Taivaalliset

To 18/04/2019 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Sopraano Camilla Tilling tulkitsee kaupunginorkesterin-debyytissään Gustav Mahlerin lauluja sekä neljännen sinfonian päättävän sopraanoaarian.

Sopraano Camilla Tilling tulkitsee kaupunginorkesterin-debyytissään Gustav Mahlerin lauluja sekä neljännen sinfonian päättävän sopraanoaarian.

Susanna Mälkki
 
Helsingissä syntynyt ja nuoruutensa asunut Susanna Mälkki on kasvanut Helsingin kaupunginorkesterin säestyksellä. Pienenä hän istui orkesterin konserteissa perheensä kanssa, ja nuorena musiikinopiskelijana seurasi tarkasti orkesterimuusikoiden ammattitaitoa ja nautti maailman parhaiden solistien esiintymisistä. Vuonna 2004 hän pääsi ensimmäistä kertaa johtamaan orkesteria, jonka 13. ylikapellimestarina hän aloitti syksyllä 2016.
 
Mälkin tie kapellimestariksi on kulkenut Sibelius-Akatemian ja Tukholman Edsberg-instituutin selloluokkien kautta. Hän voitti kansalliset Turun sellokilpailut ja nousi Göteborgin sinfoniaorkesterin soolosellistiksi, mutta jo nuorena kytemään jäänyt innostus orkesterinjohtamiseen ohjasi häntä koko ajan kohti kapellimestariopintoja.
 
Mälkin ensikosketus orkesterinjohtamiseen tuli Tukholmassa orkesterisoitinten opiskelijoista kootun pienyhtyeen kapellimestarina. Toisen kerran Mälkki johti koulun kamariorkesteria Ruotsin radion sinfoniaorkesterin silloisen ylikapellimestarin Esa-Pekka Salosen seuratessa vierestä. Tunne todellisen intohimon löytymisestä oli sinä hetkenä kirkas ja on sitä edelleen. 
 
Mälkin läpimurto tapahtui vuonna 1999 Helsingin juhlaviikoilla, ja ensimmäisen vakiokiinnityksensä hän sai Stavangerin orkesterin musiikillisena johtajana. Maineikkaan nykymusiikkiorkesteri Ensemble Intercontemporainin taiteellisena johtajana (2006–2013) hän vakiinnutti nimensä aikamme musiikin syvällisenä tulkkina. 
 
Mälkki on johtanut maailman parhaita orkestereita, kuten kaikkia USA:n Big Five -orkestereita, Amsterdamin Concertgebouw’ta, Berliinin filharmonikkoja ja Lontoon sinfoniaorkesteria sekä vieraillut oopperataloissa aina New Yorkin Metropolitanista ja Pariisin oopperasta Milanon La Scalaan ja Wienin valtionoopperaan. Syksyllä 2017 hän aloitti Los Angelesin filharmonikoiden päävierailijana. Musical America -lehti valitsi Mälkin vuoden kapellimestariksi 2017.
 
 
Camilla Tilling
 
Ruotsalainen, Linköpingissä syntynyt sopraano Camilla Tilling (s. 1971) on yli 20 vuoden ajan kuulunut kansainvälisten ooppera- ja konserttilavojen vakionimiin. Laulamisen hän aloitti jo koululaisena, ja hän onkin muistellut laulaneensa aina aamuisin kahden kilometrin matkansa kotoa koulubussille. Jo ennen valmistumistaan Göteborgin teatteri- ja musiikkikorkeakoulusta ja Lontoon Royal Collegesta vuonna 1998 hän debytoi Göteborgin oopperassa laulamalla Olympian roolin Offenbachin Hoffmannin kertomuksissa. Sittemmin hänen uransa on ollut jatkuvassa nosteessa. Koko 2000-luvun Tilling on kiertänyt maineikkaita oopperataloja New Yorkin Metropolitanista Lontoon Covent Gardeniin, Milanon La Scalaan ja Brysselin La Monnaieen. 
 
Viime vuosina Tilling on tehnyt myös yhä enemmän konserttiesiintymisiä; hän on laulanut messuja, oratorioita ja sinfonisia kuoroteoksia Los Angelesin filharmonikoiden, Amsterdamin Concertgebouw’n, Berliinin ja New Yorkin filharmonikoiden sekä Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa. Vuonna 2017 hän esiintyi sekä Hampurin Elbphilharmonien avajaisgaalassa että Nobelin rauhanpalkintogaalassa. Kiitosta hän on saanut myös kolmesta lied-levystään sekä kahdesta konserttiaarialevystään BIS-yhtiölle. 
 
