article-image

Dvořákin yhdeksäs sinfonia yhdistää amerikkalaisia sävelmiä eurooppalaiseen taidemusiikkiin

Antonín Dvořákin Yhdysvaltain-ajan suurin teos sai lisänimen Uudesta maailmasta

Slaavilaisilla tansseilla kansainväliseen kuuluisuuteen noussut Antonín Dvořák (1841–1904) oli julistettu tšekkien epäviralliseksi kansallissäveltäjäksi hiljattain kuolleen Bedřich Smetanan tilalle. Tyyliltään hän oli kansallinen, mutta kaikkea muuta kuin kotikutoinen. Kun Dvořák muutti Amerikkaan vuonna 1892 New Yorkin kansalliskonservatorion johtajaksi, hän otti nopeasti uuden maailman musiikkityylit haltuunsa. ”Kuulen mustien melodioissa kaiken, mitä musiikin suuri ja jalo koulukunta tarvitsee”, hän sanoi ystävälleen, Harry T. Burleighelle tämän esiteltyä säveltäjälle kansansa lauluja. ”Olen varma, että tämän maan tulevaisuuden musiikki perustuu niin kutsuttuihin negromelodioihin, kauniisiin ja monipuolisiin teemoihin, jotka kumpuavat suoraan maaperästä.” Historia on osoittanut ennustuksen toteen.
 
Vain kolmen Yhdysvalloissa vietetyn vuoden aikana Dvořák sävelsi sikäläisestä äänimaailmasta – kansanmusiikista, kaupunkien hälinästä ja preerioiden tuulista – ammentavat sellokonserton h-mollissa, jousikvarteton nro 12 Amerikkalainen sekä op. 96 Amerikka-sarjan. Yhdysvaltain-ajan suurin teos, sinfonia nro 9 sai lisänimen Uudesta maailmasta, ja se on  kantaesityksestään lähtien ollut Dvořákin tunnetuin teos ja pysynyt historian esitetyimpiin kuuluvana sinfoniana. 
 
Muodoltaan teos on mitä perinteisin sinfonia, mutta erikoisen siitä tekee Dvořákin tapa yhdistellä amerikkalaisia sävelmiä böömiläiseen ja eurooppalaiseen taidemusiikkiin jokaisessa teoksen neljässä osassa. Ne tosin eivät koskaan esiinny sellaisenaan, vaan tunnistamattomiksi muokattuina, vain ensiosan huilusoolo on melko varmasti johdettu Swing low, sweet chariot -laulusta. Nykyään kansallisesti värittyneitä lainoja käyttävät taiteilijat ottavat tietoisen riskin uransa tuhoutumisesta kolonialismisyytöksiin, joita myös Dvořák on sittemmin saanut, mutta hän teki kaiken kunnianosoituksena monikulttuurisuudelle ja kansojen väliselle yhteistyölle yhdenvertaisuuden nimissä. Eivätkä sinfonian musiikkilainat ole jääneet palauttamatta: Dvořákin alkuperäisestä toisen osan  englannintorvimelodiasta myöhemmin sovitettua laulua Goin’ Home käytetään vielä nykyäänkin hymninä erityisesti afroamerikkalaisissa kirkonmenoissa.
 
Jaani Länsiö

KE 6/2/2019 19.00
TO 7/2/2019 19.00
 
Osmo Vänskä, kapellimestari
Jonathan Roozeman, sello
 
 
Samuel Barber: Sinfonia nro 1
Samuel Barber: Sellokonsertto
Antonín Dvořák: Sinfonia nro 9 "Uudesta maailmasta"