Esittely

Pekka Kuusisto kutsuu konserttisaliin raukean, heräilevän faunin sekä muut ranskalaisen impressionismin värittämät taruolennot.

Juhlat instrumenttien kuningattaren kanssa jatkuvat. Ystävykset, säveltäjä Nico Muhly ja urkuri James McVinnie, pitävät kumpikin englantilaisen renessanssimestarin Orlando Gibbonsin musiikista. Muhly punoi oman konserttonsa yhteisen lempisäveltäjän kappaleesta. Pekka Kuusisto kutsuu konserttisaliin raukean, heräilevän faunin sekä muut ranskalaisen impressionismin värittämät taruolennot.

Claude Debussy: Faunin iltapäivä

Faunin iltapäivä (1894) on musiikinhistoriallisesti paljon merkittävämpi teos kuin sen kymmenminuuttinen kesto antaa ymmärtää. Jos pitäisi tiivistää Claude Debussyn (1862–1918) musiikki neljään tahtiin, kannattaisi kuunnella vain Faunin iltapäivän huokaileva huilusoolo, joka leijailee ensi kevyesti alas, sitten ylös ja lopulta sulautuu harpun kanssa orkesteriin. Kirjailija ja kriitikko Paul Griffiths menee vieläkin tätäkin pidemmälle ja nimeää tämän lyhyen huilusoolon koko modernin musiikin syntyhetkeksi. 

Faunin iltapäivästä piti tulla kolmiosainen orkesteriteos, joka perustuu Stéphane Mallarmén vuonna 1875 julkaisemaan samannimiseen runoon. Interludi ja parafraasi-finaali jäivät Debussyltä kuitenkin tekemättä, joten nykyään tuntemamme teos on oikeastaan preludi Faunin päiväpuhteille, johon ei hemaisevista nymfeistä haaveilemisen lisäksi kuulu sen ihmeempiä. Fauni, jonka haaveet eivät toteudu, vaipuu takaisin unimaailman hellään huomaan jatkamaan uinumistaan. Faunin iltapäivä kuluu myös musiikillisesti unenomaisissa merkeissä. Jokainen uusi asia ikään kuin lipuu sisään sulautumalla entiseen kiireettä ja utuisesti, mistä tuli Debussyn koko tyylin ilmiselvin piirre. 

Sävellajien ohessa Debussy horjutti rytmistä paksurajaisuutta sekä taitteiden ja jaksojen laatikkoajattelua. Faunin iltapäivä ei toki missään nimessä ole atonaalinen saati täysin sävellajiton, mutta sen myötä tavanomaiset harmoniaratkaisut ja kotisävellajiin purkautumistaan odottavat jännitteet menettivät hitaasti otettaan musiikkiin erottamattomasti kuuluvina pohjaratkaisuina. Kriitikot nimittivät tätä suuntausta maalaustaiteesta tutulla sanalla impressionismi, minkä Debussy itse torjui. Tuloksetta, kuten tiedetään.

Jaani Länsiö
 

Nico Muhly: Register

Yhdysvaltalainen Nico Muhly (s.1981) edustaa nykyaikaisen säveltäjän monipuolisuutta, jossa genrejen rajat ovat näkymätön käsite, joiden sisällä voi työskennellä niin Philip Glassin ja Esa-Pekka Salosen kuin Björkin ja Grizzly Bearin kanssa. Hänen juurensa ovat silti taidemusiikissa: ”sama kuin olisin kotoisin Nebraskasta”, Muhly on verrannut, ”se vain nyt on niin, mutta ei se estä tekemästä uraa missä tahansa muuallakin.”

Register (2017) syntyi Los Angelesin fiharmonikoiden ja taiteellisen johtajan Gustavo Dudamelin, Southbank Centren ja Philadephian orkesterin tilauksesta. Muhlya inspiroi myös hänen pitkäaikainen kollegansa ja ystävänsä, urkuri James McVinnie, joka soitti teoksen kantaesityksen Walt Disney Hallissa helmikuussa 2018 James Conlonin johdolla. 

