article-image

Sotasaalista ja tuontitavaraa

Ajan iskelmät peilaavat tuskaa, pelkoa ja ikävää kaipuun ja toivon tuntemuksiin.

Laulut olivat voimanlähde niin kotona kuin rintamalla; Suomessa julkaistiin sotavuosina n. 700 iskelmää. Mukana oli myös propagandamusiikkia, jossa vitsailtiin vihollisen kustannuksella, mutta Suomessa tämä genre jäi sittenkin melko kapeaksi. Eivätkä kaikki iskelmät muutoinkaan laulaneet suoraan sodasta, itse asiassa harvat. Monenlaiset vaihtelevat tunteet olivat kiinteä osa sota-ajan arkea, miksipä niitä olisi peitelty lauluissakaan. Ajan iskelmät peilaavat tuskaa, pelkoa ja ikävää kaipuun ja toivon tuntemuksiin.

Slaavilainen kaiho on tavannut istahtaa hyvin suomalaiseenkin mielenlaatuun. Muutamat sota-ajan suosituimmista sävelistäkin olivat venäläistä alkuperää, kuten Eldanka-järven jää ja vanha venäläinen valssi Elämää juoksuhaudoissa johon Usko Kemppi teki suomenkielisen tekstin. Pääesikunta tosin kuunteli näitä sotasaaliita hieman ristiriitaisin miettein. Kenraaliluutnantti Airon valiteltua ’näistä tsaarin soittokuntavalsseista’ rintamakiertueiden järjestäjä George de Godzinsky sävelsi tilalle kestohitiksi muodostuneen valssin Äänisen aallot. Viihteen merkityksen rintamamiehille tunnusti aikanaan myös jalkaväen kenraali Adolf Ernrooth. Hän liitti laulun Elämää juoksuhaudoissa tekstin kirjaansa Kenraalin testamentti puoli vuosisataa sodan jälkeen. ”Sota-ajan iskelmät olivat hyvin haikeita ja täynnä kaipuuta, ne kuuluivat olennaisesti sodan tunnelmaan.”

Venäläinen kansansävelmä: Elämää juoksuhaudoissa - kuuntele Spotifyssa.
 

Taistoihin tiemme kun toi,
missä luotien laulu vain soi,
emme tienneet kun läksimme silloin,
kuka joskus palata voi.
Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon,
ja kenties matkamme määrä
sodan melskeissä kadota on.
Päivä kun yöks' vaihtui jo,
tuli levoksi pien' tuokio,
ovat unehen vaipuneet kaikki,
missä lämmön suo nuotio.
Minä sinua vain muistelen,
näen poskellas viel' kyyneleen,
Jos taiston kentälle jäisin,
sinun kuvasi on viimeinen.
Kun saapuu yö kentille taistojen,
On hiljaisuus yllä juoksuhautojen.
Jo painuu päät sotilain uupuvain,
Kuopissaan miehet nyt saa rauhassa hetken uinahtaa.
Mies yksin vain valveillaan muistelee,
Ja aatokset kauas kotiin harhailee.
Nyt varmaankin äiti siell' valvoo viel'
Huokaillen ja rukoillen puolesta rakkaan lapsosen.

(Usko Kemppi)

 

6_orkesteri_matkalle_jonnekin.jpg

Orkesteri matkalla sinne jonnekin 1943

 

Musiikillista varusteapua saatiin myös Saksasta. Reippaista saksalaisista marssilauluista suurimmaksi hitiksi muodostui Norbert Schultzen säveltämä Lili Marleen, suomenkielisenä käännöksenä Liisa pien. Sen levytti vuonna 1942 Georg Malmstén. Alkuperäisen saksalaisen version esittäjä oli Lale Andersen, jonka levystä tuli Saksan ensimmäinen miljoonan kappaleen myyntin yltänyt äänilevy. Propagandaministeri Goebbelsin määräyksestä Andersen joutui kohta levyttämään sen toistamiseen, uudelleen sovitettuna. Uusikin esitys oli Goebbelsin mielestä aivan tarpeettoman viihteellinen ja hän laittoi sen esityskieltoon. Osasyyksi on kyllä arveltu Andersenin juutalaisyhteyksiä. Kielto kuitenkin herätti voimakasta vastarintaa lauluun jo kovin mieltyneeltä saksalaisyleisöltä ja sen soittaminen, kerran päivässä, oli kaikesta huolimatta sallittava. Näin oli yleensä enimmäkseen pelkoa herättänyt Joseph Goebbels joutunut perääntymään musiikin edessä.

Norbert Schultze - nimim. Vuokko (Kerttu Mustonen): Liisa pien’ 

 

Musiikkia ja mielialoja 1939-1945 sarjan muut osat: 

1. Musiikkia ja mielialoja 1939-1945
2. Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa
3. Isät katsovat poikiaan
4. Kotiaskareet jäädä saa
5. Ikävän torjuntaa ja murheen murjontaa

 

Muista myös!

Mieliala  Helsinki 19391945
18.10.2019-30.8.2020
Helsingin kaupunginmuseo (avataan 2.6.)
Hakasalmen huvila
Mannerheimintie 13 b

Uppoudu sotavuosien mielialoihin kuuntelemalla podcastit.