Höyryävän kuuma konsertti mitä parhainta Amerikassa haudutettua musiikkia tähtipölyllä höystettynä!
New Yorkin filharmonikkojen pasuunaryhmän äänenjohtaja Joseph Alessi tilasi jazzmestari Chick Corealta konserton ja sai mukaan neljä hankkeesta innostunutta huippuorkesteria, joista HKO on yksi. Saimme mitä mainioimman teoksen, joka alkaa sinfoniakonserttien maailmassa harvinaisella tavalla, improvisaatiolla. Chileläinen kapellimestari Paolo Bortolameolli tekee paluun Helsinkiin. Keväällä 2021 Bortolameolli ihastutti verkkokonsertin yleisöä hyväntuulisella ja dynaamisella otteellaan.
Paolo Bortolameolli
Chileläis-italialainen kapellimestari Paolo Bortolameolli toimii Los Angelesin filharmonikkojen apulaiskapellimestarina sekä chileläisen Filarmónica de Santiago -orkesterin päävierailijana. Hän on myös Chilen kansallisen nuorisosinfoniaorkesterin ja Meksikon Sinfónica Azteca -orkesterin musiikillinen johtaja. Lisäksi Bortolameolli on johtanut esimerkiksi Buenos Airesin filharmonista orkesteria, caracasilaista Simón Bolivar -sinfoniaorkesteria sekä Yhdysvalloissa Kansas Cityn, Houstonin ja San Fransiscon sinfoniaorkestereita. Euroopassa Bortolameolli on vieraillut muun muassa Puolan radion sinfoniaorkesterin ja Firenzen Orchestra della Toscanan johtajana.
Paolo Bortolameollin ehtymätön taiteellinen uteliaisuus on johdattanut hänet myös oopperan pariin. Hänen tuoreimpiin hankkeisiinsa kuuluvat muun muassa Tosca Pariisin oopperassa ja Taikahuilu Barcelonan Gran Teatre del Liceussa. Chilen kansallisoopperassa on esitetty Mahlerin toinen ja kahdeksas sinfonia Bortolameollin johtamina. Vuonna 2023 Bortolameolli tekee ensiesiintymisensä Detroitin ooperassa johtamalla Osvaldo Golijovin teoksen Ainadamar.
Paolo Bortolameollin pitkä yhteistyö Los Angelesin filharmonikkojen kanssa jatkuu kuluvana vuonna. Hän johtaa konsertteja Hollywood Bowl- ja Walt Disney -areenoilla.
Bortolameolli debytoi Helsingin kaupunginorkesterin edessä keväällä 2021 ilman yleisöä soitetussa suoratoistokonsertissa. Helsingin Sanomien arvostelussa kiitettiin Bortolameollin antamaa positiivista vaikutelmaa: ”Joustavin ja ilmeikkäin elein hän piti musiikin dynaamisessa, hyväntuulisessa ja yllätyksellisessä liikkeessä.” (Hannu-Ilari Lampila, HS 22.5.2021). Orkesteri kutsui hyväntuulisen kapellimestarin uusintavierailulle. Tällä kertaa hän saa johtaa Helsingin kaupunginorkesteria elävän yleisön edessä.
https://www.paolobortolameolli.com/
Joseph Alessi
Yhdysvaltalainen Joseph Alessi on toiminut New Yorkin filharmonikkojen pasuunaryhmän äänenjohtajana vuodesta 1985. Hänen molemmat vanhempansa työskentelivät Metropolitan-oopperatalossa, isä trumpetistina ja äiti sopraanolaulajana. Alessi aloitti musiikkiopintonsa lukioikäisenä isänsä johdolla Kaliforniassa ja jatkoi niitä myöhemmin Curtis Institute of Music -konservatoriossa Pennsylvaniassa. Ennen New Yorkin filharmonikkoihin liittymistään Alessi toimi neljän konserttikauden ajan Philadelphia Orchestran kakkospasunistina sekä yhden kauden Montrealin sinfoniaorkesterin ykköspasunistina. Hän vieraili ykköspasunistina Lontoon sinfoniaorkesterin esiintyessä Pierre Boulezin johdolla Carnegie Hall -konserttisalissa.
Alessin mieleenpainuvin kokemus oman orkesterinsa New Yorkin filharmonikoiden riveissä on Mahlerin toisen, kolmannen ja seitsemännen sinfonian soittaminen Leonard Bernsteinin johdolla. ”Bernstein antoi aina kaikkensa ja pisti sielunsa likoon niin, että hänen intohimonsa ja energiansa tarttuivat meihin jokaiseen. Kokemus oli lähes uskonnollinen.”
