Gustav Mahler johti Helsingin kaupunginorkesteria loppuvuodesta 1907. Gallén, Kajanus ja Sibelius kestitsivät arvovierasta, mutta ensikosketus Sibeliuksen musiikkiin ei tehnyt Mahleriin vaikutusta. Erik Tawaststjernan mielestä tehtiin kohtalokas virhe: ”Kajanuksen olisi pitänyt huolehtia siitä, että Kevätlaulu olisi vaihdettu esimerkiksi Tuonelan joutseneen tai Lemminkäisen kotiinpaluuseen.” Asia korjaantuu tässä konsertissa.
Mezzosopraano Katarina Karnéuksella on kyky vangita yleisönsä. ”Viimeisen laulun jälkeen koettiin hetki täydellistä hiljaisuutta, kun yleisö viipyili musiikillisella matkalla, jolle Karnéus oli vienyt.” (Bachtrack)
Susanna Mälkki
Susanna Mälkki on toiminut Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina vuodesta 2016 lähtien. Musiikillisesti rikkaat vuodet ovat johdattaneet orkesterin ja yleisöt ympäri maailman: oman teemavuotensa ovat saaneet Ranska, Saksa, Yhdysvallat ja Iso-Britannia, Italia, Kaukoitä sekä Venäjä ja slaavilainen musiikkiperintö. Mälkki päättää seitsemän vuoden menestyksekkään ylikapellimestarikautensa kaudella 2022/23 teemaan Suomi ja suomalainen musiikki.
Sukupolvensa arvostetuimpiin kapellimestareihin lukeutuva Mälkki on ollut Los Angelesin Filharmonikkojen päävierailija vuodesta 2017, ja hän työskentelee jatkuvasti maailman huippuorkestereiden kanssa, joista mainittakoon esimerkiksi Berliinin filharmonikot, Münchenin filharmonikot, Baijerin radion sinfoniaorkesteri, Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Lontoon sinfoniaorkesteri LSO, New Yorkin filharmonikot sekä muut USA:n ”Big 5” -orkesterit.
Oopperan alalla Mälkin kiinnitykset ovat säännöllisesti maailman merkittävimmissä oopperataloissa, kuten Milanon La Scalassa, New Yorkin Metropolitan -oopperassa, Wienin valtionoopperassa ja Pariisin oopperassa. Kaudella 22/23 hän johtaa Kaija Saariahon Innocence-oopperan Lontoon Royal Opera Housessa ja Puccinin Il Tritticon Barcelonan Gran Teatre del Liceussa.
Vuosina 2006-2013 Mälkki toimi säveltäjä Pierre Boulezin kutsusta Ensemble intercontemporainin taiteellisena johtajana Pariisissa, ja hän on johtanut useita aikamme tärkeimpien säveltäjien teosten maailmankantaesityksiä. Helsingin kaupunginorkesteri on Mälkin aikana profiloitunut myös poikkeuksellisen rikkaalla ja monipuolisella ohjelmoinnillaan, ja orkesterin ohjelmisto on pitänyt sisältään myös useita merkittäviä ensiesityksiä ja kansainvälisiä yhteistilauksia. Kantaesityksensä ovat Mälkin johdolla saaneet muun muassa Kaija Saariahon Vista, Felipe Laran Double concerto sekä Enno Poppen FETT. Mälkin aloitteesta syntynyt tilausteosten sarja Helsinki-variaatiot jatkuu ainakin vuoteen 2025 saakka.
Susanna Mälkki aloitti muusikonuransa sellistinä voittaen Turun sellokilpailut 1994 ja toimi kolme vuotta Göteborgin sinfoniaorkesterin vuorottelevana soolosellistinä. Hänet on palkittu mm. Pro Finlandialla sekä Ranskan Légion d’honneur -kunniamerkillä.
www.susannamalkki.com
Katarina Karnéus
Ruotsalainen mezzosopraano Katarina Karnéus voitti BBC:n järjestämän Cardiffin laulukilpailun vuonna 1995. Siitä lähtien hän on esiintynyt eri puolilla maailmaa sekä oopperaproduktioissa että konserttisaleissa. Hän on työskennellyt lukuisten huippukapellimestarien kanssa, kuten Simon Rattle, Roger Norrington, Antonio Pappano, Michael Tilson-Thomas ja Franz Welser-Möst.