Muhly kertoo aina pitäneensä urkuja syntetisaattorin esiasteena, jolla pystyy yhtälailla manipuloimaan ääntä äkillisillä tunnelman ja rekisterin vaihdoksilla. ”Kuten puheessakin, sävyä ja tyyliä voi muuttaa joko hienovaraisesta tai häiritsevästi”, Muhly sanoo. ”Teoksessa urut ja orkesteri työskentelevät rinnakkain ja vastakkain vilkkaassa ja intiimissä keskustelussa, jossa on äkillisiä sivuhuomautuksia ja nopeita suunnanmuutoksia.” 

Yksiosainen Register jakaantuu kolmeen sointukierron ympärille. Ensimmäinen kasvaa ja nousee paikoin uhkaavasti. Toinen on kirkas ja laskeva. Kolmas on ”kimalteleva ikiliikkuja jonka geneettinen perimä löytyy Orlando Gibbonsin (1583–1625) g-molli Pavanesta”. Englantilainen Gibbons oli renessanssiajan säveltäjä, jota Muhly kuvaa hänen ja McVinnien ikuiseksi rakkaudeksi. ”Nykyaikaisten urkujen voimasta huolimatta teos päättyy vilkaisuun kohti jakobiiniläistä aikaa. Jouset soivat ilman vibratoa ja urut ovat pienimmässä, hillityimmässä rekisterissään.”

Jaani Länsiö 

Maurice Ravel: Hanhiemo

Kahdesta 1900-luvun taitteen suuresta ranskalaissäveltäjästä Maurice Ravel (1875–1937) on monessa suhteessa se perinteisempi. Kun Claude Debussy teki kaikkensa kumotakseen vanhat wagneriaaniset valtarakenteet, ajanmukaistaakseen sointukäsitykset ja uudistaakseen musiikin muodot omiin tarkoituksiinsa, Ravel muokkasi vanhasta uutta. Nostalgikkona hän sävelsi valsseja, vaikka ne olivat poistuneet muodista ja imitoi barokkityyliä ennen kuin siitä tuli valtavirtaa. Kaikkia Ravelin lähteitä yhdistää silti se, että ne olivat todistetusti kestäneet jopa satoja vuosia kovaa kulutusta. Ne olivat klassikoita. 

Klassikoita olivat myös Hanhiemon (1910) tarinat, vanhat kansansadut, joita olivat kirjoihin ikuistaneet jo esimerkiksi Grimmin veljekset, Madame dAlnoy ja Charles Perrault. Myös Walt Disney loi niillä myöhemmin elokuvaimperiuminsa. Ravel sävelsi Hanhiemon alunperin viisiosaiseksi, nelikätisesti esitettäväksi pianokappaleeksi, jonka hän omisti ystävänsä pienille lapsille. Kahta vuotta myöhemmin hän laajensi sen alku- ja välisoitoilla yhteensä puolituntiseksi baletiksi orkesterille. Viisiosaisena orkesterisarjana Hanhiemo on yksi esitetyimmistä konserttinumeroista; kokonaisena balettimusiikkina sen kuuleminen on harvinainen tapaus. 

Hanhiemon kohtaukset tapahtuvat Prinsessa Ruususen unessa. Alkusoitto johdattelee meidät lumottuun puutarhaan esittelemällä vilaukselta hahmoja, joita kohta tapaamme. Ensimmäisessä ja toisessa kohtauksessa näemme noidutun värttinän ja Prinsessa Ruususen, joka vaipuu satavuotiseen uneen hyvien haltijoiden ympäröimänä. Kolmas kohtaus: Kaunottaren ja Hirviön riitely, jossa on panoksena heidän suhteensa tulevaisuus – Hirviö vakuuttaa Kaunottaren rakkaudestaan ja muuttuu vihdoin siksi komistukseksi, joka hän on kuorensa alla aina ollutkin. Neljäs osa kertoo Pojasta peukalon pituisesta, joka johdattaa metsurin seitsemää lasta metsästä kotiin, mutta huomaa eksyneensä – linnut ovat nokkineet kaikki hänen paluureitilleen ripottelemansa leivänmurut. 

