article-image

Šostakovitšin viimeinen sinfonia siteeraa Wagneria

”En minä tiedä mitä ne sitaatit siellä tekevät, mutta en voinut, en voinut, en todellakaan voinut jättää niitä pois.”

 
Opiskeluvuosiensa päätteeksi Dmitri Šostakovitš (1906-1975) sävelsi ensimmäisen sinfoniansa (1926), joka osoitti säveltäjän erityiset kyvyt juuri tämän musiikkilajin parissa. Jatkossa Šostakovitšin sinfoniasarja sisältää niin monumentaalimusiikkia (sinfoniat 4, 5, 7, 8, 11 ja 13) ja poliittista linjaa myötäilevää musiikkia (sinfoniat 2, 3 ja 12) kuin henkilökohtaisen tunnustuksen kaltaisia teoksia (sinfoniat 6, 9, 10 ja 14). 
 
Kesällä 1971 valmistunut viidestoista sinfonia (A-duuri, op. 141) jäi säveltäjän viimeiseksi. Kantaesityksen Moskovassa 8.1.1972 johti hänen poikansa Maxim. Kuten Šostakovitšin myöhäiselle orkesterimusiikille on luonteenomaista, suurta orkesteria käytetään myös tällä kertaa hyvin kamarimusiikillisesti ja solistisesti. Tämä antaa sinfonian harvoille suurille purkauksille sitäkin järisyttävämmän tehon. 
 
Sinfoniassa on sitaatteja muiden musiikista, mikä asettaa kuulijalle aivan omanlaisensa haasteen. Ensimmäisessä osassa kuuluu tuttu aihe Rossinin Wilhelm Tell -oopperan alkusoitosta. Finaalin avaa Wagnerin Ringistä peräisin oleva kuolemaan liittyvä johtoaihe, ja pian kuullaan sitaatti Tristanista. Mistä oikein on kysymys? Ystävälleen Isaak Glikmanille Šostakovitš sanoi välttelevään sävyyn: ”En minä tiedä mitä ne sitaatit siellä tekevät, mutta en voinut, en voinut, en todellakaan voinut jättää niitä pois.” Tämän perusteella sinfoniassa saattaa olla jokin ohjelmallinen sisältö. Tätä näkemystä puoltaa, että Šostakovitš parissa kohdassa viittaa myös omiin teoksiinsa. 
 
Ensimmäistä osaa (Allegretto) säveltäjä luonnehti ”leikkikalukaupaksi”, mutta on kuulijasta kiinni onko musiikki luonteeltaan hauska vai vaivihkaisen pahaenteinen. Samalla tavalla toisen osan (Adagio) voi kokea joko tuskaisan surulliseksi tai etäännytetyn ironiseksi. Tauotta esitettävä kolmas osa on lyhyt scherzo (Allegretto). Finaali (Adagio-Allegretto) sisältää mm. nostalgisia tansseja ja monumentaalisen passacaglian. Sinfonian päättää unenomaisesti tikittävä kooda. 
 
Christian Holmqvist
 
Serenadi
PE 29/3/2019 19.00
 
John Storgårds, kapellimestari
Baiba Skride, viulu
 
George Antheil: Over the Plains
Leonard Bernstein: Serenadi viululle ja orkesterille
Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 15