Ode till glädjen

Ons 18/12/2019 19:00 - 20:15
Biljetter: 46.00-9.50 €

Presentation

Där, i slutet av finalen, efter att ha hänvisats till på nytt och på nytt om – där klingar det äntligen med full kraft: Glädje! Freude! På traditionellt sätt avslutar stadsorkestern sin höstsäsong i vintersolståndets tid med en konsert som talar om glädje och ljus. Den omtyckta dirigentgästen Bruno Weil är en expert på wienklassisk musik. Han är rätt person att leda orkestern, Musikhusets Kör och solistkåren på resan som kulminerar i ljusets seger. 

Bruno Weil

Saksalainen Bruno Weil (s. 1949) on aikamme johtavia wieniläisklassisen musiikin auktoriteetteja. Weil on profiloitunut niin sanottujen periodiorkestereiden ja vanhan musiikin festivaalien puuhamiehenä toimittuaan mm. Kölnin Cappella Coloniensis -orkesterin musiikillisena johtajana sekä johdettuaan Kalifornian Carmel Bach -festivaalia ja Baijerin Klang und Raum -festivaalia. Torontolaisen Tafelmusik-orkesterin päävierailijana häntä on kiitetty erityisesti levytyksistään. Esimerkiksi tänään kuultavan Beethovenin yhdeksännen sinfonian Weil on levyttänyt Tafelmusikin kanssa vuonna 2016 osana orkesterin Beethoven-sykliä.

Monen legendaarisen kapellimestarin tavoin myös Weil on Hans Swarowskin kouluttama. Vuonna 1988 hänet hälytettiin pikavaroituksella johtamaan Mozartin Don Giovanni -ooppera Salzburgin musiikkijuhlilla. Weil paikkasi Herbert von Karajania niin onnistuneesti, että yhtäkkiä hän löysi itsensä mm. Berliinin Saksalaisesta oopperasta, Dresdenin Semperoperista ja Wienin valtionoopperasta alituiseen. Siitä lähtien hän on kuulunut mm. Berliinin, Wienin ja Los Angelesin filharmonikoiden, Bostonin ja Sydneyn sinfoniaorkesterien ja Baijerin radion orkesterin vakiovieraisiin

Beethovenin yhdeksäs kuuluu Weilin suosikkiteoksiin. ”Se on täydellinen mestariteos. Jokainen osa on säveltämisen korkeinta tasoa. Beethovenia johtaessa on annettava kaikkensa, mitään ei voi säästellä, se on kuin kiipeäisi Mt. Everestille. Ja vaikka johtaisi sen toistamiseen, pitää aloittaa alusta. Se on äärimmäisen vaativaa musiikkia, joka vaatii sitoutumista myös yleisöltä, ja teoksen loputtua voi tuntea selässään yleisön reaktion”, hän kommentoi orkesterin haastattelussa. Ennen nykyistä toimeaan Salzburgin Mozarteumin kapellimestariprofessorina Weil työskenteli Münchenin musiikkikorkeakoulun professorina 15 vuoden ajan.

Jaani Länsiö

Sophie Karthäuser

Belgialainen Sophie Karthäuser on yksi tämän hetken suurista wieniläisklassikoksi profiloituneista sopraanoista. Hän on ollut sitä melkeinpä aina. Musiikinopiskelun hän aloitti tosin klarinetistina ja laulamisen vasta 16-vuotiaana, mutta kehitys oli nopeaa. Mozart-ekspertiksi hänet julistettiin viimeistään vuonna 2005 hänen laulettuaan La Monnaiessa René Jacobsin johdolla Taikahuilun Paminan roolin. Kriitikko kutsui Karthäuseria illan kuningattareksi. Sen jälkeen hän on kuulunut oopperatalojen vakiokalustoon nimenomaan Mozartin oopperoissa, mm. Pariisin Opéra Comiquessa, Theater and der Wienissä ja Glyndebournen festivaalilla. Karthäuseria ei ole suotta kutsuttu synnynnäiseksi mozartiaaniksi, sillä hän pitää säveltäjän musiikkia kotinaan, johon voi aina palata huolimatta sen vaikeudesta ja paljastavuudesta. Viime vuosina Karthäuser on laulanut yhä useammin myös romanttisempaa ohjelmistoa esittämällä mm. Berliozin orkesterilauluja ja Debussyn oopperaa Pelléas ja Mélisande. Hän esiintyi viimeksi Helsingissä vuonna 2017 Helsingin Barokkiorkesterin solistina. Ohjelmassa oli Beethovenin konserttiaaria Ah! perfido.