Viides osa on baletin kohokohtia, ja perustuu Madame dAlnoyn kirjoittamaan tarinaan, jossa prinsessa on taiottu rumilukseksi. Hän voi murtaa taian vain kaukana Pagodien maassa, mystisessä Kiinassa. Trumpetin ilmoituksella saavumme jälleen lumottuun puutarhaan. On aamu, linnut laulavat, ja unelmien Prinssi herättää Prinsessa Ruususen ikiunestaan. Matkamme unien maailmassa on päättynyt.

Jaani Länsiö

Violin 1
Pekka Kauppinen 
Jan Söderblom 
Eija Hartikainen 
Katariina Jämsä 
Maiju Kauppinen 
Elina Lehto 
Jani Lehtonen 
Kalinka Pirinen 
Petri Päivärinne 
Satu Savioja 
Elina Viitasaari 
Totti Hakkarainen
Angeles Salas Salas
Emma Vähälä
Sirkku Helin
Marie Stolt

Violin 2
Anna-Leena Haikola 
Kamran Omarli 
Teija Kivinen 
Heini Eklund 
Maaria Leino
Teppo Ali-Mattila
Eva Ballaz
Liam Mansfield
Siiri Rasta
Krista Rosenberg
Terhi Ignatius
Harry Rayner
Virpi Taskila
Mathieu Garguillo

Viola
Torsten Tiebout 
Petteri Poijärvi 
Lotta Poijärvi
Aulikki Haahti-Turunen
Kaarina Ikonen
Tiila Kangas
Ulla Knuuttila
Carmen Moggach
Hajnalka Standi-Pulakka
Liisa Orava
Aida Hadzajlic
Tuukka Susiluoto

Cello
Lauri Kankkunen 
Beata Antikainen
Basile Ausländer
Mathias Hortling
Veli-Matti Iljin
Jaakko Rajamäki
Ilmo Saaristo
Saara Särkimäki
Aslihan Gencgonül
Fransien Paananen

Bass
Ville Väätäinen 
Tuomo Matero
Paul Aksman
Eero Ignatius
Venla Lahti
Akseli Porkkala
Eero-Kalle Bergman
Teemu Kauppinen
Flute
Elina Raijas 
Niamh Mc Kenna
Päivi Korhonen

Oboe
Hannu Perttilä
Jussi Jaatinen
Paula Malmivaara

Clarinet
Osmo Linkola 
Heikki Nikula
Laure Paris

Bassoon
Markus Tuukkanen
Erkki Suomalainen

Horn
Ville Hiilivirta
Jonathan Nikkinen
Sam Parkkonen
Ingrid Aukner

Trumpet
Thomas Bugnot 
Mika Tuomisalo
Pasqual Llopis Diago

Trombone
Valtteri Malmivirta 
Anu Fagerström
Teppo Alestalo

Tuba
Cornelius Jacobeit

Timpani
Tomi Wikström 

Percussion
Mikael Sandström 
Xavi Castelló Aràndiga
Pasi Suomalainen
Alex Martin Agustin

Harp
Bengi Canatan
Saara Olarte

Keyboard
Mirka Viitala

Taiteilijat

Pekka Kuusisto
kapellimestari
James McVinnie
urut

Ohjelma

    19:00
    Claude Debussy
    Faunin iltapäivä
    Nico Muhly
    Register, konsertto uruille ja orkesterille (ekS)
    Väliaika
    20:30
    Maurice Ravel
    Ma mére L'Oye, Hanhiemo, baletti
Sarja III
Pekka Kuusisto
James McVinnie
Claude Debussy
Faunin iltapäivä
Nico Muhly
Register, konsertto uruille ja orkesterille (ekS)
Väliaika
Maurice Ravel
Ma mére L'Oye, Hanhiemo, baletti