Joseph Alessi opettaa New Yorkin Juilliard-musiikkikoulussa, ja hänen opiskelijoitaan on sijoittunut moniin arvostettuihin sinfoniaorkestereihin Yhdysvalloissa ja sen ulkopuolella. Alessi kouluttaa pasunisteja myös omilla mestarikursseillaan ympäri maailmaa. Hän on myös aktiivinen solisti, resitalisti ja kamarimuusikko.
Alessi on tilannut pasuunakonserttoja useilta säveltäjiltä. Myös Chick Corean konsertto syntyi hänen aloitteestaan. ”Olen varma, että Chick ei ikipäivinä olisi uskonut kirjoittavansa konserttoa pasuunalle. Mutta hän oli niin mahtava ja monipuolinen muusikko, että otti haasteen vastaan. Hänen säveltämänsä konsertto ei ole helppoa soitettavaa, mutta se kuulostaa todella hyvältä.”
https://www.slidearea.com/
Esa-Pekka Salonen: LA Variations
Esa-Pekka Salonen (s.1958) tunnetaan parhaiten Suomen kautta aikojen menestyneimpänä kapellimestarina, mutta uransa hän aloitti säveltäjänä ja käyrätorvensoittajana. Nuorena hän kuului Korvat auki -yhdistykseen, ja yhdessä mm. Kaija Saariahon ja Magnus Lindbergin kanssa rakensi modernismista Suomen musiikin perustaa. Myöhemmin Salosen sävelkieli on hakeutunut jatkuvasti kohti amerikkalaisempia ihanteita, jotka jo vuosikymmenten ajan ovat järjestelmällisesti hylkineet keskieurooppalaisen tyylin joustamattomia sääntöjä.
LA Variations (1996) syntyi Salosen neljäntenä vuotena Los Angelesin filharmonikoiden ylikapellimestarina. Vaikka teos lähentelee sekä kronologisesti että tyylillisesti Salosen varhaisempia orkesteriteoksia, sitä on pidetty kokonaisuudessa vedenjakajana; LA Variationsissa kuuluu sama orkestraalinen loistokkuus kuin Aubades’ssa (1980), Girossa (1981), alttosaksofonikonsertossa (1981) ja Mimo II:ssa (1992), mutta musiikissa kuuluu myös Kalifornian ja Hollywoodin raikastama ilma.
LA Variations perustuu kahdelle kuuden sävelen soinnulle, joiden ominaisuuksia Salonen tutkii noin 19 minuutin tai 16 jakson ja koodan verran. Nämä kaksi sointua voidaan tulkita vähintään kahdella tavalla: yhdessä ne kattavat länsimaisen sävelistön kaikki 12 askelta, mutta erikseen kuultuna ne muuttuvat modaalisiksi, eli keskiaikaisen kirkkomusiikin tai kansanlaulujen asteikoiksi.
Salonen tekee suunnitelmansa selväksi jo ensitahdeissa: soinnut törmäävät täyttä vauhtia samaan sumppuun vain kiteytyäkseen yhden äänen kansanomaiseksi – siis modaaliseksi – melodiaksi. Muunnelma toisensa perään sointujen eri puolet aukeavat uuteen valoon, kunnes palaavat alkuasetelmaan melkein sellaisinaan – korkeuksiin kurotteleviksi jousiksi ja pikkolohuiluksi naamioituneina.
Chick Corea: Pasuunakonsertto “A Stroll”
Pianisti Chick Corea (1941–2021) kuului 1960-luvulla alkaneen fuusiojazz-liikkeen tunnetuimpiin hahmoihin ja jazzin suurin uudistajiin mm. Herbie Hancockin, Miles Davisin ja Bobby McFerrinin kanssa. Corean tausta oli silti klassisessa musiikissa, johon hän tutustui jo kahdeksanvuotiaana Salvatore Sullon pianotunneilla. Jazzin lisäksi hän sävelsi orkesterimusiikkia, esimerkiksi pianokonserton ja sovituksia Mozartin teoksista. Nimitys New Yorkin filharmonikoiden residenssitaitelijaksi kaudelle 2020–2021 ei ehtinyt konkretisoitua.