Katrin Wundsam

Oli pitkään epävarmaa, jäisivätkö mezzosopraano Katrin Wundsamin musiikilliset tavoitteet toteutumatta. Näytti nimittäin siltä, että hänen sukunsa tila Innsbruckissa oli jossain vaiheessa jäämässä hänen hoidettavakseen, joten hän päätti ensin opiskella kauppatieteitä ja vain sivutoimisesti ottaa laulutunteja yksityisessä Anton Bruckner -korkeakoulussa Linzissä. Valmistuttuaan kauppakorkeasta Wundsam päätti kuitenkin suuntautua täysillä musiikkiin, ja jatkoi opintojaan Salzburgin Mozarteumissa Ingrid Mayrin johdolla. Debyyttiroolinsa hän teki Mozartin Così fan tutten Despinana, mutta sen jälkeen hänen roolinsa ovat niin aikakausien eri laidoilta, ettei ainakaan yksipuolisuudesta voi syyttää. Hän laulaa mm. Křenekiä, Rotaa, Vivaldia, Richard Straussia, Gluckia, Wagneria, Puccinia… Vuodesta 2009 lähtien Wundsam on kuulunut Kölnin oopperan laulajakuntaan ja vierailee usein Euroopan kuuluisimmissa konsertti- ja oopperakeskuksissa, kuten Wienin Musikvereinissa ja Berliinin valtionoopperassa.  

Werner Güra

Müncheniläinen Werner Güra kasvoi musiikkiin. Hänen isänsä oli valtionoopperan tuubansoittaja,  joka vei poikansa katsomaan kaikki oopperat, niin että Güra pystyi jo pienenä esittämään Wagnerin sankariaariat ulkoa peilin edessä. Viimeisen 25 vuoden aikana Güra on vakiinnuttanut asemansa tenorina, jonka tulkinnat saksalaisesta liedistä hakevat vertaansa. Hänen yli 40 levyn kataloginsa sisältää myös Bachin oratorioita, barokkioopperoita ja klassisia kuoroteoksia, mutta parhaiten hänet tunnetaan Schubertin yksinlauluista, joista etenkin Winterreise- ja Schwanengesang -sarjojen levytykset pianisti Christoph Bernerin kanssa ovat keränneet ylistystä. Güra opiskeli Salzburgin Mozarteumissa ja Baselin musiikkiakatemiassa, ja vuodesta 2009 lähtien hän on opettanut professorina Zürichin musiikkikorkeakoulussa. Musiikkitalossa Güra esitti viimeksi vuonna 2016 Franz Schubertin ooppera-aarioita Helsingin Barokkiorkesterin solistina.

Paul Armin Edelmann

Wieniläinen Paul Armin Edelmann sai laulunlahjan jo syntyessään. Sanotaan, että hän oppi laulamaan ennen kuin puhumaan, ja jo neljän vanhana hänestä tuli oopperan suurkuluttaja. Se ei ole mikään ihme – hänen isänsä oli kuuluisa basso Otto Edelmann, joka oli myös Paul Arminin ensimmäinen laulunopettaja Wienin musiikin ja esittävän taiteen yliopistossa. Myös hänen veljensä Peter Edelmann on menestynyt oopperabaritoni. Jo pikkupoikana Edelmann oppi kiertämään maailmaa laulajana, ensin Wiener Sängerknaben -kuorossa, ja nyttemmin huippubaritonina. Työskenneltyään Koblenzin teatterissa vuodesta 1992 vuoteen 1997 Edelmann on viettänyt aktiivista elämää vapaana taiteilijana. Hänen areenoitaan ovat mm. Rio de Janeiron Teatro Municipal, Hongkongin ooppera, New Yorkin Lincoln Center ja Tokion New National Theater. Edelmann debytoi tänään Helsingin Musiikkitalossa. 

