Joe Hisaishi
Naganossa syntynyt Joe Hisaishi aloitti uransa konserttimusiikin säveltäjänä Kunitachi College of Musicissa. Ensimmäisen levynsä MKWAJU hän julkaisi vuonna 1981, ja sittemmin levyjä on ilmestynyt jo nelisenkymmentä.
Parhaiten Hisaishi tunnetaan elokuvamusiikistaan, erityisesti ohjaaja Hayao Miyazakin kanssa tekemästään kymmenestä kokoillan animaatiosta. Hisaishi on säveltänyt musiikin vuoden 1984 Tuulen laakson Nausicaä:sta lähtien jokaiseen Miyazakin ohjaamaan elokuvaan. Muita hänen merkittäviä elokuvatöitään ovat mm. Takeshi Kitanon ohjaamat Hana-Bi – tulikukkia, Kikujiron kesä sekä Dolls. Yhteensä yli 80 elokuvan Hisaishia onkin usein tituleerattu ”Japanin John Williamsiksi”, ja hänen sävellyksensä vetoavat yleisöihin universaalisti.
”Teen suurimman osa sävellyksistäni lähtökohtaisesti japanilaisiin elokuviin, mutta pyrin työskentelemään maailman mittakaavassa muistaen, että säveltämääni elokuvaa katsovat ihmiset kaikkialla maailmassa. Pidän mielessäni, että ulkomaiset muusikot kiinnittävät huomiota orkestraatiooni. Luon musiikkini aina objektiivisesta lähtökohdasta. Se, miten maailma reagoi tähän lähtökohtaan, on minulle säveltäessäni tärkeää.”
Säveltämisen ohella Hisaishi työskentelee kapellimestarina. Hän on johtanut esimerkiksi Hongkongin filharmonikoita, Singaporen sinfoniaorkesteria ja London Symphony Orchestraa. Vuonna 2004 hänet nimitettiin vasta perustetun World Dream Orchestran ylikapellimestariksi, vuosina 2016–18 hän Nagano City Arts Centerin taiteellinen johtaja, ja vuoden 2021 keväästä alkaen Japan Century Orchestran päävierailija.
Olga Heikkilä
Lyyrinen sopraano Olga Heikkilä on yli kymmenen vuoden ajan kuulunut oopperatalojen ja -festivaalien vakiovieraisiin Suomessa ja ulkomailla. Hän on laulanut esimerkiksi Berliinin valtionoopperassa, Aix-en Provencessa sekä Suomen Kansallisoopperassa. Suomalaisten tietoon Heikkilä nousi saamalla palkintosijat Lappeenrannan ja Kangasniemen laulukilpailuissa vuosikymmenen vaihteessa. Ulkomailla menestystä tuli Hollannissa IVC’s Hertogenbosch -kilpailussa sekä Virossa Klaudia Taev -kilpailussa.
Heikkilä alkoi laulaa neljävuotiaana todetun astman vuoksi lääkärin määräyksestä, sillä keuhkoja oli kehitettävä. Astmalääkkeet jäivät 14-vuotiaana, mutta laulaminen jatkui Espoon musiikkiopistossa. Maisteriksi Heikkilä opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja teki loppututkinnot myös Helsingin konservatorioon ja Tanskan kuninkaalliseen ooppera-akatemiaan. Nyt hän tekee Sibelius-Akatemiassa tohtorintutkintoa puhelaulusta.
Heikkilä debytoi Helsingin kaupunginorkesterin solistina laulamalla East Land Symphonyn sopraanosoolot. Joe Hisaishin musiikki on Heikkilälle varsin tuttua Hayao Myazakin elokuvista.
”Nämä animaatiot ovat kasvattaneet kokonaisen sukupolven”, Heikkilä sanoo. ”Niiden suosio on hyvin ymmärrettävää. Uskon sen johtuvan osittain emotionaalisesta tasosta, jonka Hisaishin musiikki luo.”
Laulusolisti on mukana sinfonian kolmannessa ja viidennessä osassa. Tokyo Dance lauletaan japaniksi ja englanniksi.
