Harmonia romantiikassa
Runsauden sarvesta kohti tonaalisuuden hajoamista.
Harmonia monipuolistuu. Se alkaa käyttää kromatiikkaa, puolsävelaskeleita, tehdä poikkeuskulkuja ja rikkoa klassismin ajan sääntöjä sävellajien ja sointujen seuraamussuhteista. Ensimmäisenä askeleena kohti tonaalisen harmonian, eli musiikin, jossa on toonika, perussävel, lopullista hajoamista pidetään Wagnerin teosta Tristan ja Isolde. Merkkejä tonaalisuuden hajoamisesta löytyy myös esimerkiksi Richard Straussin teoksesta Salome.