article-image

Elina Vähälä soittaa Béla Bartókin toisen viulukonserton

Soittotehtäviensä ohella Vähälä on 2009 toimintansa aloittaneen Viuluakatemian perustajajäsen sekä Karlsruhen musiikkikorkeakoulun viuluprofessori.

Yhdysvaltain Iowassa syntynyt mutta jo pikkulapsena Suomeen muuttanut Elina Vähälä kuuluu Suomen kansainvälisimpiin viulisteihin. Kolmevuotiaana harjoittelun aloittanut Vähälä muistaa innostuneensa viulunsoitosta nähtyään televisiosta Viuluviikarit-ohjelman. Saatuaan isoäidiltään oman viulun muuttuivat televisiosta tutut äänenvärit, legatot ja vibratot omakohtaiseksi todellisuudeksi. Uravalinta on ollut siitä asti selvä.
 
Koulutuksensa Vähälä aloitti Seppo Reinikaisen oppilaana Päijät-Hämeen konservatoriossa Lahdessa ja jatkoi siellä Pertti Sutisen luokalla kahdeksan vuoden ajan. Noihin vuosiin ajoittuvat myös opinnot Kuhmon Viulukoulussa Zinaida Gilelsin, Ilja Grubertin ja Pavel Vernikovin oppilaana. Sibelius-Akatemiassa Vähälän opettaja oli Tuomas Haapanen, ja muita tärkeitä mentoreita ovat olleet Ana Chumachenco ja Peter Csaba. Valmistumisvuotenaan 1999 Vähälä voitti arvostetun Young Concert Artists International Auditions -kilpailun New Yorkissa.
 
Maineensa valovoimaisena ja poikkeuksellisen monipuolisena muusikkona Vähälä on ansainnut laaja-alaisella repertuaarillaan, joka kattaa konserttoja ja kamarimusiikkia barokista nykypäivään. Vuonna 2012 hän kantaesitti tilaamansa Jaakko Kuusiston viulukonserton, jonka hän myös äänitti BIS-yhtiölle vuonna 2013 samalle levylle John Coriglianon Punainen viulu -konserton kanssa. Vähälä on kantaesittänyt myös Aulis Sallisen Kamarikonserton sekä Curtis Curtis-Smithin Kaksoiskonserton yhdessä pianisti-kapellimestari Ralf Gothónin kanssa. Kalevi Ahon viulukonserton nro 2 Vähälä kantaesitti vuonna 2016.
 
Vähälän viimeaikaisiin kohokohtiin kuuluvat esiintymiset Minnesotan orkesterin, Detroitin ja Houstonin sinfonikoiden, Lyonin kansallisen sinfoniaorkesterin, Tukholman kuninkaallisten filharmonikoiden sekä Singaporen sinfoniaorkesterin kanssa. Vähälä on ollut tuttu näky Sinfonia Lahden kiertueilla, viimeksi Soulin kansainvälisellä musiikkifestivaalilla. Syyskuussa 2015 Vähälä soitti televisioidussa konsertissa lähes mahdottomana pidetyn Sibeliuksen viulukonserton varhaisversion Radion sinfoniaorkesterin solistina Hannu Linnun johdolla.
 
Elina Vähälän ura konserttosolistina alkoi jo 12-vuotiaana kotikaupunkinsa Lahden kaupunginorkesterin (nyk. Sinfonia Lahti) konsertissa, ja yhteistyö on sittemmin jatkunut tiiviinä; sama orkesteri muun muassa valitsi hänet kaudella 1993–1994 Vuoden nuoreksi solistiksi.
 
Soittotehtäviensä ohella Vähälä on 2009 toimintansa aloittaneen Viuluakatemian perustajajäsen sekä Karlsruhen musiikkikorkeakoulun viuluprofessori.
 
Vähälän soitin on Giovanni Battista Guadagnini vuodelta 1780. 
 
Seuraa Elina Vähälää Twitterissä: @elinavahala

 
Béla Bartók: Viulukonsertto nro 2
 
Vuonna 1937 viulisti Zoltán Székely otti yhteyttä Béla Bartókiin (1881-1945). Székely oli kantaesittänyt Bartókin kaksi rapsodiaa ja soittanut kamarimusiikkia hänen kanssaan, ja nyt hän halusi tilata soolokonserton. Bartók oli säveltänyt sellaisen jo vuonna 1908, mutta ei koskaan ollut tuonut sitä julkisuuteen. Niinpä hänen ainoa virallinen viulukonserttonsa oli Székelylle vuosina 1937-38 sävelletty teos. Se sai järjestysnumeron kaksi vasta kun kronologisesti ensimmäinen viulukonsertto sai kantaesityksensä 1950-luvulla. 
 
Kun Székely ja Bartók keskustelivat tulevasta teoksesta, säveltäjä kertoi haluavansa tehdä yksiosaisen muunnelmasarjan. Székely toivoi kuitenkin klassista kolmiosaista konserttoa. Bartók suostui, muttei hylännyt ideaa muunnelmista. Konserton toinen osa on muunnelmasarja, ja finaali muuntelee kaikkia ensimmäisen osan perusaiheita.
 
Teos sai kantaesityksenä Amsterdamissa vuonna 1939. Willem Mengelberg johti Concertgebouw-orkesteria. Solistina oli tietysti Székely, jolle teos myös on omistettu. Viulisti oli auttanut Bartókia kirjoittamaan virtuoosisen soolo-osuuden ja vaikuttanut myös joihinkin teoksen yksityiskohtiin. Alunperin Bartók antoi finaalin päättyä orkesterin loppurynnistyksellä. Székely ei innostunut: ”Teoksen pitää päättyä kuin konsertto, ei sinfonia”. Bartók kirjoitti uuden lopun, jossa myös solisti on mukana. Painettuun partituuriin säveltäjä liitti alkuperäisen lopun, joten on solistista ja kapellimestarista kiinni kumpi versio esitetään. 
 
Toinen viulukonsertto syntyi kautena, jolloin Bartók pyrki kohti tasapainoista ja klassista ilmaisua. Tämä ei tarkoita teoksen sävelkielen olevan mitenkään kesyä. Musiikista löytää purevia rytmejä, piikikästä kromatiikkaa ja viittauksen Schönbergin 12-sävelmusiikkiin. Konserton kolmessa osassa (Allegro non troppo, Andante tranquillo ja Allegro molto) pääosassa ovat silti lyyriset ja tanssivat melodiat, joissa on unkarilaisten kansansävelmien makua. 
 

Kevään tanssit

 
KE 20/3/2019 19.00
TO 21/3/2019 19.00
 
Matthias Pintscher, kapellimestari
Elina Vähälä, viulu
 
Claude Debussy: Rondes de printemps
Béla Bartók: Viulukonsertto nro 2
Robert Schumann: Sinfonia nro 1 "Kevät"
 

Osta liput.