Katarina Karnéus on esiintynyt muun muassa New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja Lontoon Royal Opera Housessa Covent Gardenissa. Tutuiksi hänelle ovat tulleet myös esimerkiksi Pariisin ooppera, Berliinin ja Baijerin valtionoopperat sekä Alankomaiden kansallisooppera. Händelin, Mozartin, Rossinin, Bizet’n, Wagnerin and Straussin suuret mezzoroolit kuuluvat Karnéuksen repertuaariin.
Maailman merkittävimmät orkesterit kuten Berliinin filharmonikot, Clevelandin sinfoniaorkesteri, Pohjois-Saksan radion sinfoniaorkesteri ja Wienin sinfoniaorkesteri ovat saaneet Karnéuksen solistikseen. Häntä on kuultu BBC:n Proms -festivaalilla sekä Edinburghin ja Salzburgin musiikkijuhlilla.
Resitaalilaulajana Katarina Karnéus on tuttu vieras Euroopan ja Pohjois-Amerikan keskeisissä konserttitaloissa. Näitä ovat muun muassa Lontoon Wigmore, Amsterdamin Concertgebouw, New Yorkin Lincoln Center sekä Brysselin La Monnaie.
Katarina Karnéus levytti Susanna Mälkin ja Göteborgin sinfoniaorkesterin kanssa Gustav Mahlerin kolme laulusarjaa vuonna 2011. Levytys sai runsaasti kansainvälistä tunnustusta. “Karnéusin yhtäältä kuiskaava, toisaalta uljaasti kajahtava ääni liitää tunteesta toiseen sydäntä pakahduttavasti. Ja orkesterikudoksen jokainen sävy ja hauras melodialinja kuuluu!” (Jukka Isopuro / HS 2.7.2011)
https://www.grovesartists.com/artist/katarina-karneus/
Gustav Mahler: Viisi laulua Friedrich Rückertin runoihin
Gustav Mahlerin (1860-1911) musiikki on aina omaelämäkerrallista: se heijastaa hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan, hänen toiveitaan ja pelkojaan. Mahlerin soitinmusiikissa ”sisältö” jää usein ambivalentiksi, mutta hänen vokaaliteoksissaan teksti paljastaa tietysti heti mistä on kyse.
Eräs Mahleria kiehtonut runoilija oli saksalainen Friedrich Rückert (1788-1866), jonka runoihin hän vuosina 1901-04 sävelsi laulusarjansa Kindertotenlieder. Vuonna 1901 hän puolestaan sävelsi neljä orkesterilaulua Rückertin runoihin: Ich atmet’ einen linden Duft, Blicke mir nicht in die Lieder, Ich bin der Welt abhanden gekommen ja Um Mitternacht. Ne saivat kantaesityksensä Wienissä 29.1.1905 säveltäjän johdolla.
Mahlerin kuoleman jälkeen on tullut tavaksi esittää niiden kanssa myös viides Rückert-laulu, Liebst du um Schönheit, jonka Mahler sävelsi syksyllä 1902 lahjaksi Alma-vaimolleen. Tämä laulu syntyi lauluäänelle ja pianolle, eikä Mahler koskaan tehnyt siitä orkesteriversiota. Sen teki Max Puttmann vuonna 1910.
Rückert-laulut eivät muodosta laulusarjaa missään perinteisessä mielessä. Teoksen pitää koossa jotkut toistuvat runoaiheet, kuten esimerkiksi taide ja rakkaus. Konserteissa sekä levyillä näiden viiden laulun esitysjärjestys saattaa vaihdella melkoisesti.
Laulujen soitinnus on hienostuneen kamarimusiikillista, ja jokaisella laululla on aivan oma sointumaailmansa. Esimerkiksi Um Mitternachtin ankara sävy syntyy puhaltimien avulla, ja luodakseen mahdollisimman keveän ilmapiirin laulussa Ich atmet’einen linden Duft Mahler on jättänyt pois matalat jousisoittimet. Rückert-lauluista tunnetuin lienee Ich bin der Welt abhanden gekommen. Sen intiimi ja koskettava tunnelma syntyy ennen muuta englannintorven, harpun ja jousien avulla.