Pasuunakonsertto (2020) on Orquestra sinfônica do estado de São Paulon, Nashvillen sinfoniaorkesterin, New Yorkin filharmonikoiden, Helsingin kaupunginorkesterin ja Gulbenkian-säätiön yhteistilaus. Teos sai alkunsa New Yorkin filharmonikoiden legendaarisen pasunistin Joseph Alessin aloitteesta ja valmistui Corean pitkäaikaisen orkestroijan John Dicksonin avustuksella. Teos ehti valmistua ennen Corean sairastumista syksyllä 2020 ja kuolemaa 2021 helmikuussa, mutta Corea ei ehtinyt kuulla sitä esitettynä. Hänen oli tarkoitus soittaa itse konserton piano-osuudet kantaesityksessä elokuussa 2021 São Paulossa.
Elämäkerrallisuus, Alessin instrumentalismi ja ajankohtaisuus ovat läsnä pasuunakonsertossa, jonka lisänimi ja kahden ensimmäisen osan otsikot A Stroll (kävely) viittaavat Corean muistoihin New Yorkin värikkäiltä kaduilta. Neljäs osa Hysteria taas kommentoi vuoden 2020 kaoottista maailmantilaa. Kolmas ja viides osa ovat kuin mittatilaustöitä Alessin soittotyylille, ja teos alkaa improvisaatiolla. ”Päätösosa poikkeaa alkuperäisestä”, Alessi on sanonut. ”Sen ensimmäinen versio päättyi muiden osien tapaan rauhallisesti, mutta itse olin ajatellut pitkää, dramaattisempaa lopetusta. Vaati rohkeutta pyytää Chickiä kirjoittamaan se uusiksi. Selitin hänelle, että teoksesta tulee mieleen kaksi toisilleen vierasta ihmistä, joista toinen ei halua sitoutua, mutta intohimoisen tangon tanssittuaan he lopulta antautuvat rakkaudelle.”
Johannes Brahms: Sinfonia nro 2
Johannes Brahmsin (1833–1897) sinfonikontaival muuttui tarpeettoman tahmeaksi Robert Schumannin julkaistua musiikkilehdessään varmasti hyvää tarkoittavan ylistysartikkelin 20-vuotiaasta säveltäjälupauksesta, jolta oli lupa odottaa itse Beethovenin veroisia mainetekoja. Jo valmiiksi itsekritiikissä piehtaroinut Brahms koki nyt velvollisuudekseen täyttää kollegojen ja yleisön korkeat odotukset. Taivaisiin nostettua tähtäintä oli mahdotonta saavuttaa. Selässään painaneista ”jättiläisen askelista” puhunut Brahms kulutti kaksi vuosikymmentä luonnostelun, korjailun ja kaiken muun työn merkeissä ennen kuin hän sai puserrettua ensimmäisen sinfoniansa ulos vuonna 1876. Kun tulvaportit oli vihdoin kammettu auki, syntyi toinen sinfonia op. 73 D-duurissa jo seuraavan kesän aikana.
Siinä missä ensimmäisen sinfonian jokaisesta tahdista huokuu luomisen raskaus ja odotuksia kohtaan käyty kamppailu Beethovenin rusentaessa hartioita, on toinen sinfonia kuin kevyen elämän korkeaveisu. On ilmeistä, että sinfoniaa tehdessään Brahmsin inspiraation ravintona olivat Itävallan Pörtschachin Wörtherseen järvimaisemat, jotka hänen kesäasumuksestaan avautuivat. Seuraavana kesänä syntyi samasta näkymästä ammentanut viulukonsertto D-duurissa.
Toinen sinfonia hengittää niin raikasta ja seesteistä ilmaa verrattuna mihinkään aikaisempaan, että Brahms jopa yltyi laskemaan leikkiä kustantajansa Fritz Simrockin kustannuksella. ”Sinfoniani on niin surumielinen, ettet tule kestämään sitä. En ole koskaan säveltänyt mitään niin surullista. Partituuri on julkaistava suruväreissä.” Melkoinen lausunto mieheltä, jonka kynästä olivat lähteneet sellaiset melankolian manifestit kuin Saksalainen sielunmessu (1868) ja Alttorapsodia (1870).
Joulukuun 30. päivänä 1877 kantaesitetty toinen sinfonia sai hullaantuneen vastaanoton. Konsertin ylimääräisenä numerona esitettiin yleisön pyynnöstä sinfonian kolmas osa. Perinteiseen tapaan neljäosaista sinfoniaa on toisinaan kritisoitu etupainoiseksi; kaksi ensimmäistä osaa kun haukkaavat noin 30 minuuttia yhteensä 45-minuuttisesta teoksesta. Vaikka niin onkin, maalaistanssillinen kolmas osa ja juhlavaan loppunousuun huipentuva neljäs osa eivät voisi paremmin istua hartaan ensiosan ja kromatiikassaan hetkeksi vakavoituvaan toisen osan tunnelmiin.
Jaani Länsiö