”Kielet ovat aina kiinnostaneet minua, ja etenkin fonetiikka. Solistina pyrin tietenkin siihen, että lausumiseni kuulostaisi aidosti japanilaiselta. Tokyo Dancen teksti on hauska. Siinä ei ole erityistä logiikkaa, vaan lasketaan numeroita ja kävellään Tokion läpi, katsotaan isoa kaupunkia pienen lapsen silmin. Informaatiota tulee jatkuvalla syötöllä. Tässä osassa pääseekin käyttämään koko instrumenttinsa ja näyttämään kaikki taitonsa”, Heikkilä sanoo.
The Prayer lauletaan latinaksi. ”Kolmeen huokaava musiikki kutsuu rauhoittumaan ja luottamaan kohtaloon”, Heikkilä kuvailee. ”Sic itur ad astra. Sic erat in fatis. Menemme kohti tähtiä, näin on tarkoitettu.”
Jaani Länsiö
Joe Hisaishi: DA-MA-SHI-E
Nuorena Hisaishin levyhylly oli täynnä klassisen musiikin merkkiteoksia aina J. S. Bachista Dmitri Šostakovitšiin, Anton Weberniin, Alban Bergiin and Pierre Bouleziin. Kun Hisaishi ensi kertaa kuuli Terry Rileyn vuonna 1969 ilmestyneen levyn A Rainbow in Curved Air, hänen maailmansa avautui amerikkalaiselle minimalismille, etenkin Philip Glassille, Steve Reichille, ja myöhemmin John Adamsille. Siitä lähtien Hisaishin sävellystyyli on rakentunut nimenomaan minimalismiin kuuluville hitaille vähittäisille harmonioiden muutoksille.
”Se, että juureni ovat minimalistisessa musiikissa on totta kai vaikuttanut elokuvamusiikkiini” Hisaishi on sanonut. ”Ilmaistakseni vaihtuvia tunnelmia kohtauksissa kirjoitan tietenkin melodioita, mutta käytän usein myös minimalistisia keinoja. Pidän itseäni ehdottomasti minimalistina.”
Minimalismia edustaa myös orkesterikappale DA-MA-SHI-E (1985). Teoksen nimi viittaa M.C. Escherin visuaalisille harhoille perustuviin teoksiin, ja syntyi samoihin aikoihin kuin ensimmäinen Miyazakin ja Hisaishin yhteinen elokuva Laputa – Linna taivaalla.
”Teos rakentuu kahdeksalle eri fraasille”, Hisaishi kuvailee DA-MA-SHI-E:ta. ”Nämä syntyvät aivan teoksen alussa kuulluista viulumotiiveista. Vaskisoittimet muuntelevat teoksen väritystä iskevillä äänillä ja A-duurin ja B-duurin väliä vaihtelemalla. Loppupuolella vaskien koraalit yhtyvät mukaan noihin kahdeksaan motiiviin ja vievät kappaleen riemukkaaseen loppuun.”
Alunperin pienyhtyeelle syntyneen DA-MA-SHI-E:n orkesteriversio kantaesitettiin vuonna 1996 Hong-Jae Kimin johdolla New Japan Philharmonicin konsertissa Tokiossa. Se löytyy myös vuonna 2009 ilmestyneeltä Hisaishin sävellyslevyltä Minima_Rhythm, jolla säveltäjä johtaa London Symphony Orchestraa. ”Tähän albumiin kulminoituu menneisyydessä säveltämäni minimalismi”, Hisaishi on kertonut.
Joe Hisaishi: Spirited Away Suite
Henkien kätkemä (Spirited Away/Sen to Chihiro no kamikakushi, 2001) on kertomus kärttyisästä 10-vuotiaasta Chihiro-tytöstä, joka ajautuu eroon vanhemmistaan ja tempautuu rinnakkaiseen universumiin, henkimaailmaan. Yhtäkkiä maailma on täynnä outoa ja uutta, eikä mikään ole sitä, miltä näyttää. Tytölle annetaan uusi nimi sekä työpaikka kylpylässä, koska jokaisen henkimaailman olion on tehtävä raskasta työtä. Päästääkseen takaisin vanhaan todellisuuteensa ja vanhempiensa luokse Chihiron on saatava alkuperäinen nimensä takaisin suoriutumalla mitä merkillisemmistä koettelemuksista.
