Toccata ja fuuga

Ke 15/05/2019 19:00 - 21:00
Liput: 37.00-7.00 €

Esittely

Moninkertaisesti palkittu ranskalaispianisti Jean-Efflam Bavouzet näyttää taitojaan Sergei Rahmaninovin ultra-virtuoosisessa Paganini-rapsodiassa.

Kauhuelokuvien vakiomusiikkina käytetty Bachin urkuteos sai uuden elämän kapellimestarilegenda Leopold Stokowskin käsissä. Orkesterisovitus muistetaan vääristyneiden varjokuvien soittamana Disneyn Fantasian avauskohtauksessa. Sveitsiläinen Mario Venzago johtaa maanmiehensä synkimmän sinfonian, joka ei jätä paatuneintakaan kuulijaa kylmäksi.

Mario Venzago
Hymyä, naurua, musiikin iloa. Mario Venzagon (s. 1948) taitelijapersoona kolmeen sanaan tiivistettynä voi tuntua kliseisiltä irtoheitoilta, mutta seurasipa hänen johtamiaan harjoituksia, konsertteja tai haastatteluita, sama asenne musiikkiin ja elämään tulee läpi ja tarttuu niin muusikoihin kuin yleisöön, jopa kriitikoihin. Erästä luonnehdintaa mukaillen ”hän saa Brahmsinkin tanssimaan”. Positiivisesta asenteestaan Venzago puhui Yleisradiolle vuonna 2014:
 
”Vanhempana olen alkanut suhtautua ammattiini onnen kautta. Onhan käytössäni iso orkesteri, joka tuottaa ääntä musiikkia ja meitä varten! Mitä enemmän pääsen johtamaan ja osallistumaan tämän äänen muodostumiseen, sitä onnellisempi minusta tulee. Sitä voimakkaammin myös rakastun ammattiini, matkailuun ja erilaisten orkestereiden kanssa työskentelyyn.”
 
Maailma ja sen orkesterit ovatkin tulleet Venzagolle syvällisesti tutuksi aina 1970-luvulta lähtien, kun hän siirtyi pianon äärestä kapellimestariksi. Musiikillisena johtajana tai ylikapellimestarina hän on toiminut Winterthurissa, Heidelbergissä, Bremenissä, Grazissa, Baselissa, Baskimaassa, Newcastlessa, Göteborgissa ja Indianapolisissa. Vuonna 2010 hän palasi synnyinmaahansa Sveitsiin Bernin sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi.  
 
Suomen ja pääkaupunkiseudun konserttiyleisölle Venzago on varmasti tuttu nimi hänen vierailtuaan usein Tampere filharmoniassa sekä Radion sinfoniaorkesterissa sekä toimittuaan jo vuosien ajan Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina. Helsingin kaupunginorkesteria Venzago johti viimeksi vuonna 2017.
 
Venzago tunnetaan paitsi hyväntuulisuudestaan myös hänen — konsertti-iltoja lukuun ottamatta — käyttämästään kaulahuivista. Niitä on hänellä useita, mutta jokaista yhdistää kaksi asiaa: ne ovat aina punaisia. Ja ne tuovat hänelle onnea.
 
Jean-Efflam Bavouzet
Ranskalaisessa nykymusiikin lehdossa Metzissä kasvanut Jean-Efflam Bavouzet (s. 1962) syntyi musiikkiperheeseen ja opiskeli pianon ohella myös oboeta ja lyömäsoittimia kymmenen vuoden ajan. Kesäisin Bavouzet tapasi kotikaupunkinsa festivaaleilla Xenakisia, Boulezia, Kagelia, Messiaenia ja muita nykymusiikin suurmiehiä, ja sävelsi itsekin elektronimusiikkia harjoittelun lomassa. 
 
Bavouzet’n nuoruuden ensimmäisiä esiintymismuistoja oli, kun hänen konserttinsa peruttiin myrskyn revittyä konserttisalin kattoon reiän. Suuri Georges Cziffra kuuli tapauksesta ja tarjosi 17-vuotiaalle nuorukaiselle toisen puoliskon omasta resitaalistaan toisessa salissa. ”Pelkän perheeni sijasta sali olikin nyt tupaten täynnä lehdistöä myöten! Cziffra oli hyvin ystävällinen ja epäitsekäs. Muistan, kun kuuntelin hänen harjoitteluaan, ja kokeilin hänen pianoaan. Painoin koskettimia peukaloillani koko kehoni painolla – en onnistunut”, tarinaniskijänä tunnettu Bavouzet muisteli Examinerille vuonna 2012.
 
