250124_Antonello Manacorda_c_Nikolaj Lund_1.jpg

Schumann-sykli II

To 25/01/2024 19:00 - 21:00
6.50€
48.00€

Esittely

“Maximilian Hornung on teknisesti suvereeni sellisti, mutta ennen muuta antaumuksellinen muusikko.” (Rheinische Post)

Sellisti Maximilian Hornungin tulkinta Schumannin konsertosta saa kriitikot runollisiksi: ”Hänen käsissään laajoihin laulaviin melodioihin syttyy sisäinen hehku. Ylärekisterin kiperät virtuoositaipaleet ovat kuin hienointa pitsiä. Hän on teknisesti ihastuttavan suvereeni sellisti, mutta ennen muuta antaumuksellinen muusikko.” (Rheinische Post)


Robert Schumann: Sinfonia no 1 B-duuri ”Kevätsinfonia”

1830-luvulla Robert Schumann (1810-1856) oli säveltänyt ennen muuta pianomusiikkia. Vuonna 1840 hän innostui laulumusiikista ja sävelsi vuoden aikana yli 130 yksinlaulua. ”Lauluvuosi” oli Schumannille merkittävä myös siten, että hän pitkän ja vaikean oikeusprosessin päätteeksi lopultakin sai mahdollisuuden avioitua Clara Wieckin kanssa. Tuore vaimo kehotti miestään kokeilemaan taitojaan orkesterimusiikin parissa. Schumann tarttui tuumasta toimeen. Vuonna 1841 syntyi peräti kolme suurta orkesteriteosta: kaksi sinfoniaa (B-duuri ja d-molli) ja Johdanto, scherzo ja finaali. D-molli-sinfonian Schumann muokkasi kymmenen vuotta myöhemmin uusiksi, jolloin se sai järjestysnumeron neljä. 

Ensimmäinen sinfonia syntyi Schumannille luonteenomaisen nopeasti. Luonnokset valmistuivat neljässä päivässä, soitinnus runsaassa kuukaudessa. Teos sai menestyksekkään kantaesityksensä maaliskuussa vuonna 1841 Leipzigissä Felix Mendelssohnin johdolla. 

Schumann kertoi sinfonian liittyvän Adolf Böttgerin runoon Liebesfrühling, ja avauksen fanfaari vastaa rytmiltään runon rivejä O wende, wende deinen LaufIm Thale blüht der Frühling auf!” (Oi, käännä ja muuta kulkusi / laaksossa puhkeaa kevät!). Osilla piti olla otsikot Kevään herääminen, Ilta, Iloiset leikkikaverit ja Kevät täydessä kukoistuksessaan, mutta Schumann jätti ne kuitenkin pois. Hänen mukaansa teos ei ollut konkreettinen ohjelmallinen, ja kevät on tässä yhteydessä ymmärrettävissä henkisen ja taiteellisen uudelleensyntymisen yleiseksi symboliksi. 

Ensimmäisen osan avaa johdanto (Andante un poco maestoso) jossa Schumann kertoi pyrkineensä ilmaisemaan ”maailman muuttumista vihreäksi”. Allegro molto vivacessa ”luonto herää eloon”. Toinen osa on laulava Larghetto. Kolmas osa on reipas scherzo (Molto vivace) jossa on kaksi trioa. Finaalia (Allegro animato e grazioso) Schumann luonnehti ”kevään jäähyväisiksi”. Tunnelma ei silti ole alakuloinen, vaan railakkaan energinen: kesä odottaa nurkan takana. 

Christian Holmqvist


Robert Schumann: Sellokonsertto op. 129

Lähes kaikki Robert Schumannin (1810–1856) suurista teoksista syntyivät tilaisuudesta ja tarpeesta. Nuorena hän tehtaili kappaleita yksinomaan pianolle tehdäkseen nimeä maata kiertävänä virtuoosina. Avioiduttuaan Clara Wieckin kanssa vuonna 1840 hän sävelsi noin vuoden aikana 140 laulua rakkaudesta. Tätä seurasi orkesterimusiikin kausi, jonka jälkeen Schumann oli sen verran vakiintunut säveltäjä, että hänellä oli varaa harrastaa erikoisiakin kokeiluja. Kun Schumann vuonna 1850 sai orkesterinjohtajan paikan Düsseldorfista, hän ymmärsi käyttää tilaisuuden hyödykseen. Vaikka Schumannin lyhyt ura kapellimestarina kaatui puutteelliseen johtamistekniikkaan, kaudesta jäivät historiaan mm. kolmas ja neljäs sinfonia sekä sellokonsertto a-mollissa op. 129 (1850).

Schumann tunsi sellon hyvin. Hän oli pienenä soittanut sitä, ja pohti jopa soittimen vaihtamista pianistin uran päätyttyä sormivammaan. Silti Schumann ei saanut sellokonsertolleen menestystä. Syitä oli monia. Hän ei nimennyt sitä konsertoksi vaan epämääräisesti ’konserttikappaleeksi’. Toiseksi hän ei noudattanut ajan tapaa tekemällä siitä näytösluontoista virtuoositeosta – tulos on runollinen, laulavia kaaria venyttävä haavekuva, jonka tekniset vaikeudet piilevät kauniin soinnin tuottamisessa. 

Sekä Düsseldorfin soolosellisti Christian Reimers että säveltäjä-sellisti Robert Bockmühl kieltäytyivät teoksesta esittämisestä muutaman harjoituksen jälkeen. Kustantajatkaan eivät lämmenneet. Neljä vuotta myöhemmin Schumann lähetti konserton julkaistavaksi, ja viikko sen jälkeen hän yritti hukuttautua Reiniin. Sellokonsertto ei jäänyt hänen viimeiseksi teoksekseen, mutta se on viimeinen, jonka hän saattoi julkaisukuntoon.

