article-image

Murehista muovaeltu

Musiikkia ja mielialoja 1939-1945 - osa 7

Taide, viihde, sensuuri ja propaganda kuuluivat kaikki sodan aseistukseen. Ja toisin kuin tykit, nämä oli suunnattu ennenkaikkea kotirintamaa kohti. Henkisessä sodankäynnissä käytettiin saatavilla olevia keinoja; vihollisen halventamista, harmitonta viihdettä ja kansallistunteen valamista - viimeksi mainitun ollessa etupäässä taidemusiikin tekijöiden työsarkaa. Sota ei pyyhkinyt soittoa taidemusiikin tekijöidenkään mielistä - vaikka moni heistä olikin rintamalla. Monen nuoren muusikon opinnot ja uran se kyllä keskeytti; heidän palveluksiaan tarvittiin muualla kuin viulun varressa.

Suomalaiset säveltäjät olivat aloittaneet tämän propagandatyön, tietoisesti tahi tahtomattaan, jo ennen sotia. Sillanpään marssilaulun ohella näitä teoksia olivat mm. Taneli Kuusiston Uuno Kailaan tekstiin säveltämä Suomalainen rukous, Heikki Klemetin Oi kallis Suomenmaa ja Armas Järnefeltin V.A. Koskenniemen tekstiin säveltämä Isänmaan kasvot. Kansallistunnetta kohottavina pidettiin Tauno Pylkkäsen Kullervon sotaanlähtöä, Nils-Erik Fougstedtin Preludio eroicoa, Väinö Haapalaisen Pro patriaa sekä Väinö Raition välirauhan aikana säveltämää Voiton hymniä tai hänen sittemmin kadoksiin joutunutta kuoroteostaan Nouse Karjala jatkosodan vuosilta. Monet Sibeliuksen teokset nähtiin myös vihollisen silmissä vaarallisena propagandana; esimerkiksi Finlandia ja Jääkärimarssi, samoin kuin monet säveltäjän isänmaallisella tekstillä varustetuista kuorosävellyksistä, vaikkapa kantaatti Vapautettu kuningatar. Jälkikäteen voimme kai esittää vain oletuksia siitä, mitä säveltäjäin mielissä on liikkunut - ja todeta, ettei luova taide ole ympäristölleen immuunia.

Aarre Merikanto kuului ns. 20-luvun modernisteihin, joiden sävellystyyli ei aikanaan sopinut vallinneen kansallisromantiikan pirtaan - sen enempää kuin sota-ajan tilaukseen sankaruusmyyteistä. Merikanto tosin muutti myöhemmin tyyliään sovinnaisempaan suuntaan. Sodasta Merikannolla oli sävellyskokemusta jo nuoruuden päiviltä; hänen toinen sinfoniansa Sotasinfonia on vuodelta 1918. Samalta vuodelta on mm. marssi Suomen nuori vartio. Merikanto oli itsekin kääntynyt taiteilijasta taistelijaksi liityttyään kansalaissodan aikana valkoisiin. Vuonna 1939 hän voitti olympiafanfaarin sävellyskilpailun Helsingin 1940 kesäolympialaisiin. Kisat oli alunperin myönnetty Tokiolle, joka pitkään vakuuttikin ne järjestävänsä. Maailmantilanne lopulta käänsi olympiakomitean kelkan kohti alkuperäisen äänestyksen hopeamitalistia, Helsinkiä. Kisat toki kohta tyystin peruuntuivat ja fanfaarikin joutui kadoksiin. Se löydettiin uudelleen sopivasti vuonna 1951 ja esitettiin Helsingin toteutuneissa olympialaisissa 1952. Aarre Merikanto palkittiin vuonna 1948 Pro Finlandia mitalilla.

Aarre Merikanto - Aleksis Kivi: Sydämeni laulu (1943) 
Kuuntele Spotifyssa.

Väinö Raitio: Idylli (1938) 
Kuuntele Spotifyssa.

Väinö Raitio: Valse Mignonne (1941) 
Kuuntele Spotifyssa.