Christian Holmqvist
Jean Sibelius: Lemminkäinen op. 22
Jean Sibelius murtautui vuonna 1892 uudesti syntyneiden kansallistuntojen keskushahmoksi Kullervo-sinfoniallaan ja sai pian epävirallisen pestin suunnannäyttäjänä suomalaisuudelle musiikin siivin. Sibelius ei tästä mairittelevasta huomionosoituksesta tietenkään kieltäytynyt, sillä kansallissankarin viitta istui hänelle jo silloin sopivasti. Kullervon jälkeen kansalliset aiheet ja symbolit saivat jatkoa Karelia-sarjassa, mutta vireillä oli jotain vielä suurempaa, kalevalaisempaa ja täydellisempää taidetta. Suuri ooppera Veneen luominen Kalevalan tarinoista.
Olikin lähellä, ettei Sibeliuksesta tullut kotimaista vastinetta Richard Wagnerille. Kiistanalainen kokonaistaideteoksia ideoinut ja kansallismytologisia tarinoita megamittoihin paisuttanut filosofisäveltäjä oli nuoren Sibeliuksen esikuva, ja hänen estetiikastaan täysin vakuuttunut Sibelius näki todellisen musiikillisen tyydytyksen mahdottomana ilman sanan ja sävelen saumatonta yhteyttä, mitä hän tavoitteli jo Kullervossa.
Lopulta Lemminkäis-sarjaksi (1896) muokkautuneesta teoksesta piti siis tulla ooppera Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 1891 julistaman sävellyskilpailun innoittamana. Valmisteltuaan hartaasti librettoa perin wagneriaanisesta hahmosta Väinämöisestä Sibelius lähti hakemaan oppia ja vaikutteita Bayreuthista vuonna 1894.
Alkumatkassa oli melkein pyhiinvaelluksen makua: ”Nyt olen juuri kuullut Parcival. Ei mikään maailmassa ole tehnyt sellaista vaikutusta minuun, se ihan liikuttaa sisimpiä sydämen kieliä”, Sibelius kirjoitti ensihuumassa. Mutta matkan aikana koko wagneriaaninen hegemonia kävi valjummaksi Sibeliuksen silmissä, jotka näkivät yhä kirkkaammin vain omasta sisimmästä kumpuavia ideoita. ”Eilinen Lohengrin ei ollut hyvä, Parcival oli hyvä, silloin olisi pitänyt lähteä”, kuului säveltäjän kirjallinen lausunto oopperaekskursiosta.
Matkallaan Sibelius luonnosteli oopperaa täyttä päätä, mutta wagnerilaisuus ei enää innostanut ja hiljalleen myös intohimo oopperaan laimeni sinfonisuuden tieltä. Kaavailtu suurproduktio vaihtui pian epäonnistuneeseen ja sittemmin unohdettuun puolituntiseen oopperaan Neito tornissa (1896), ja samana vuonna kantaesitettyä Lemminkäistäkin Sibelius piti liian huonona julkaistavaksi. Vasta useiden korjausten jälkeen vuonna 1939 kaikki osat julistettiin valmiiksi. Sittemmin Lemminkäinen on kuulunut Sibeliuksen suosituimpiin teoksiin.
Lemminkäis-sarjassa ohjelmallisuus ei noudata mitään kronologista juonellista tarinaa, vaan jokaista omavaraista tunnelmakuvaa voi esittää erikseenkin. Toisaalta kokonaisuuden tulkitseminen yhdeksi neljäosaiseksi sinfoniaksi on sekin mahdollista myös Sibeliuksen mielestä.
Lemminkäinen ja saaren neidot kulkee sonaattimuotoista reittiä komean sankarin karkumatkassa viettelijättärien luo; eroottinen lataus purkautuu suurellisesti rauhoittuakseen lopussa levollisuuteen. Oopperahankkeen ollessa vielä voimissaan Sibelius sävelsi Tuonelan joutsenen sen alkusoitoksi. Tuonelan virtaa pitkin lipuva puhtauden ja viattomuuden symboli soi englannintorven polveilevana valituksena.
Lemminkäinen Tuonelassa kuvaa sinfonian scherzon ominaisuudessa sankarin kosiotehtäviä, joista kohtalokkaaksi osoittautuu joutsenen pyydystäminen Tuonelan virrasta. Pahat aikeet huomanneen paimenen tapettua Lemminkäisen tämä herää henkiin äitinsä rakkaudesta. Lemminkäisen kotiinpaluu nousee fagottiaiheen kirittämänä ratsaille ja itämaisten tunnelmien kautta tutuille kotikonnuille.
Jaani Länsiö
