Voima ja herkkyys

Franz Schubert: Sinfonia 5 B-duuri 

”Mozartin musiikin maagiset sävelet puhuttelevat minua edelleen…  Sieluumme jäävät tällaiset  ihanat vaikutelmat, joita eivät aika tai mitkään olosuhteet voi tuhota. Tässä elämän pimeydessä juuri ne todistavat meillä olevan oikeus uskoa kauneuteen ja rakkauteen. Voi, Mozart! Sinä kuolematon Mozart! Kuinka monta lohdullista kuvaa valoisammasta ja paremmasta elämästä oletkaan meille antanut!” 

Kirjoittaja on 19-vuotias Franz Schubert (1797–1828). Mozart oli kuollut yli kaksikymmentä vuotta sitten, mutta hänen maineensa oli vain jatkanut kasvuaan. Hänen musiikkinsa ja henkilöönsä suhtauduttiin jopa hurmoksellisesti. Kuten ylläoleva päiväkirjamerkintä paljastaa, asenne ei ollut myöskään Schubertille vieras. Hänen suosikkinsa Mozartin teoksista näyttäisi olleen tunnettu g-molli-sinfonia KV 550. Sen vaikutusta voi ehkä havaita Schubertin lokakuussa 1816 valmistuneessa  B-duuri-sinfoniassa. Molemmat on kirjoitettu orkesterille, josta puuttuvat esimerkiksi trumpetit ja patarummut, ja molemmat noudattavat samaa neliosaista kokonaismuotoa. Mutta siinä missä Mozartin teos on synkän dramaattinen, Schubertin on nuorekkaan optimistinen. Ote on keveä ja  klassistinen. 

B-duuri-sinfonia sai kantaesityksensä viulisti Otto Hartwigin johtamassa yksityiskonsertissa Wienissä. Julkisesti teos esitettiin ensimmäisen kerran vasta Schubertin kuoleman jälkeen, vuonna 1841. Sitten partituuri keräsi pölyä noin kaksi vuosikymmentä kunnes säveltäjä Arthur Sullivan ja musiikkitieteilijä George Grove löysivät sen uudestaan. Schubertin varhaisista sinfonioista tämä on edelleen kaikkein suosituin. 

Ensimmäinen osa on hymyilevä sonaatti-allegro, toinen osa melodinen Andante con moto. Kolmas osa (Allegro molto) on menuetti, jonka trio on peräisin Schubertin oopperasta Der Teufels Lustschloss. Finaali (Allegro vivace) pursuaa valloittavaa aurinkoisuutta. 
 

Tomi Räisänen: Pulmo

Vuonna 2023 Tomi Räisäsen (s. 1976) Pulmo voitti ensimmäisen Kansainvälisen Kaija Saariaho -urkusävellyskilpailun konserttosarjan. Säveltäjä kertoo teoksestaan: 

”Pulmo on urkukonsertto, mutta sitä voidaan tässä tapauksessa kutsua myös leikkisästi ’sisäelinkonsertoksi'; urut ovat englanniksi organ, jolla on sisäelintä tarkoittava kaksoismerkitys. Teoksessa on viisi osaa, jotka kaikki soitetaan peräkkäin ilman taukoja. Ensimmäinen osa Cor (sydän) alkaa raskaalla pulssilla, ikään kuin verta pumppaava sydän. Pulssit ja iskut muuntuvat pian erilaisiksi marssirytmeiksi; ensin kuullaan groteski marssi ja sitten hautajaismarssi. 

Toisessa osassa, Cerebrum (aivot), kuullaan nopeita eleitä ja vauhdikkaita juoksutuksia; ehkäpä hieman samaan tapaan kuin aivoissa vilisevät sähköimpulssit.

Kolmannen osan (ja samalla koko teoksen) otsikko on Pulmo, joka tarkoittaa keuhkoja; ehkäpä osuva otsikko urkukonsertolle, sillä onhan urkujen ilmaa pumppaavia palkeita joskus verrattu keuhkoihin. Osa alkaa laajentuvin ja supistuvin soinnuin ikään kuin urut hengittäisivät yhdessä orkesterin kanssa. Myöhemmin raskas hengitys muuntuu yskimiseksi ja – intensiteetin kasvaessa – lopulta hyperventilaatioksi. Osan loppupuolen laajat spektrisoinnut johdattelevat kohti urkukadenssi-Lamentoa, joka on katkeamaton kyynelten vuo. 

Neljännellä osalla Auris (korva) on alaotsikko Autoritratto (omakuva). Lapsuudessani, erään uudenvuoden aattona, aivan korvani vieressä räjähti ilotulite; tapaturma, jonka seurauksena sain elinikäisen kumppanin tinnituksesta. Osa alkaa orkestraalisella ’räjähdyksellä', jota seuraa ylärekisterissä hyvin kapealla alalla soiva ja sitkeästi koko osan kestävä klusteri. Kuin elämän lanka, urut soittaa neliäänistä koraalia, jota muut soitinryhmät käyvät satunnaisesti – hieman kuin elämän ohimenevät tapahtumat – kommentoimassa. 

Viimeisen osan otsikko on Ren (munuainen). Musiikki virtaa nopeasti kuin verisolut suonissa. Munuaisten tehtävä on suodattaa ja poistaa erilaisia aineita elimistöstä; samaan tapaan musiikissa dissonanttiset tilanteet suodattuvat konsonoivempaan asuun.” 

Christian Holmqvist