Joe Hisaishin ja Hayako Miyazakin yhteisistä elokuvista Henkien kätkemä on menestynein ja kuuluisin. Vuonna 2003 parhaan animaation Oscarilla palkittu elokuva toi japanilaisen animen myös kaikkialle länsimaihin, ja useat kriitikot ovat äänestäneet sen yhdeksi tämän vuosituhannen parhaista elokuvista.
Joe Hisaishi muokkasi elokuvan musiikista Spirited Away Suiten johtamansa World Dream Orchestran kiertueelle vuonna 2018. Yhdeksästä kohtauksesta koostuva sarja käynnistyy kappaleella One Summer’s Day, jossa viattoman pianomelodian alle kohoaa uhkaavia sointuja varoituksena synkän yön saapumisesta. Sarjan aikana kohdataan niin uuden todellisuuden Jumalat, Lohikäärmepoika sekä hirviö nimeltään Kasvoton. Noin 25-minuuttinen matka Henkien kätkemän musiikkiin päättyy alun kesäisiin tunnelmiin.
Joe Hisaishi: The East Land Symphony
Perjantaina 11. maaliskuuta klo 14.46 Tyynen valtameren pohja muljahti uudelle paikalleen synnyttäen noin 15 metriä korkean tsunamin. Japanin suuri maanjäristys vuonna 2011 muistetaan ennen kaikkea Fukushiman ydinvoimalaonnettomuudesta, mutta yksi historian tuhoisimmista luonnonkatastrofeista hautasi myös alleen kaupunkeja ja kyliä etenkin Honshūn saaren koillisosissa, Tōhokun alueella.
Järistyksen jälkeisissä tunnelmissa Joe Hisaishi alkoi säveltää viisiosaista The East Land Symphonya. ”Kysyn usein itseltäni, mihin olemme ihmiskuntana menossa. Miten voimme elää tässä kaoottisessa maailmassa? Sinfoniaa säveltäessäni toivoin, että japanilaiset pysyisivät rohkeina ja voimakkaina, ja tilanteesta huolimatta jatkaisivat elämäänsä unohtamatta juuriaan.”
Teoksen kaksi ensimmäistä osaa syntyivät vuonna 2011, loput kolme osaa viisi vuotta myöhemmin. Teoksen nimi viittaa sekä Japaniin idän maana että Tōhokuun sen itäisenä maakuntana. Ensimmäinen osa The East Land on räjähdysherkkä sekoitus 12-sävelmusiikkia ja minimalismia. Lukuisat kliimaksit johtavat aina pahaenteisiin suvantovaiheisiin ja loppunousuun, jonka jytkettä Hisaishi kuvaa yökerhomaiseksi. Toisessa osassa Air kuullaan herkeämätöntä helinää, jonka syke ei suostu sammumaan. ”Jokseenkin abstraktisti kuvailtuna tuntuu kuin olisimme vastustaneet ajan jatkumoa”, Hisaishi muistelee.
Kolmas osa Tokyo Dance satirisoi Japanin eristäytymistä. Tai kuten Hisaishi kuvaa maanjäristyksen herättämiä reaktioita: ”Vain minä ja lähiympäristöni merkitsee, muulla maailmalla ei ole väliä.” Japania ja englantia yhdistelevän laulun sanat ilmentävät kaiken väliaikaisuutta. Japanilaista lastenlorua tyylittelevän tekstin on kirjoittanut Hisaishin tytär Mai Fujisawa. Neljättä osaa Rhapsody of Trinity Hisaishi kuvaa mustan huumorin ja satiirin sävyttämäksi divertimentoksi, eli kevyeksi viihdesoitoksi, jonka huippukohdaksi nousee ensimmäisen osan motiivi.
Päätösosa The Prayer on malliesimerkki riisutun kauneuden voimasta. Laulusoolon sanoitus on sarja latinankielisiä sanontoja. Koko 45-minuuttisen kokonaisuuden kohottava loppu lainaa J. S. Bachin Matteus-passion koraalia Kun minun kerran pitää lähteä, joka soi Hisaishin korvissa sinnikkäästi teoksen säveltämisen ajan.
Jaani Länsiö
