Sanasto
a cappella: säestyksetön laulettu musiikki
aleatorinen: sävellyksessä käytetään valintaa ja sattumanvaraisuutta.
alkusoitto: alunperin oopperan avausnumero, myöhemmin itsenäinen sinfoninen yksiosainen teos, josta alettiin romantiikan ajalla kutsua sinfoniseksi runoksi
basso continuo: barokkiorkesterin basso- ja harmoniasoitinten ryhmä
cantus firmus: melodia, jonka ympärille moniäänisyys rakentui. Usein gregoriaaninen koraali.
chanson: (ransk. laulu), ranskalainen laulu, renessanssiajan maallinen polyfoninen laulu
crescendo: kasvava äänenvoimakkuus
Darmstadtin koulukunta: Saksassa oleva 1940-luvulla alkanut uuden musiikin kesäkurssitapahtuma
diminuendo: hiljenevä äänenvoimakkuus
duuri: kolmisointuun ja perussäveleen perustuva asteikko, tonaalinen musiikki
elektronimusiikki: musiikki, jossa käytetään sähköisiä apuvälineitä joko taustalla soivana tallenteena tai musiikkina, joka syntyy sähköisesti esitystilanteessa
forte, f: voimakas äänenvoimakkuus, soitetaan kovaa
fragmentti: osa suuremmasta kokonaisuudesta, esimerkiksi pätkä melodiaa
fraseeraus: musiikillisen aiheen käsittely / hienosäätö / tapa esittää
funktionaalinen harmonia: klassismin aikaan syntynyt harmoniaoppi sointujen seuraussuhteista
fuuga: barokkiajan polyfoninen teos, jossa on monta yhtäaikaista melodista linjaa
gregoriaaninen laulu: yksiääninen kirkkolaulu, joka siirtyi alunperin suullisena perintönä luostareissa
harmonia: usea ääni soi yhtä aikaa
homofonia: musiikki, jossa on melodia ja säestys, vrt. polyfonia
häly: ääni, jolla ei ole tarkkaa sävelkorkeutta, kuten esimerkiksi liikenteen ääni
jatkuva melodia: ihanne katkeamattomasta melodisesta linjasta (ks. läpisävelletty), ei toistuvia säkeistöjä ja kertosäettä
johtoaihe: Wagnerin kehittämä sävellystapa, jossa musiikillinen motiivi yksilöi tietyn tapahtuman tai henkilön
johtosävel: duuri- tai molliasteikon 7. sävel, joka valmistelee asteikon pääsävelen, toonikan, tuloa
kadenssi: konsertossa esiintyvä solistin virtuoosinen säestyksetön osuus
kamarimusiikki: kamarimusiikin kokoonpano on pienempi kuin sinfoniaorkesteri. Minimi määrä esiintyjiä on kaksi.
kenraalibasso: numeroitu basso, josta barokkiorkesterin basso continuo -ryhmä soitti yhden nuotin ja numeroyhdistelmän perusteella vaaditun soinnun
kirkkosävellajit: renessanssiaikana käytetyt sävelasteikot, jotka jonkin verran poikkeavat nykyaikana tavallisesti käytössä olevista duurista ja mollista
konsertto: teos solistille ja orkesterille
kromaattinen: puolsävelaskeleisiin perustuva
Lied: saks. laulu, romantiikan ajan laulumuoto, jossa pianisti ja laulaja ovat tasaveroisessa roolissa
läpisävelletty: kappaleessa on oma muuntuva melodia läpi koko teoksen. Esimerkiksi läpisävelletyssä laulussa jokainen säkeistö on erilainen.
madrigaali: renessanssiajan 4-6 -ääninen maallinen lauluteos
messu: katolisen kirkon jumalanpalvelukseen perustuva teos
mikrointervalli: puolsävelaskelta pienempi intervalli
minimalismi: tyylisuunta, joka käyttää sävellyksessä mahdollisimman vähäisiä elementtejä
molli: kolmisointuun ja perussäveleen perustuva asteikko, tonaalinen musiikki
monodia: musiikki, jossa on soololaulu ja säestys, vrt. polyfonia
moodit: ks. kirkkosävellajit
motetti: säestyksetön polyfoninen usein hengellinen vokaaliteos
motiivi: lyhyt sävelaihe
neoklassismi: eli uusklassismi, tyylisuunta 1900-luvun alkupuolella, joka hyödynsi menneitä musiikin muotoja
neumit: nuottien varhainen muoto
numeroitu basso: ks. basso continuo
partita: barokkiajan sävellys
partituuri: kapellimestarin nuotti, jossa näkyvät kaikki teoksessa soivat äänet
piano, p: hiljainen äänenvoimakkuus, soitetaan hiljaa
polyfonia: moniäänisyyden muoto, jossa jokainen ääni on itsenäinen melodiansa
preludi: alkusoiton kaltainen kappale, jolla ei ole tarkkaa rakennetta tai kestoa
renessanssi: musiikin aikakausi 1400-1600
sarjallisuus: 1940-luvulla syntynyt tyylisuunta, joka järjesti musiikin määreet rationaalisin perustein kaavan avulla
sinfonia: klassismin ajalla muotonsa vakiinnuttanut yleensä neliosainen teos sinfoniaorkesterille
sinfoninen runo: alkusoitosta kehittynyt itsenäinen juonellinen sinfoninen teos
sointu: kolme tai useampi eri korkuista säveltä, jotka soivat yhtä aikaa
soolo: yhden soittajan soittama
Sprachgesang: puhelaulu, Wienin toisen koulukunnan Arnold Schönbergin kehittämä puheen ja laulun välimuoto
spektraalimusiikki: tai spektrimusiikki lähestyy ääntä sen oman rakenteen, yläsävelsarjan, kautta
stemma: soittajan nuotti, jossa näkyy yksittäisen soittajan osuus soitettavasta teoksesta
sävellaji: sävelasteikkoon perustuva sävelrivi, jonka säveliin teos pääosin perustuu
sävelrivi (12-sävelrivi): säveltäjän järjestämä kaikki 12 säveltä sisältävä nuottirivi
tahti: sovittu määrä iskuja (ilmoitetaan tahtilajilla, tahdit erotellaan tahtiviivoilla). Esimerkiksi “Tässä kappaleessa lasketaan neljään.”
tanssisarja: barokkiajan sävellyskokonaisuus, jonka osia mm. allemande, sarabande, courante, gigue, menuetti, air, bourrée, gavotti
tonaalisuus: musiikki, jossa on perussävel toonika ja sille perustuva asteikko, esimerkiksi duuri- tai mollisävellajit
transponointi: nuotti soi eri korkeudelta kuin on kirjoitettu
tutti: ital. kaikki, orkesterissa sana tarkoittaa, että koko orkesteri tai sektio soittaa
virtuoosi: suvereeni soittimensa taiturimainen hallitsija