article-image

Kotiaskaret jäädä saa

Säveltäjät Helvi Leiviskä ja Ida Moberg

Helvi Leiviskän nimeen on tavattu liittää epiteetti ensimmäisestä merkittävästä suomalaisesta naissäveltäjästä. Kukaties hän olikin ensimmäinen, joka omana aikanaan sai säveltäjänä laajempaa huomiota. Leiviskä oli kotoisin pohjalaisesta pappissuvusta, jolla seikalla on selitelty hänen sävelkielensä vakavuutta. Monet suvun edustajista olivat myös vahvasti kulttuurin eri saroille kallellaan, kuten Leiviskän säveltäjäveli Aulis, joka menehtyi 1944 jatkosodan loppuvaiheessa.

Helvi Leiviskä

Vanhemman muusikkopolven edustajat tapaavat muistaa Leiviskän erityisesti hänen päivätyöstään Sibelius-Akatemian kirjaston- ja nuotistonhoitajana. Hän elätti itseään myös pianonsoitonopettajana sekä kirjoittamalla musiikkiarvosteluja Ilta-Sanomiin - eivät liene tuntemattomia polkuja tämän päivän säveltäjillekään. Sävellystä Leiviskä opiskeli Sibelius-Akatemiassa Erkki Melartinin johdolla. Hän täydensi opintojaan vielä yksityisesti mm. matkoillaan Wieniin sekä myöhemmin Suomessa Leevi Madetojan ja Leo Funtekin opastuksella.

Madetojan vaikutuksen on sanottu kuuluvan erityisesti viulusonaatissa vuodelta 1945. Sen ensiesitys oli hänen toisessa sävellyskonsertissaan samana vuonna. Ehkäpä oppien vaikutus siinä kuuluukin, mutta tämän päivän korvalla tarkasteltuna ei voi välttyä kuulemasta sitä myös vahvasti ajankuvana. Leiviskän maailmankuvaan vaikutti myös kuuluminen teosofiseen Ruusu-Risti seuraan.

Helvi Leiviskä: Sonaatti viululle ja pianolle 1.osa (1945)
Kuuntele Spotifyssa. 

 

Maamme ensimmäisen naissinfonikon titteli kuuluu oikeastaan Ida Mobergille. Moberg oli opiskellut musiikkia Pietarissa ja Saksassa, jossa hän oli myös tutustunut Rudolf Steinerin pedagogiikkaan. Sävellystä hän opiskeli myös Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterikoulussa, itseään muutamaa vuotta nuoremman Jean Sibeliuksen johdolla. Mobergin sinfonian vuodelta 1905 kantaesitti seuraavana vuonna Helsingin Filharmonisen Seuran orkesteri (myöh. Helsingin Kaupunginorkesteri) säveltäjän johdolla.

ida-moberg.jpg

Kuten useimmat varhaisemman ajan naispuoliset säveltäjät, Ida Moberg oli erittäin kosmopoliitti. Hän vietti pitkiä aikoja Dresdenissä opiskelemassa ja kierteli muutoinkin Euroopan musiikkikaupunkeja. Maailmanpolitiikan runtelemaksi Moberg oli joutunut jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Hän oli ostanut talon opiskelukaupungistaan Dresdenistä, ehkäpä aikoen lopulta asettua sinne pysyvästi. Sodan puhjettua Moberg pääsi takaisin Suomeen, mutta talo jäi sijoilleen, sodan runtelemaksi. Talvisodan syttyessä Ida Moberg oli jo kahdeksankymmenen ikäinen. Hän asui tuolloin Helsingissä ystävättärensä Thyra Albrechtin luona. Teos Marcia viululle ja pianolle on sävelletty muutamia kuukausia ennen sodan syttymistä ja omistettu säveltäjän veljenpojalle.

Ida Moberg: Marcia (1939) 
Mirka Malmi, viulu & Tiina Karakorpi, piano


 

Mobergin ikäisen perheettömän ihmisen elämään sota lienee vaikuttanut etupäässä yleisenä huolena ja epäilemättä ajoittaisina pommisuojaan hakeutumisina. Siviiliväestö Helsingissä pyrki jatkamaan normaalia elämää, jota kuitenkin yleinen epävarmuuden tunne, elintarvikehuollon hankaluudet ja toistuvat ilmahälytykset hankaloittivat.

Sodan aikana enimmillään puolisen miljoonaa miestä oli rintamalla. Suomen väkiluku oli noihin aikoihin vielä reilusti alle neljä miljoonaa, joten tekemättömiä töitä jäi äkkiä runsain mitoin. Ainakin elinkeinoelämän ja sotateollisuuden kannalta tärkeissä tehtävissä vastuu siirtyi nopeasti naisille. Naiset joutuivat opettelemaan ammatteja, jotka aiemmin olivat kuuluneet kokonaan miehille.

Moninaisissa muissakin asioissa vastuu siirtyi kotirintamaan jääneille. Naiset ottivat yksin hoitaakseen perheen ja kodista huolehtimisen sekä lasten kasvatuksen. Yleisen työvelvollisuuden myötä he saattoivat joutua myös maataloustöihin tai tukitöihin rintaman lähelle. Lotta-Svärd-järjestöön kuului jatkosodan alkaessa 200.000 naista, joista osa toimi aivan etulinjan tuntumassa mm. lääkintä- ja viestintätehtävissä. Erityisen rankkaa oli työ kaatuneiden evakuointikeskuksissa, joissa lotat laittoivat kaatuneet arkkuihin kotiseudulle kuljetettavaksi. Monessa evakkoperheessä äiti joutui yksin huolehtimaan perheen uudellensijoittumisesta ja toimeentulosta perheenisän ollessa vielä rintamalla. Harvinaisen ankara oli tietysti sotaleskien taakka.

Teksti: Erkki Suomalainen
Kuvat: Finna, 
 CC BY 4.0

 

Musiikkia ja mielialoja 1939-1945 sarjan muut osat: 

1. Musiikkia ja mielialoja 1939-1945
2. Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa
3. Isät katsovat poikiaan

 

Muista myös!

Mieliala  Helsinki 19391945
18.10.2019-30.8.2020
Helsingin kaupunginmuseo (avataan 2.6.)
Hakasalmen huvila
Mannerheimintie 13 b

Uppoudu sotavuosien mielialoihin kuuntelemalla podcastit.