Tänään Tilling debytoi Helsingin kaupunginorkesterin solistina, mutta helsinkiläisyleisölle hän on esiintynyt aiemmin Radion sinfoniaorkesterin solistina ja tänä keväänä debytoi myös Suomen kansallisoopperassa Debussyn Pelléas ja Melisande -oopperan toisessa nimiroolissa. Mahlerin neljäs sinfonia on kuulunut jo pitkään Tillingin ohjelmistoon. Viime vuosina hän on laulanut sitä mm. Simon Rattlen johdolla Berliinin Philharmoniessa ja Susanna Mälkin johdolla Göteborgissa. Levytyskin häneltä löytyy jo vuodelta 2000 yhdessä Philharmonia Orchestran ja kapellimestari Benjamin Zanderin kanssa.
 
 
Richard Wagner: Nürnbergin mestarilaulajat, alkusoitto
 
Richard Wagnerin (1813–1883) elämässä 1860-luku oli käänteentekevä. Vuosikymmen alkoi katastrofilla ja päättyi riemuvoittoon. Wagner oli unelmoinut valloittavansa Pariisin viemällä sinne Tannhäuser-oopperansa. Ainoa este oli yleisö, jonka musiikkimaun oli pilannut Wagnerin inhoama, juutalaisena viihdenikkarina pitämänsä Giacomo Meyerbeer. Valloitusretki päättyi päättyi skandaaliin.
Paikallinen herrakerho protestoi taiteellisia ratkaisuja vastaan, näytökset keskeytettiin, ja Wagner oppi vihaamaan kaikkea, mitä Meyerbeer edusti. Alamäki kiihtyi, kun oopperat Reininkulta ja Valkyyria jämähtivät esityskelvottomien oopperoiden maineeseen, ja Tristaninkin kantaesitystä lykättiin aina vain. Velkojat ja rakastajattarien aviomiehetkään eivät jättäneet rauhaan. Vuosia padotun kaunansa Wagner purki Nürnbergin mestarilaulajiin (1868), jonka myötä myös onni kääntyi. 
 
Wagnerin ainoa komediaksi laskettava ooppera tapahtuu historiallisessa todellisuudessa, keskiaikaisessa mestarilaulajien killassa, joka järjestää kilpailun. Pääpalkintona on oikeus avioliittoon kaupungin kultasepän tyttären kanssa. Vastakkain ovat kirjuri Beckmesser ja nuori ritari Walther, jonka mestarilaulaja Hans Sachs johdattaa kauniin laulun saloihin. Ooppera tunnetaan vaikeista aarioistaan, ja sen loistelias alkusoitto (1862) on usein kuultu avausnumero myös sinfoniakonserteissa. 
 
Samalla kun Wagner uudistui musiikillisesti ja maksoi kalavelkoja nyt jo kuolleelle Meyerbeerille, hän käytti oopperaa heristäkseen nyrkkiä ulkomaiselle musiikille. Beckmesseristä hän teki karikatyyrimäisen juutalaisen ja Hans Sachsille hän laati monologin, joka vaatii rajoja kiinni vieraiden ainesten estämiseksi. Ideologiansa vakuudeksi hän julkaisi aiemmin kirjoittamansa pamfletin ’Juutalaisuus musiikissa’, joka käsittelee taiteen suhdetta kansalliseen identiteettiin arveluttavin sanankääntein. Vaikka Wagnerin tekstejä on syytetty antisemitismistä, itse musiikista on turha etsiä viitteitä poliittisista aatteista.
 
Gustav Mahler: Des Knaben Wunderhorn
 
Kansallisromanttisen idealismin lähtölaukauksen voi yksinkertaistaen sijoittaa runokokoelman Des Knaben Wunderhorn (Pojan ihmetorvi) ensimmäisen osan ilmestymiseen vuonna 1805. Kirjasta tuli saksalaisen mielenmaiseman runsaudensarvi, jonka mystiset kertomukset, sotajutut, eläinsadut ja yliluonnolliset kohtaamiset innostivat taiteilijoita ja kirjailijoita, kuten J.W. Goethea, Heinrich Heinea ja Grimmin veljeksiä tekemään omat folkloristiset kertomuksensa. Vastaavasti kuin esimerkiksi 30 vuotta myöhemmin ilmestyneen Kalevalan säkeet, myös Wunderhornin runot ovat tosiasiassa kokoajiensa Achim von Arhimin ja Clemens Brentanon kovakätisesti editoimia ja vähintäänkin sopiviksi sommittelemia versioita alkuperäisistä kansantaruista. 
 
Kokoelmalla oli suuri vaikutus myös varhaisromanttisen lied-perinteen kehitykseen. Niin Weber, Mendelssohn, Schumann kuin Brahmskin ikuistivat Wunderhornin tunnepitoisimpia säkeitä yksinlauluiksi, mutta tuskin yksikään säveltäjä luki Wunderhornia niin lumoutuneena kuin Gustav Mahler (1860–1911). Hänen yhteensä 24 Wunderhorn-laulustaan moni päätyi melodianpätkiksi sinfoniamusiikkiin, toisista hän muokkasi uusia orkesterilauluja ja, jotkut siirtyivät kokonaisina sinfonioihin. Näitä löytyy erityisesti toisesta, kolmannesta ja neljännestä sinfoniasta. 
 