Jaani Länsiö

Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 9 d-molli op. 125 "Oodi ilolle" (1822–1824)

Oodi ilolle lienee orkesteriohjelmiston latautuneimpia teoksia. Weimarin klassismiin kuulunut Friedrich Schiller (1759–1805) kirjoitti ensiversion runostaan vuonna 1785. Näytelmäkirjallisuuden uudistaja otti teoksissaan (mm. Wilhelm Tell) kantaa poliittisiin tapahtumiin sekä yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Beethoven (1770–1827) suunnittelikin oodin säveltämistä vuosikymmeniä nostaen vuoden 1803 version lopulta osaksi ikonista sinfoniaansa.

Hymni lukeutuu lipun, moton ja Eurooppa-päivän ohella Euroopan unionin virallisiin symboleihin. Euroopan neuvosto omaksui sen käyttöön 1975, ja Oodi on toiminut unionin tunnussävelmänä vuodesta 1985. Herbert von Karajanin sovittama tunnusmusiikki pyrkii sanattomuudessaan kunnioittamaan monikielisyyttä ja ilmaisee unionin tiedotuksen mukaan ”eurooppalaisia ihanteita vapaudesta, rauhasta sekä solidaarisuudesta”.

Teoksen symbolihistoria on kuitenkin monimutkainen. Nicholas Cookin mukaan (Beethoven: Symphony no. 9, Cambridge Univ. Press 1999) liittoutuneet – siis lähes kaikki muut paitsi Saksa – omaksuivat Oodin käyttöönsä ensimmäisessä maailmansodassa. Saksalainen työläisten liitto otti hymnin pian uudenvuoden juhlallisuuksiinsa jatkaen perinnettä rajan molemmin puolin aina Saksojen yhdistymiseen saakka. Oodia soitettiin myös Hitlerin syntymäpäivillä, ja keskitysleirivankeja pakotettiin laulamaan sitä. BBC käytti Beethovenia natsismin vastaisissa kampanjoissaan, mutta hymni raikui myös lohduttomana propagandana kolmannen valtakunnan loppuvaiheissa.

Oodia on hyödynnetty valkoisuuden symbolina Etelä-Afrikassa sekä Rhodesian apartheid-valtion kansallishymninä. Toisaalta sitä laulettiin myös chileläisissä mielenosoituksissa Pinochet’n diktatuurin päättyessä. Leonard Bernstein johti ikonisen esityksensä 9. sinfoniasta Saksojen yhdistymistä juhlistavassa konsertissa. Cook onkin kuvannut Oodia peilimuodostelmaksi: teokseksi, josta kukin voi lukea toivomansa merkitykset.

Vera Plosila

Konstnärer

  • Bruno Weil

    dirigent

  • Sophie Karthäuser

    sopran

  • Katrin Wundsam

    Mezzo sopran

  • Werner Güra

    tenor

  • Paul Armin Edelmann

    Bas

  • Musiikkitalon Kuoro

Program

  • 19.00
    20.15
    Ludwig van Beethoven

    Symfoni nr 9

Ofta frågat

Kan jag fotografera orkestern?

Du får ta bilder före konserten och efter konserten. Då konserten pågår önskar vi dock att du lyssnar på musiken. På så sätt garanterar du musikerna arbetsfrid och stör inte heller de övriga konsertbesökarna.

Var kan jag beställa pausservering?

Pausserveringen kan beställas från Restels försäljningstjänst med telefon 0207624862 eller email ravintolat.musiikkitalo@restel.fi eller från Restis. Notera att beställning av pausservering för över 30 personer sker via försäljningstjänsten.

Måste jag klä upp mig då jag kommer på konsert?

Endast orkestern har dräktkod. Du får klä dig så att du trivs bäst.

Hur kan jag byta ut min säsongkortsplats?

Säsongkortsplatsen kan bytas ut då försäljningen inleds genom att du köper ett nytt säsongkort till en plats som är ledig. Platser som inte har lösts ut säljs som engångsbiljetter då försäljningen av säsongkorten har avslutats.

Jag har ett säsongkort men kan inte komma på konsert, vad göra?

Biljetten kan skänkas åt en vän, eller ges i gåva åt en musikstuderande genom att senast kl. 15 under konsertdagen ringa tel. 09 3102 2700 eller sända mail till helsinki.philharmonic@hel.fi.