Bavouzet’n varsinainen solistinen ura alkoi vuonna 1998 Pariisin orkesterin konsertissa, johon Sir Georg Solti oli kutsunut hänet varta vasen esiintymään johdollaan. Solti ehti kuolla ennen esiintymistä, mutta Pierre Boulezin johtama konsertti oli suuri menetys. Vielä korkeammalle asteelle Bavouzet on noussut levyillään, ja erityisesti Chandosille äänittämänsä Debussyn pianomusiikin kokonaislevytyksellä, joka on saanut mm. Gramophone-palkintoja vuoden parhaista levyistä. ICMA nimitti hänet vuoden taiteilijaksi vuonna 2012. 
 
“Koetan aina ymmärtää säveltäjän tyyliä niin hyvin kuin mahdollista, mikä on mielestäni tärkeimpiä seikkoja tulkitsijan työssä. Koskaan ei silti pääse karkuun omaa itseään, äänenväriään, taustojaan, omaa luontoaan! Voin vain pyrkiä mahdollisimman läpinäkyväksi ja uskolliseksi säveltäjälle aina soittaessani, hän sanoi Vancouver Classic Societylle vuonna 2014. 
 
Bach – Stokowski: Toccata ja fuuga & Ein feste Burg ist unser Gott
 
Leopold Stokowski (1882–1977) oli ensimmäisiä kapellimestareita, joka ymmärsi ammattinsa supertähtipotentiaalin myyttisine taikavoimineen. Hän puhui itäeurooppalaisella aksentilla ja vaihtoi nimensä kirjoitusasun korostaakseen juuriensa puolalaisuutta, vaikka oli paljasjalkainen lontoolainen. Konserttisalien valaistusta hän muokkasi saadakseen käsiinsä ja kasvoihinsa ylimääräistä hohtoa ja hän luopui tahtipuikosta kokonaan. Hänen rakastajatterensa oli Greta Garbo ennen säveltäjän kolmatta avioliittoa perijä Gloria Vanderbiltin kanssa. Eksentrisyydestään huolimatta Stokowski kuului 1900-luvun suurimpiin kapellimestareihin, ja hänen vaikutuksensa esimerkiksi äänilevytekniikkaan musiikin uutena levityskanavana oli ohittamaton.
 
Kymmeniä orkesterisovituksia tehneen Stokowskin Bach-innostus juontaa hänen nuoruuden uraansa urkurina. Varhaisina Amerikan-vuosina tehty Toccata ja fuuga d-mollissa oli heti täysosuma, ja kun hän levytti sen Philadelphian orkesterin kanssa vuonna 1927, siitä tuli orkesterin vakionumeroita. Itse Walt Disney ihastui siihen niin kovasti, että halusi sen Fantasia-animaatioonsa (1940) nimenomaan Stokowskin ja Philadelphian orkesterin esittämänä.
 
Toccata ja fuuga noudattaa barokkiajalla suosittua muotoa, jossa säveltäjän oppineisuutta ja kontrapunktin taitoa osoittavaa fuugaa edeltää improvisatorinen, soittajan virtuoosisuutta ilmentävä alkusoitto, usein nimeltään preludi tai toccata. Teos on absoluuttista musiikkia, eli sitä ei ole sävelletty tarinan, maalauksen tai runon mukaan, mutta 1900-luvun alun elokuvien tehokäytössä siihen tarttui kauhukuvaston kliseepotpurrin maine, josta se ei vieläkään ole täysin irtaantunut. Syytä on myös Fantasia-animaation avausnumerossa, jossa suurieleinen Stokowski johtaa abstrakteihin, goottilaisesti vääristyneisiin muotoihin muuttuvia varjokuvasoittajia synkässä värivalaistuksessa.
 
