article-image

Emme tienneet kun läksimme silloin

Georg Malmstén oli ollut Suomen iskelmäprinssi jo ennen sotien alkua ja hänen huolettomat laulunsa olivat soineet kaikkien huulilla

Marraskuussa 1940 julkaistiin kansainvälisellä Odeon levymerkillä savikiekko, jolla esiintyivät Georg Malmstén ja Dallapé-orkesteri. Sen A-puolella oli laulu Pienet kukkivat kummut. Laulu oli alkanut viritä helsinkiläisen harrastajahanuristin Ragnar Nyholmin mielessä hänen katsellessaan talvisodan sankarihautoja Hietaniemen hautausmaalla. Nyholm oli hiljan hankkinut harmonikkansa vähittäismaksulla Matti Jäppilän liikkeestä Vuorikadulta ja hän palasi nyt Jäppilän luokse esittelemään korvissaan soivaa laulua. Matti Jäppilä, joka oli myös Dallapé-orkesterin manageri, piti laulusta. Nyholmilla oli tarjota vain sanat ja melodia, mutta ammatti-ihmisethän huolehtisivat kyllä lopusta. Laulun kirkonkellojen soittoa imitoiva väliosa on tiettävästi Kauko Käyhkön kädestä. Singlen B-puolella oli Uuno Mattilan tango Särkyneitä toiveita. Mattilalla oli asemasodan aikaan joukko-osastossaan Äänislinnassa viihdeorkesteri, joka tapasi esiintyä mm. Aunuksen radiossa.


georg_malmsten

Georg Malmstén laulaa aseveli-illassa 31.12.1942 (SA-kuva)

Georg Malmstén oli ollut Suomen iskelmäprinssi jo ennen sotien alkua ja hänen huolettomat laulunsa olivat soineet kaikkien huulilla. Sodan ajan Malmstén kiersi viihdytysjoukoissa; lauloi korsuissa, kodeissa, rintamaradioissa ja sotasairaaloissa. Ja työn todellisen merkityksen hän ymmärsi hyvin nopeasti; siviiliin palasi muuttunut taiteilija. ”Vasta sodassa opin täydellisesti käsittämään, mikä ääretön voima musiikissa ja laulussa on. Lauluissa, jotka vaikkapa vain hetkeksikin voivat vapauttaa ajatuksemme karusta kylmästä todellisuudesta.”

Monet palasivat rintamalta haavoittuneina, osa pahastikin - saadut vammat olivat kallis hinta joka muokkasi heidän loppuelämäänsä. Nekin, jotka selvisivät vammoitta, kokivat usein paluun vaikeana. Erityisen hankalaa se oli niille nuorille miehille, joilla ei oikeastaan ollut lainkaan aikuisen ihmisen kokemusta siviilielämästä. Kun tällaiset, toisiaan tuntemattomatkin, miehet jossakin kohtasivat, yhteiset kokemukset heitä pian yhdistivät. Ja rintamaradiosta tutuksi tullut musiikki oli heille pääsy hetkeksi takaisin siihen mielenmaisemaan jonka he paremmin tunsivat.