiset henkiin, osoitti huonoa makua. Se ei pelastanut baletin avainhenkilöitä: libretisti Adrian Pjotrovski ja Bolšoin johtaja Vladimir Mutnikh teloitettiin vuonna 1937, Shakespeare-tutkija Sergei Dinamov vuonna 1939. Ihmeen kaupalla Prokofjev säästyi, vaikka hän lännen paluumuuttajana oli potentiaalinen petturi. Koska ensimmäisen kokoillan baletin saaminen teatteriin näytti nyt epätodennäköiseltä, Prokofjev pelasti Romeon ja Julian parhaat osat kahteen suosittuun orkesterisarjaan vuonna 1936 – niissä loppuratkaisu jää auki. Säveltäjän omien sarjojen lisäksi moni kapellimestari on koonnut baletin kymmenistä tanssinumeroista omat sarjansa.
 
Lopulta Romeo ja Julia kantaesitettiin vuonna 1938 Tšekkoslovakiassa – kovakätisesti lyhennettynä. Matkustuskiellossa virunut Prokofjev näki baletin täydellisenä ja suuresti muokkaamanaan versiona Neuvostoliiton ensi-illassa Kirovissa vuonna 1940. Säveltäjää lukuunottamatta yleisö otti teoksen ihastuneesti vastaan.
 
Jaani Länsiö
 
 
 

Taiteilijat

  • Francesco Piemontesi

    piano

  • Antony Hermus

    kapellimestari

Ohjelma

  • 19.00
    Ludwig van Beethoven

    Coriolanus-alkusoitto

  • Unsuk Chin

    Pianokonsertto

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Sergei Prokofjev

    Romeo ja Julia, sarja

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.