Toinen illan orkesterisovituksista on Stokowskin Ein feste Burg ist unser Gott (1933), jonka alkuperä on usein virheellisesti paikallistettu J.S. Bachin samannimiseen koraalipreludiin BWV 720 uruille. Todellisuudessa sekä Bachin urkuteoksen että Stokowskin koruttoman orkestraation pohjana on Martti Lutherin säveltämä virsi Jumala ompi linnamme, jota myös esimerkiksi Felix Mendelssohn on lainannut viidennessä sinfoniassaan. 
 
Sergei Rahmaninov: Paganini-rapsodia
 
Historia ei tunne toista Niccolò Paganinin veroista virtuoosia. Yleisö ympäri Euroopan lakosi Paganinin viulun tahtiin, hänen maineensa paholaisen kauppakumppanina kulki hänen mustien hevosten vetämien vaunujensa edellä, ja jopa pianon ylivaltiaaksi julistautunut Franz Liszt lähti nöyränä harjoittelemaan todistettuaan Paganinin ylivertaista ilmaisuvoimaa. Soittimesta riippumatta hänen käsityskyvyn ylittävä taitonsa ja supertähden auransa on koskettanut jokaista länsimaista muusikkoa. Jopa nykyajan kitarasankarit, kuten Steve Vai ja Yngwie Malmsteen ovat liehuletistään lähtien tietoisesti brändiä rakentaneen Paganinin perillisiä.
 
Sekä viulun, alttoviulun että kitaran soittotekniikat uudistaneen Paganinin sävellystuotannon kruunu ovat 24 kapriisia sooloviululle, joista viimeisen kappaleen teemasta on tullut kuin lainausautomaatti hänen seuraajilleen, mukana Brahmsin, Lisztin ja Lutoslawskin kaltaisia suurmiehiä. Kaikkien muiden ylitse nousee kuitenkin Sergei Rahmaninovin (1873–1943) Rapsodia Paganinin teemasta op. 43 (1934). Se on yksi vain kuudesta teoksesta, jotka kirjoituskammosta ja koti-ikävästä kärsinyt Rahmaninov kykeni säveltämään muutettuaan Venäjältä vuonna 1917.
 
Vaikka Rapsodia onkin johdannosta, teeman esittelystä ja 24 muunnelmasta koostuva erillisten kohtausten ketju, se voidaan jakaa myös konserton muotoon, jossa on kolme osaa ja soolokadenssi. Nopeat äärimuunnelmat kehystävät keskiosan hitaita muunnelmia, jotka huipentuvat kuuluisaan 18. muunnelmaan ylösalaisin käännetystä teemasta. Ulkomusiikillista ohjelmaa teoksella ei ole, mutta rapsodiana se viittaisi katkelmalliseen kertomukseen. Sen musiikkiin tehty balettiversio seuraakin säveltäjän sepittämää tarinaa Paganinin sankariteoista rakkaudessa ja musiikissa.
 
Kun säveltäjä itse soitti solistina Leopold Stokowskin johtamassa kantaesityksessä Baltimoressa, hän anekdootin mukaan jännitti viimeisen muunnelman teknisia karikkoja niin, että luopui raittiudestaan ja rauhoitteli vapinaansa tujauksella tiukkaa. Tapa toistui ennen jokaista esitystä. Rapsodian lopun epäviralliseksi nimeksi tuli täten ”minttuliköörimuunnelma”.
 
Arthur Honegger: Sinfonia nro 3 ”Liturginen”
 
Aikuisikänsä Ranskassa viettänyt mutta perimältään sveitsiläinen Arthur Honegger (1892–1955) eli koko elämänsä henkisesti vieraalla maalla. Vaikka hän ei voinut vältellä 1900-luvun alkua leimanneiden sävellyssuuntausten vaikutuksia 12-säveljärjestelmineen, Honegger rakensi ihanteensa modernismin sijasta syvälle germaaniseen peruskallioon; Bachiin, Beethoveniin, Wagneriin. Tultuaan liitetyksi ranskalaista musiikkikenttää ravistelleeseen säveltajakollektiiviin Les Sixiin hän teki pikaisen pesäeron ilmoittamalla vannovansa täysin erilaisen estetiikan nimeen. Saksalaismiehityksen aikana hänet potkittiin maanalaisesta säveltäjien vastarintaliikkeestä saatuaan syytöksiä natsisympatioista – natsit taas julistivat hänet rappiotaiteiljaksi. Radiossa häntä boikotoitiin, konserttimatkat olivat sallittuja. 
 