Sortavalassa syntynyt Väinö Raitio kuului Aarre Merikannon ja Ernest Pingoudin ohella samoihin 20-luvun modernisteihin, joiden musiikki syntymänsä aikoihin jäi kansallisromanttisen valtavirran tallomaksi. Sodan aika ei myöskään ollut heidän sävelkielelleen erityisen otollinen ilmasto. Näistä kolmesta Raitio on jäänyt kaikkein etäisimmäksi; hän oli ihmisenäkin luonteeltaan vetäytyvä. Hän muodosti oman sävelkielensä, jonka vaikutteita ei kannata, opintomatkoista huolimatta, liiemmin hakea sen enempää venäläisistä, saksalaisista kuin ranskalaisista esikuvista. Monet Raition teoksista saivat vain ensiesityksen, oopperatkin vain muutaman harvan esityskerran ja monet teokset jäivät ajan ilmastoon huonosti sopivina vaille ensimmäistäkään esitystä. Väinö Raitio kuoli noin vuosi sodan päättymisen jälkeen.

7_hko_sortavala.jpg

Helsingin kaupunginorkesteri Sortavalan laulujuhlilla (Kalevalan 100-vuotisjuhla) 1935, Georg Schnéevoigt johtaa.

Ernest Pingoud: Le chant de l’espace (1938) 
Kuuntele Spotifyssa.

 

Pietarilaisyntyinen säveltäjä Ernest Pingoud lähti 1918 Venäjän vallankumouksen jaloista kohti kansalaissodan koettelemaa Helsinkiä. Hänen muassaan emigroitui uudenlaista musiikillista estetiikkaa ja uusi kotimaa oli saava hänestä myös terävän, sivistyneen, kielitaitoisen ja ennakkoluulottoman musiikkipoliittisen vaikuttajan ja kirjailijan. Hän oli taustansa vuoksi ulkopuolinen ja katseli epäilemättä uutta kotimaataan ulkopuolisen silmin. Pingoudin ensimmäinen sävellyskonsertti järjestyi jo saman vuoden marraskuussa. Siinä esitettiin viisi Pingoudin orkesteriteosta, säveltäjän itse johtaessa Helsingin Kaupunginorkesteria. Konsertti sai kuitenkin kriitikoilta enimmäkseen varsin tylyt arviot, joista muodostui vuosikymmeniksi jonkinlainen pohjavire suhtautumisessa hänen musiikkiinsa.

Itsenäistymisen ja sotien välisessä ajassa olisi kukaties saattanut olla tilaa estetiikan uudistumisellekin; näin ei vain käynyt. Ja 30-luvun lopulla voimistui taas tilaus kansallistunteen vahvistamiselle - hyväksi havaituin keinoin. Pingoud ei kuitenkaan antanut estetiikassaan periksi. Hän kirjoittaa: ”Nuoret kansat, joiden itsetunto vielä on liiallisen voimakas - ehkä sen vuoksi erikoisen voimakas, että sen avulla eräät puutteellisuudet peittyvät - ovat taiteessaan aina taipuvaisia antamaan näkyväisen muodon tälle itsetunnolle. Näiden kansojen kulttuuri on vielä liian nuori tuottaakseen selväpiirteisiä yksilöitä kansainvälistä laatua, ja siksi voi havaita taipumusta yhteenliittymiseen ja ryhmittymiseen.”

Sodan päättyessä tämän kolmikon aika alkoi jo olla ohi. Uudet modernimmalle ilmaisulle otollisemmat ajat toivat uudet modernistit; Erik Bergman, Einar Englund ja Joonas Kokkonen, murtautuivat vähitellen esiin.

Pingoud toimi sittemmin Helsingin kaupunginorkesterin intendenttinä kuolemaansa, vuoteen 1942 asti. Hänen jälkeensä palvelukseen astui säveltäjäkollega Nils-Erik Ringbom, joka oli siihen asti toiminut orkesterin kirjastonhoitajana.

 

Musiikkia ja mielialoja 1939-1945 sarjan muut osat: 

1. Musiikkia ja mielialoja 1939-1945
2. Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa
3. Isät katsovat poikiaan
4. Kotiaskareet jäädä saa
5. Ikävän torjuntaa ja murheen murjontaa
6. Sotasaalista ja tuontitavaraa

 

Muista myös!

Mieliala  Helsinki 19391945
18.10.2019-30.8.2020
Helsingin kaupunginmuseo (avataan 2.6.)
Hakasalmen huvila
Mannerheimintie 13 b

Uppoudu sotavuosien mielialoihin kuuntelemalla podcastit.