Mahlerin toista vuonna 1899 julkaistua Des Knaben Wunderhorn -kokoelmaa nimitetään joskus virheellisesti laulusarjaksi. Vaikka laulut on sävelletty yksittäin esitettäväksi, yhdessä kuultuna niiden vaikuttavuus moninkertaistuu. Sekä laulut Wer hat dies Liedlein erdacht? ja Rheinlegendhen ovat kevyitä rakkauskuvaelmia 3/8-tahtilajissa, kun taas Lob des hohen Verstandes on kriitikoille suunnattu satiirinen piikki, jossa käen ja satakielen laulukisan tuomarina toimii arvostelukyvytön aasi. Das irdische Leben on synkkänä lapsuuskuvauksena inhorealistinen vastakohta naiivia idyllisyyttä tihkuvalle neljännen sinfonian päätösaarialle Das himmlische Leben.
 
 
Gustav Mahler: Sinfonia nro 4
 
Gustav Mahlerin (1860–1911) elämä ja tuotanto on tapana jakaa varhaisiin, niin sanottuihin Wunderhorn-vuosiin ja sitä seuranneeseen myöhempään sinfoniakauteen, jonka verrattain lyhyen 20-vuotisen jakson voi vielä pilkkoa karkeasti kolmeen osaan: neljä ensimmäistä sinfoniaa edustavat varhaista kypsyyttä, sinfoniat viidennestä seitsemänteen kuuluvat keskikauteen ja päätöskausi kattaa loput kolme sinfoniaa sekä Das Lied von der Erden. 
 
Mahler ei koskaan irrottautunut lapsuudestaan traumaattisine muistoineen. Kautta tuotantonsa hän viittaa nuoruusvuosiensa ääniraitaan, jossa kasarmien marssiorkesterit mekastivat, isän majatalossa vierailleet kansanmuusikot jammailivat ja katujen klezmer-yhtyeet soittivat klarinettejaan. Ja vaikka Mahler julkaisi nuoruutensa suosikkikirjan Des Knaben Wunderhornin (Pojan ihmetorvi) teksteihin perustuvat laulunsa jo ennen suuria orkesteriteoksiaan, hän jatkoi säveltämiensä melodioiden ja kirjan tekstien hyödyntämistä jatkossakin, erityisesti jättimäisissä toisessa ja kolmannessa sinfoniassaan. 
 
Neljäs sinfonia (1900) sai syntynsä Mahlerin päätettyä siirtää kolmannen sinfonian finaaliosasta varhaisen, ennen julkaisemattoman Wunderhorn-laulunsa seuraavan sinfoniansa huipentumaksi. Vasta finaalissa kuultava laulu Das himmlische Leben (1892) luo lähtökohdat koko sinfonian tunnelmalle. Lapsen näkökulma taivasten valtakunnasta ilmenee kuuluu sinfonian keveydessä ja Mahlerin mittakaavassa pienessä orkesterissa, jossa pasuunat ja tuubat loistavat poissaolollaan. Finaalin yltäkylläistä ateriointia – eläinten kustannuksella – ihannoiva aaria on vastaus Mahlerin toiselle, nälästä kertovalle Wunderhorn-aarialle Das Irdische Leben.
 
Mahlerilaisittain lyhyt, vain tunnin mittainen sinfonia on neljäosainen. Ensimmäinen osa on pastoraalimainen ja tanssillinen, toinen osa on scherzo, joka on inspiroitunut Arnold Böcklinin maalauksesta Kuolema soittaa viulua. Kolmas osa kehittyy verkkaisesti eteneviksi muunnelmiksi. Musiikkia voi tulkita ainakin kahdella tavalla: Vanhahtavalla melodia- ja harmoniamaailmallaan Mahler luo idealistisen taivaskuvaelman ja heittäytyy joko vilpittömästi naiiviksi, tai ¬- kuten tutkija Deryck Cooke luonnehtii, näyttää meille lapsen viattomuudella verhoiltua kauhua; mörköjä kuin suoraan satukirjojen kuvituksesta.
 
Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Susanna Mälkki

    kapellimestari

  • Camilla Tilling

    sopraano

Ohjelma

  • 19.00
    Richard Wagner

    Nürnbergin mestarilaulajat, alkusoitto

  • Gustav Mahler

    Lauluja sarjasta Pojan ihmetorvi

  • Väliaika 25 min

  • 21.00
    Gustav Mahler

    Sinfonia nro 4 "Das himmlische Leben"

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.