Okko Kamu kaupunginorkesterin johtajana

Berglundin kauden jälkeen kaupunginorkesteri oli taas kaksi vuotta, 1979–1981, ilman vakinaista kapellimestaria.

Vuonna 1981 kapellimestarin virassa aloitti Okko Kamu (synt. 1946). Kaupunginorkesteri oli Kamulle tuttu jo lapsuudesta. Hänen isänsä Väinö Kamu oli nimittäin orkesterin kontrabasisti ja ensimmäiset soitto-opit hänelle antoi kaksivuotiaana konserttimestari Väinö Arjava. Kamu pääsi tietysti jo varhain myös seuraamaan  harjoituksia.

Kamu sai viulistina orkesterisoittokokemusta muun muassa Tauno Hannikaisen perustamasta nuoriso-orkesterista. Samaisessa orkesterissa konserttimestarina toimi hänen aikoinaan Leif Segerstam – muusikkopiirit tuntuvat olleen Suomessa edelleen pienet, kuten Kajanuksen ja Sibeliuksenkin nuoruuden aikoihin 1890-luvulla.

Vuonna 1965 Kamu soitti Helsingin kaupunginorkesterin riveissä kakkosviulussa, kun orkesterin kokoonpanoa kasvatettiin Euroopan kiertuetta varten. Yhden kauden jälkeen hän pääsi Kansallisoopperan orkesterin konserttimestariksi.

Ensimmäisen palkallisen johtamistehtävänsä Kamu sai oopperalta vuonna 1967, kun Leif Segerstam oli saanut keikan ulkomailta. Tällöin ohjelmistossa oli baletti. Oopperakapellimestarina hän debytoi vuonna 1968.

Kun Kamu aloitti kaupunginorkesterin johdossa vuonna 1981, tuli hän Berglundin seuraajaksi samalla tavalla, kuin hän oli tullut myös Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi 1972 heti Berglundin jälkeen. Kamua kuvattiin kaupunginorkesterin johtajana lahjakkaaksi ja helpoksi työskentelykaveriksi. Hän johti luontevasti ja pakottamatta. Kamu ei ollut erityisen kova harjoituttaja. Hän piti orkesterin työmoraalia hyvänä.  

Kamun kaudella (1981-1988) orkesterissa soitti 95 soittajaa – orkesterin kokoonpano oli siis historian saatossa lähes kolminkertaistunut. Muitakin muutoksia oli kokoonpanossa tapahtunut noin sadassa vuodessa.

Orkesterin historian alkuvaiheessa soittajisto koostui vain miehistä – eihän orkesterikoulussa naisia alun alkaen koulutettukaan – ja soittajisto oli ikärakenteeltaan vanhaa. Soittajisto kuitenkin sekä naisistui että nuorentui 100 vuoden kuluessa. Tämä kehitys on jatkunut siten, että vuonna 2015 orkesterissa on jo 102 soittajaa ja heistä noin kolmasosa on naisia – soitinryhmien välillä sukupuolijakaumassa on nykyäänkin isoja eroja. Naisia on erityisesti viulusektioissa.

Lähteet: Vesa Sirén – Suomalaiset kapellimestarit &  Einari Marvia & Matti Vainio – Helsingin kaupunginorkesteri 1882-1982 & Helsingin kaupunginorkesterin tiedot vuodelta 2015