Honegger ei mielellään laatinut teoksilleen selittäviä tarinoita, mutta aina niin tehtyään musiikin saama huomio kasvoi, ja taiteellisesti painavammat sävellykset jäivät pimentoon. Hänen ylivoimaisesti esitetyimmät orkesteriteoksensa ovatkin ohjelmalliset (ja viihdyttävät) höyryveturikuvaus Pacific 231 ja urheilusuorituskuvaus Rugby. 
 
Vaikka Honeggerin toisen maailmansodan aikana syntyneitä sinfonioita ei kannata kuunnella ohjelmallisina teoksina, niitä on tulkittu sodanvastaisina manifesteina: Toista sinfoniaa (1941) pidetään kärsimyksen kuvauksena maailmanlopun edellä, neljättä (1946) on kuultu säveltäjän elona Sveitsin maaseudulla sodan riehuessa ympärillä. Kolmas sinfonia (1945) on Honeggerin raastavin, syvällisin ja henkisesti uuvuttavin sinfonia. Tuntojaan Honegger maalaili kantaesityksen ohjelmatekstissä: ”Pyrin symboloimaan nykyihmisen syntyä barbarismin heitteikössä, typeryyttä, kärsimystä, konemaisuutta ja byrokraattisuutta, joka on vallannut meidät viime vuosina.” 
 
Juonta sinfonialla ei ole, mutta sen kolme osaa on otsikoitu katolisten messuosien mukaan. Pahaenteinen avausosa Dies irae (Vihan päivä), kuuluu sielunmessuun, ja hidas osa De profundis clamavi (Syvyydestä minä huudan sinua) viittaa psalmiin 130. Finaali Dona nobis pacem (Suo meille rauha) etenee marssilla kohti vääjäämätontä, väkivaltaista huipentumaa, jota seuraava harras loppusoitto enteilee sodanjälkeistä tyhjyyttä. 
 
Jaani Länsiö

Taiteilijat

  • Mario Venzago

    kapellimestari

  • Jean-Efflam Bavouzet

    piano

Ohjelma

  • 19.00
    Bach - Stokowski

    Toccata ja fuuga d-molli

  • Sergei Rahmaninov

    Paganini-rapsodia

  • Väliaika 25 min

  • Arthur Honegger

    Sinfonia nro 3 "Liturginen"

  • 21.00
    Bach - Stokowski

    Ein feste Burg ist unser Gott

Usein kysyttyä

Voinko ottaa orkesterista valokuvia?

Voit ottaa kuvia ennen konserttia ja konsertin jälkeen. Konsertin ajan toivomme sinun rentoutuvan kuuntelemaan soittoamme. Näin takaat työrauhan meille ja rauhallisen konserttielämyksen muille kuulijoille.

Mistä voin tilata väliaikatarjoilut?

Väliaikatarjoilut voi tilata Restel Tapahtumaravintoloiden myyntipalvelusta puhelimitse 0207624862 tai sähköpostilla ravintolat.musiikkitalo@restel.fi tai Restis-sovelluksesta.
Huomioithan että yli 30 henkilön väliaikatarjoilujen tilaus myyntipalvelusta.

Kuinka pukeudun konserttiin?

Pukeudu niin, että viihdyt. Pukukoodi on vain orkesterilla.

Kuinka voin vaihtaa kausikorttipaikkani?

Kausikorttipaikan voi vaihtaa myynnin alkaessa ostamalla uuden kausikortin vapaana olevista paikoista. Lunastamatta jääneet paikat vapautetaan kertalippumyyntiin kausikorttimyynnin päätyttyä.

Minulla on kausikortti, mutta en pääse konserttiin, mitä teen?

Lipun voi luovuttaa ystävän käyttöön tai lahjoittaa musiikinopiskelijan käyttöön konserttipäivänä klo 15 mennessä p. 09 3102 2700 tai helsinki.philharmonic@hel.fi.