Sellokonsertto sai kantaesityksensä vasta säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna 1860. Vaikka solistina oli arvostettu Ludwig Ebert, orkesteri ei ollut viitsinyt harjoitella osuuttaan, eikä mikään estänyt teoksen katoamista historiallisten kuriositeettien joukkoon. Teos jakaa vieläkin mielipiteet, eikä sen asema esimerkiksi Elgarin ja Dvořákin romanttisten mestariteosten rinnalla ole kyseenalaistamaton. Kolmeosainen teos soitetaan ilman osien välisiä taukoja.

Jaani Länsiö


Robert Schumann: Sinfonia nro 2 C-duuri 

Loppuvuodesta 1844 Robert Schumann muutti perheineen Leipzigistä Dresdeniin. Uudessa kotikaupungissa Schumannia vaivasi aluksi syvä masennus, eikä hän kyennyt säveltämään mitään.  Hän alkoi tutkia etenkin Bachin musiikkia ja kirjoitti vähitellen pari kontrapunktista pianoteosta sekä sävelsi valmiiksi pianokonserttonsa. Loppuvuodesta 1845 Schumann alkoi luonnostella sinfoniaa C-duurissa. Teos valmistui seuraavan vuoden lokakuussa, ja kuukautta myöhemmin Felix Mendelssohn johti sen kantaesityksen Leipzigissä. Kantaesityksen jälkeen Schumann uusi sinfonian soitinnuksen, ja lisäsi orkesterikokoonpanoon pasuunat. Teos on omistettu Ruotsin ja Norjan kuninkaalle Oscar I:lle, joka kiitti säveltäjää lahjoittamalla hänelle mitalin.

C-duurisinfonia julkaistiin vuonna 1847 järjestysnumerolla kaksi. Tosiasiassa tämä oli Schumannin kolmas sinfonia: sitä edelsi B-duurisinfonia, ns. Kevätsinfonia, ja d-mollisinfonia. Viimeksi mainittu teos sai kuitenkin lopullinen muotonsa vasta vuonna 1851.

C-duurisinfoniastaan Schumann kirjoitti ystävälleen kapellimestari Ottenille: ”Sävelsin tämän sinfonian ollessani vielä puolisairas. Minusta tämä seikka on otettava huomioon teosta kuunnellessa. Vasta viimeisessä osassa tunsin olevani kuin uudestaan syntynyt, ja teoksen valmistuttua olokin oli parempi. Teos muistuttaa minua kuitenkin vielä vaikeasta ajasta elämässäni.” Tästä lausunnosta huolimatta Schumannin toinen sinfonia ei ole erityisen synkkä teos. Musiikissa on kylläkin tummia piirteitä, mutta perustunnelma on silti valoisa. 

Teoksessa on neljä osaa. Ensimmäinen avautuu juhlallisella johdannolla (Sostenuto assai), jota seuraa energinen Allegro ma non troppo. Toinen osa (Allegro vivace) on ikiliikkujamainen scherzo. Kolmas osa Adagio espressivo on Schumannin kauneimpia sinfoniaosia, ja muutenkin romanttisen orkesterikirjallisuuden helmi. Teoksen päättää elämänmyönteinen finaali (Allegro molto vivace). Se sisältää viittauksia aiempiin osiin, sekä viittauksen Beethovenin laulusarjaan Kaukainen rakastettu.

Christian Holmqvist

Violin 1
Jan Söderblom
Kreeta-Julia Heikkilä 
Eija Hartikainen 
Katariina Jämsä 
Maiju Kauppinen 
Ilkka Lehtonen 
Petri Päivärinne 
Totti Hakkarainen
Angeles Salas Salas
Onni Kunnola
Eriikka Maalismaa

Violin 2
Anna-Leena Haikola 
Kamran Omarli
Maaria Leino
Siiri Rasta
Krista Rosenberg
Anna-Maria Huohvanainen
Sanna Kokko
Harry Rayner
Virpi Taskila
Mathieu Garguillo
Serguei Gonzalez Pavlova

Viola
Atte Kilpeläinen 
Torsten Tiebout 
Petteri Poijärvi 
Tuomas Huttunen
Kaarina Ikonen
Carmen Moggach
Mariette Reefman
Iina Marja-aho

Cello
Tuomas Ylinen 
Beata Antikainen
Basile Ausländer
Veli-Matti Iljin
Ilmo Saaristo
Fransien Paananen

Bass
Ville Väätäinen 
Paul Aksman
Venla Lahti
Juraj Valencik
Flute
Niamh Mc Kenna
Päivi Korhonen

Oboe
Hannu Perttilä
Jussi Jaatinen
Nils Rõõmussaar

Clarinet
Nora Niskanen
Sonja Lankinen

Bassoon
Markus Tuukkanen 
Tuukka Vihtkari

Horn
Mika Paajanen 
Miska Miettunen
Jonathan Nikkinen
Sam Parkkonen

Trumpet
Thomas Bugnot 
Obin Meurin

Trombone
Valtteri Malmivirta 
Anu Fagerström
Mario Montes Aguilera

Timpani
Mikael Sandström 

Percussion
Xavi Castelló Aràndiga

Taiteilijat

Antonello Manacorda
kapellimestari
Maximilian Hornung
sello

Ohjelma

    19:00
    Robert Schumann
    Sinfonia nro 1 “Kevät”
    Robert Schumann
    Sellokonsertto
    Väliaika
    21:00
    Robert Schumann
    Sinfonia nro 2
Sarja II
Musiikkitalo
Antonello Manacorda
Maximilian Hornung
Robert Schumann
Sinfonia nro 1 “Kevät”
Robert Schumann
Sellokonsertto
Väliaika
Robert Schumann
Sinfonia nro 2